Avaa päävalikko
Wikipedia

Pikku Kakkonen

suomalainen makasiinityyppinen lastenohjelma

Pikku Kakkonen on suomalainen makasiinityyppinen lastenohjelma, jota esitetään Yle TV2 -kanavalla. Ensimmäinen ohjelma lähetettiin 11. tammikuuta 1977. Ensimmäisen ohjelman juonsi Pekka Salo, joka toimi pitkään juontajana ohjelman ensimmäisinä vuosina.[1] Alkuaikoina ohjelmaa esitettiin tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Myöhemmin ohjelmaa aloitettiin esittämään joka arkipäivä. Ohjelma sai alkuaikoina vankan suosion, ja sitä katsoi parhaimmillaan 800 000 katsojaa.[1] 1.1.2008 Pikku Kakkonen jakaantui aamu- ja iltalähetyksiksi.[2]

Pikku Kakkonen
Pikku Kakkosen tunnus (Camilla Mickwitz) 25.10.1983 alkaen.
Pikku Kakkosen tunnus (Camilla Mickwitz) 25.10.1983 alkaen.
Tyyli Lastenohjelma, makasiiniohjelma
Kestoaika noin 60 min.
Alkuperämaa Suomen lippu Suomi
Verkko Yle TV2
Esitetty 11. tammikuuta 1977 – jatkuu edelleen
Tuotanto
Vastaava(t) tuottaja(t) Teija Ryösä
Tuotantoyhtiö(t) Yleisradio
Palkinnot
Voitetut Kultainen Venla 2011
Paras lasten- ja nuortenohjelma
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Pikku Kakkonen -teeman mukainen leikkipuisto Tampereen Koskipuistossa.

Vuosina 1977–1978 ohjelma päättyi Lasse Pöystin lukemaan iltasatuun. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän pitkäksi aikaa. Alun perin suunniteltiin, että Pöysti lukisi satuja kirjasta, mutta hän itse arveli, ettei saduista tulisi uskottavia, joten hän päätyi opettelemaan sadut ulkoa.[3] Pikku Kakkosessa esitettiin myös pitkään itäsaksalaista stop motion -tekniikalla luotua Nukkumatti-animaatiota aina 2000-luvulle asti.[4]

Pikku Kakkosen 40-vuotispäivänä 11. tammikuuta 2017 sai ensiesityksensä dokumentti Postilokero 347 - Pikku Kakkosen tarina, joka on Alli Haapasalon näkemys ohjelmasta ja sen katsojista.

HistoriaaMuokkaa

SuunnitteluMuokkaa

Yle TV2:n lastentoimituksessa oli suunniteltu pitkään, että televisioon tarvittaisiin makasiinityyppinen lastenohjelma. Ohjelman suunnitteluun kysyttiin mielipidettä Kouluhallituksella, joka kertoi että ohjelma ei saisi olla pelkästään viihdettä, vaan sen pitäisi olla myös opettavainen. Suunnittelutyön valmistuttua lastentoimituksen päällikkö Pertti Nättilä esitti ohjelmaidean TV2:n johtajalle Pertti Paloheimolle, joka antoi rahoituksen ohjelman tekoon. Ohjelman nimeksi päätetään Pikku Kakkonen.[1]Lastenohjelmien toimituksen neljän toimittajan Marja-Liisa Viinikaisen, Maija Koivulan, Lauri Niemelän ja Päivi Lattusen tehtäväksi tuli toimittaa omatuottoiset sekä ostetut pikkuohjelmat eheään makasiinimuotoon, jonka juontaja kokosi yhteen. Apuna juontojen rakentelussa oli lastentarhanopettaja Marja-Leena Mannilan luoma esikouluopetusta noudatteleva aihekaavio. Tämä lienee syynä edellä mainittuun erheelliseen tietoon yhteydenotosta Kouluhallitukseen, mitä ei siis tietenkään tarvittu.

Ensimmäiset lähetyksetMuokkaa

Pikku Kakkosen ensimmäiseksi juontajaksi valittiin Pekka Salo. Ensimmäinen ohjelma esitettiin 11. tammikuuta 1977. Ohjelmaa esitettiin kolmena arkipäivänä viikossa: tiistaisin, keskiviikkoisin, ja torstaisin, ja kaikki viikon ohjelmat kuvattiin samalla kertaa tiukassa aikataulussa. Ohjelmassa juontaja Salo istui ison videokoneen vieressä ja pisti juontojen välillä videot pyörimään. Salo sai ensimmäisen ohjelman jälkeen kritiikkiä Tampereen murteen käytöstä puheessaan. Ensimmäissä nauhoituksissa Salo soitti myös kitaraa, vaikka hän ei sitä osannut alun perin soittaa ollenkaan. Salon vaimo Maija opetti häntä soittamaan muutaman soinnun.[1] Ensimmäisen Pikku Kakkosen ohjasi Lauri Niemelä.

TunnuksetMuokkaa

Pikku Kakkosen historian aikana on käytetty kolmea erilaista tunnuskuvaa (tunnusmusiikki on aina ollut sama melodia). Vuosina 1977–1979 tunnuksessa hyppivät palaset muodostivat kakkosen. Toisessa tunnuksessa väreinä oli keltainen ja oranssi, siinä kakkonen muodostuu erilaisista paloista. Tämä tunnus nähtiin televisiossa ensimmäistä kertaa 4. syyskuuta 1979. 25. lokakuuta 1983 alkaen on ohjelmassa esitetty Camilla Mickwitzin luomaa tunnusta, jossa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat numeron kaksi.[4] Tunnusta on käytetty tähän päivään asti, ja siitä on tullut ohjelman tavaramerkki.[5] Tunnuksen hahmot esiintyvät myös Varokaa heikkoa jäätä -tietoiskussa, joka valmistui vuonna 1986 Marja-Liisa Hiedan toimittamana ja Jukka Siikavireen säveltämänä. Siikavire lausui myös karhun varoituksen. Pikku Kakkosen tunnusmusiikin sävelsi Timo Ruottinen, jonka käsialaa on myös Pikku Kakkosen postin tunnuslaulu. Postilaulun toteutti Risto Hiltunen tyttärineen. 7. marraskuuta 1994 tunnus vaihdettiin pala-animaatiotunnuksesta tietokoneella tehdyksi ja 23. joulukuuta 1997 tunnusmusiikin sovitus vaihtui nykyiseen, akustisesta versiosta elektroniseksi.

JuontajatMuokkaa

Pikku Kakkosessa on vuosien aikana ollut useita juontajia. Ensimmäinen juontaja oli Pekka Salo. Pikku Kakkosessa juonsivat/juontavat mm. Eila Roine vuosina 1996-2013, Anna-Liisa Kirsi, Pertti Nättilä (Ransu), Jukka Nurminen, Janne Mäkinen, Minna Sorsa, Olli Mononen, Jyrki Laaksonen, Silja Sillanpää, Veera Degerholm vuosina 2006-2017, Siina Hirvonen jne.

PalkinnotMuokkaa

Pikku Kakkonen on voittanut Kultainen Venla -palkinnon vuosina 2011 ja 2012 lasten- ja nuortenohjelma -kategoriassa.[6][7] Maakuntahallitus myönsi vuoden 2011 Pirkanmaan palkinnon Pikku Kakkoselle.[8] Vuonna 2016 ohjelma sai Parisuhdekeskus Katajan myöntämän Vuoden Parisuhdeteko -tunnustuksen sekä Lastenkirjainstituutin Onnimanni-palkinnon.[9][10] Vuonna 2017 Suomen Punainen Risti palkitsi ohjelman Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksella.[11] Lokakuussa 2017 Pikku Kakkonen valittiin Suomi-palkinnon saajaksi.[12] Vuonna 2018 Pikku kakkonen sai Aivoliitto ry:n Aivojen asialla -tunnustuspalkinnon.[13]

SarjaohjelmatMuokkaa

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan.

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b c d Pikku Kakkosen ensimmäinen juontaja Pekka Salo ei katso ohjelmaa enää: ”Tulee ikävä” Helsingin Sanomat. 8.1.2016. Viitattu 8.1.2016.
  2. ↑ Pikku Kakkosen 40-vuotiaaseen historiaan mahtuu erikoisia tapauksia: Pariskunta halusi näyttää Röllin asumusta Katri- vauvalle - vaunuissa ei ollut lasta iltalehti.fi. Viitattu 25.9.2017.
  3. ↑ Iltasatu Yle Areena. Viitattu 8.1.2016.
  4. ↑ a b Lastenohjelmien historiaa Yle Vintti. Viitattu 8.1.2016.
  5. ↑ Aunila, Seija: Pikku Kakkosen tunnukset Yle Elävä arkisto. Viitattu 8.1.2016.
  6. ↑ Kultainen Venla voittajat 2011 kultainenvenla.fi.
  7. ↑ Kultainen Venla voittajat 2012 kultainenvenla.fi.
  8. ↑ Pirkanmaan palkinto Pikku Kakkoselle Yle Tampere. 1.9.2011. Viitattu 8.1.2016.
  9. ↑ Kataja ry: Parisuhdekeskus Kataja on myöntänyt Parisuhdeteko 2016 -tunnustuksen Pikku Kakkoselle parisuhdekeskus.fi. Viitattu 18.10.2017.
  10. ↑ Onnimanni-palkinto Lastenkirjainstitutti. Viitattu 18.10.2017.
  11. ↑ Punainen Risti palkitsi Ylen Pikku Kakkosen 11.5.2017. Suomen Punainen Risti. Viitattu 18.10.2017.
  12. ↑ Ministeri Terho myönsi Suomi-palkinnot
  13. ↑ Aivojen asialla -tunnustuspalkinto Pikku Kakkoselle 26.1.2018. Yle Uutiset. Viitattu 26.1.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pikku_Kakkonen&oldid=18403255”