Wikipedia

Pedro II

Brasilian toinen keisari

Pedro II eli Dom Pedro de Alcântara (2. joulukuuta 1825 Rio de Janeiro Brasilia − 5. joulukuuta 1891) oli Brasilian toinen ja viimeinen keisari.[1] Hän hallitsi maata melkein 60 vuotta.

Pedro II
Pedro II circa 1887b transparent.png
Padrão imperial do império Brasil.gif Brasilian keisari
Valtakausi 7. huhtikuuta 1831 − 15. marraskuuta 1889
Kruunajaiset 18. heinäkuuta 1841
Edeltäjä Pedro I
Seuraaja Monarkia lakkautettu (Deodoro da Fonseca presidenttinä)
Syntynyt 2. joulukuuta 1825
Flag of Brazil (1822–1870).svg Rio de Janeiro, Brasilia
Kuollut 5. joulukuuta 1891 (66 vuotta)
Flag of France (1794–1815, 1830–1974, 2020–present).svg Pariisi, Ranska
Hautapaikka Petrópolisin katedraali, Petrópolis, Brasilia
Puoliso Teresa Cristina
Lapset Kruununprinssi Afonso
Kruununprinsessa Isabella
Prinsessa Leopoldina
Kruununprinssi Pedro Afonso
Koko nimi
Pedro de Alcântara João Carlos Leopoldo Salvador Bibiano Francisco Xavier de Paula Leocádio Miguel Gabriel Rafael Gonzaga
Suku Bragança
Isä Pedro I
Äiti Maria Leopoldina
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus Signature Pedro II.png

Hänen koko nimensä oli Pedro de Alcântara João Carlos Leopoldo Salvador Bibiano Francisco Xavier de Paula Leocádio Miguel Gabriel Rafael Gonzaga.[2] Hän oli Brasilian keisarin Pedro I:n ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Leopoldinan seitsemäs poika.

Tausta ja yksityiselämäMuokkaa

Nuoren Pedron lapsuutta on kuvattu ankeaksi, sillä siitä puuttuivat samanikäiset leikkitoverit ja yksinäinen Pedro luki kirjoja paetakseen elämän paineilta.[3]

Pedron isä Pedro I luopui kruunusta poikansa hyväksi tämän ollessa vain viisivuotias. Yhdeksän sekasortoisen vuoden jälkeen Pedro julistettiin täysi-ikäiseksi vuonna 1840 maan rauhoittamiseksi. Kruunajaiset järjestettiin 18. heinäkuuta 1841.[1].

Pedrolle järjestettiin avioliitto Molempain Sisiliain kuningaskunnan prinsessan Teresa Cristinan kanssa. Pedro suostui avioliittoon nähtyään ilmeisesti imartelevasti maalatun kuvan Teresasta, sillä prinsessan saapuessa Pedron kerrotaan olleen silminnähden pettynyt. Lopulta Pedro kuitenkin rakastui vaimoonsa vilpittömästi eikä ottanut rakastajattaria.[4]. Pedrolle ja Teresa Cristinalle syntyi yhteensä neljä lasta:[5]

Pedro rakasti tieteitä ja taiteita. Huhujen mukaan hänen kerrotaan sanoneen, että jos ei olisi keisari, hän olisi halunnut olla opettaja.[3][6] Keisarillisessa palatsissaan Pedro tutki kiviä, eläimiä ja kasveja sekä rakennutti sinne valtavan kirjaston ja observatorion.[2]

KeisarinaMuokkaa

Noustuaan valtaan ja turvattuaan asemansa Pedro aloitti merkittävät uudistukset, joiden johdosta Brasiliaan vedettiin ensimmäiset rautatiet ja sähkölennättimet. Brasilia oli yksi maailman ensimmäisiä maita, joihin saatiin viemäriverkosto, raitiovaunut, puhelinlinja sekä Atlantin ylittävä lennätinlinja.[3].

Pedron valtakauden yksi synkimmistä hetkistä oli ns. kolmoisliiton sota, jossa Brasilia liittoutui Argentiinan ja Uruguayn kanssa Paraguayta vastaan. Paraguay hyökkäsi Mato Grossoon vuonna 1864, ja aluksi Pedro kieltäytyi neuvottelemasta Paraguayn kanssa kahdenvälistä rauhaa, mikä pitkitti sotaa kolme vuotta ja aiheutti lisäkuolemia molemmille osapuolille. Sodan päätyttyä Brasilian joukot miehittivät Paraguayta useamman vuoden ajan.[4][7].

Huolimatta siitä, että Pedro II nousi valtaistuimelle ollessaan 14-vuotias, hänen valtakauttaan on pidetty hyvänä, ja Pedroa itseään myötätuntoisena ja pätevänä hallitsijana, jonka valtakautena Brasilia kehittyi paikalliseksi suurvallaksi.[6] Pedro oli luonteeltaan kärsivällinen eikä juurikaan näyttänyt omia tunteitaan töitä tehdessään.[3]

Orjuuden vastustaminenMuokkaa

Brasilian katsotaan yleisesti ottaen aloittaneen transatlantinen orjakauppa 1500-luvulla, kun portugalilaiset tarvitsivat halpaa työvoimaa massiiviseen siirtomaahansa.[6]

Pedro vastusti koko ikänsä orjuutta ja ihaili suuresti mm. Abraham Lincolnia. Tästä huolimatta hän kuitenkin oli täysin tietoinen siitä, että orjat olivat Brasilian koko talouden selkäranka, joten orjuuden lakkauttaminen noin vain ei tulisi kuuloonkaan. Sen sijaan hän alkoi kannustaa eurooppalaisia muuttamaan Brasiliaan. Aluksi Pedro kielsi orjakaupan vuonna 1850 ja myöhemmin 1871 antoi ns. vapaan kohdun julistuksen, jonka nojalla orjille syntyneet lapset olisivat vapaita.[8].

Yhdysvaltojen sisällissodan syttymisen jälkeen, Brasilian hallitus päätti tunnustaa Konfederaation itsenäisyyden, mikä ei miellyttänyt Pedroa. Keisari perusti rahaston, jonka varoilla ostettiin orjia vapaaksi. Hänen myös kerrotaan itse ostaneen kerran vapaaksi orja kohdatessaan tämän kadulla. Kun orjuus lopulta kiellettiin 1888, tuolloin Milanossa olleen Pedron kerrotaan riemastuneen.[4].

Maanpako ja viimeiset vuodetMuokkaa

Valtakautensa loppua kohden Pedro alkoi harmittelemaan keisari-instituution säilyttämistä Brasiliassa, sillä hänellä oli vaikeuksia valita itselleen seuraaja. Keisarina Pedro oli pikkuhiljaa kieltänyt orjuuden, mutta kun hänen tyttärensä Isabela allekirjoitti määräyksen, joka kategorisesti kielsi orjuuden, vihaiset orjanomistajat ja armeija syöksivät keisarin vallasta ja lähettivät tämän maanpakoon Eurooppaan.[6]

Vain kolme viikkoa keisariperheen saavuttua Eurooppaan, Teresa Cristina kuoli, mikä masensi Pedroa entisestään.[3]

Pedro sairasteli vanhoilla päivillään, jo ennen maanpakoa, paljon ja kärsi mm. unettomuudesta ja fyysisestä heikkoudesta. Lehdistö julkaisi pilakuvia torkkuvasta keisarista ja poliittiset vastustajat pyrkivät hyödyntämään hänen heikkoa terveyttään päästäkseen eroon Pedrosta.[9]

Pedron kuoltua hänen huoneestaan löytyi kankaaseen kääritty paperi, jossa Pedro ilmaisi tahtonsa tulla haudatuksi kotimaansa multiin.[9] Kun uutiset Pedron kuolemasta saavuttivat Brasilian, koko maa käytännössä sulkeutui viikon mittaiseen suruaikaan, vaikka sellaista ei virallisesti koskaan määrätty.[4]

Brasilia salli Pedron maallisten jäänteiden palautuksen maahan vasta vuonna 1921. Kun ne saapuivat, saivat ne samanlaisen sankarin vastaanoton, kuin Pedro sai aikoinaan palatessaan Euroopasta.[10]

Pedro II haudattiin lopulta keisarilliseen kaupunkiin Petrópolisissa kaupungin katedraaliin.[11][12]

GalleriaMuokkaa

  • Pedro arviolta 22-vuotiaana. Vanhin tunnettu valokuva keisarista.

  • Pedro II:n keisarillinen monogrammi

  • Pedro Américon maalaama muotokuva Pedron kruunajaisista (öljy kankaalla, 1872).

  • Pedro II kaiverrutti nimensä kallioon Imatrankosken varrelle Euroopan-matkallaan elokuussa 1876.

  • Pedro II ja Teresa Cristinan hauta Petropolisin katedraalissa, Petrópolisissa.

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b Pedro II | emperor of Brazil Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b Nos Tempos do Imperador: a vida do Imperador Dom Pedro II 26.7.2021. TV Globo. Viitattu 22.9.2021. (portugaliksi)
  3. ↑ a b c d e Emperor Pedro II of Brazil 16.3.2018. Kings and Things. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Pedro II the Magnanimous, Brazil's Great Emperor ThoughtCo. 25.10.2020. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Quem foi Dom Pedro II? Toda Matéria. Viitattu 21.9.2021. (portugaliksi)
  6. ↑ a b c d History Summarized: Brazil 11.1.2019. Overly Sarcastic Productions. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Battle of Tuyuti 1866 - War of the Triple Alliance DOCUMENTARY 29.7.2018. Kings and Generals. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
  8. ↑ United States and Brazil: The Imperial period / Brasil e Estados Unidos: O Período imperial international.loc.gov. Viitattu 21.9.2021.
  9. ↑ a b da Mota Gomes, Marleide: The decline of Dom Pedro II's empire and health: neurophatogenic implications Arquivos de Neuro-Psiquiatria. 2007. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Dom Pedro II’s Acceptance of Exile | Modern Latin America library.brown.edu. Viitattu 21.9.2021.
  11. ↑ Catedral São Pedro de Alcântara | Petrópolis, Brazil Attractions Lonely Planet. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Catedral de São Pedro de Alcântara 2021. Petrópolis Convention e Visitors Bureau. Viitattu 21.9.2021. (portugaliksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pedro_II&oldid=20281127”