Leopold II (Belgia)

Leopold II (Léopold Louis-Philippe Marie Victor) (9. huhtikuuta 1835 – 17. joulukuuta 1909) oli belgialaisten kuningas vuodesta 1865 kuolemaansa saakka. Hän seurasi hallitsijana isäänsä Leopold I:tä. Belgian ulkopuolella Leopold II muistetaan lähinnä Kongon vapaavaltion perustajana ja ainoana omistajana. Kongon vapaavaltio oli yksityinen hanke, jonka kuningas otti toimekseen, kumin ja norsunluun keräämiseksi. Hanke perustui julmaan orjuuteen ja oli vastuussa miljoonien afrikkalaisten kuolemasta.

Leopold II
Belgialaisten kuningas
Valtakausi	17. joulukuuta 1865 –17. joulukuuta 1909
Edeltäjä	Leopold I
Seuraaja	Albert I
Syntynyt	9. huhtikuuta 1835 Bryssel, Belgia
Kuollut	17. joulukuuta 1909 (74 vuotta) Laeken, Belgia
Puoliso	Marie Henriette
Lapset	Louise Leopold Stephanie Clémentine Lucien Philippe Marie Antoine Philippe Henri Marie François
Koko nimi	Léopold Louis-Philippe Marie Victor
Suku	Saksi-Coburg-Gotha
Isä	Leopold I
Äiti	Louise
Uskonto	roomalaiskatolilainen
Nimikirjoitus

Suku ja nuoruus

Leopold II syntyi Brysselissä kuningas Leopold I:n ja Louise d’Orléansin toiseksi vanhimmaksi, mutta vanhimmaksi eloonjääneeksi pojaksi. Hän liittyi nuorena Belgian armeijaan.

Vuonna 1846 Leopold nimitettiin virallisesti Brabantin herttuaksi. Ollessaan 20-vuotias Leopold nimitettiin Belgian senaattiin kuninkaallisen taustansa vuoksi.

Avioliitto ja lapset

Leopold meni Brysselissä 22. elokuuta 1853 naimisiin Marie Henriette Anne von Habsburg-Lothringenin, Itävallan arkkiherttuattaren kanssa. Tämä oli Itävallan arkkiherttua Josephin (1776–1847) tytär ja hänen isoisoisänsä oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Leopold II (1747–1792).

Leopold II ja Marie Henriette Anne saivat neljä lasta:

• Louise-Marie Amélie, syntyi Brysselissä 18. helmikuuta 1858 ja kuoli Wiesbadenissa 1. maaliskuuta 1924. Hän oli naimisissa Sachsen-Coburg und Gothan prinssi Philippin kanssa.
• Leopold Ferdinand Elie Victor Albert Marie, Hainautin kreivi (kruununperillisen vanhimpana poikana), Brabantin herttua (kruununperillisenä). Syntyi Laekenissa 12. kesäkuuta 1859 ja kuoli Laekenissa 22. tammikuuta 1869 keuhkokuumeeseen pudottuaan lammikkoon.
• Stéphanie Clotilde Louise Herminie Marie Charlotte, syntyi Laekenissa 21. toukokuuta 1864 ja kuoli Pannonhalman luostarissa Győrszentmártonissa, Unkarissa 23. elokuuta 1945. Hän oli naimisissa Itävalta-Unkarin kruununprinssi Rudolfin kanssa ja myöhemmin Lónyay de Nagy-Lónya kreivin (1917 lähtien Lónyay de Nagy-Lónya et Vásáros-Naményn prinssin) Elemér Edmundin kanssa.
• Clémentine Albertine Marie Léopoldine, syntyi Laekenissa 30. heinäkuuta 1872 ja kuoli Nizzassa Ranskassa 8. maaliskuuta 1955. Hän oli naimisissa ruhtinas ja Bonaparte-suvun päämies Napoléon Victor Jérôme Frédéric Bonaparten (1862–1926) kanssa.

Leopold II:lla oli myös kaksi avioliiton ulkopuolista poikaa:

• Lucien Philippe Marie Antoine (1906–1984)
• Philippe Henri Marie François (1907–1914).

Aviottomien lasten äiti oli Blanche Zélia Joséphine Delacroix, joka tunnetaan myös nimellä Caroline Lacroix. Hän meni kuninkaan kanssa naimisiin 12. joulukuuta 1909 uskonnollisessa seremoniassa, joka ei kuitenkaan ollut Belgian lakien mukaan pätevä.^lähde? Seremonia tapahtui viisi päivää ennen kuninkaan kuolemaa Laekenin linnassa. Lacroix’n seuraava aviomies Antoine Durrieux adoptoi pojat vuonna 1910.

Belgialaisten kuninkaana

Leopold nousi belgialaisten kuninkaaksi 17. joulukuuta 1865 vannottuaan hallitsijanvalansa.

Italialainen anarkisti Gennaro Rubino yritti 15. marraskuuta 1902 epäonnistuneesti murhata kuningas Leopold II:n, joka ratsasti kuninkaallisessa saattueessa juuri kuolleen vaimonsa, Marie Henrietten, muistoseremoniaan. Rubino avasi tulen ampuen kolme laukausta kohti Leopoldin vaunua, mutta yksikään hänen laukauksistaan ei osunut ja Rubino pidätettiin.

Yksityinen kolonialismi

Leopold uskoi hartaasti siirtomaiden olevan avain maan suuruuteen ja työskenteli väsymättömästi saadakseen siirtomaan Belgialle. Hänen onnistui perustamaa Kongon vapaavaltio, josta tuli hänen yksityinen siirtomaansa.

Useiden epäonnistuneiden siirtomaiden hankkimiseen Afrikassa tai Aasiassa tähtäävien suunnitelmien jälkeen loi Leopold II vuonna 1876 yksityisen hallintoyhtiön, joka oli naamioitu kansainväliseksi tieteen ja ihmisystävällisyyden yhdistykseksi. Vuonna 1879, hallintoyhtiön nimissä, hän palkkasi kuuluisan tutkimusmatkailijan Henry Morton Stanleyn perustamaan siirtomaan Kongon alueelle. Diplomaattinen toiminta sai aikaan vuoden 1884–1885 Berliinin konferenssin, jossa 14 Euroopan maan sekä Yhdysvaltojen edustajat tunnustivat Leopoldin vallan suurimmalla osalla alueesta, johon hän ja Stanley olivat asettaneet vaatimuksensa. Seurauksena 5. heinäkuuta 1885 Belgian parlamentti perusti Kongon vapaavaltion (myöhemmin Belgian Kongo ja itsenäistyneenä Zaire ja nykyään Kongon demokraattinen tasavalta), joka oli alueeltaan 76 kertaa Belgian kokoinen ja jota Leopold II hallitsi yksityisomaisuutenaan.

Nykyään Kongon vapaavaltion aikaisia tapahtumia pidetään yhtenä historian pahimmista kansanmurhista ja ihmisoikeusrikoksista: 40 vuoden aikana Kongon asukasluku väheni noin 20 miljoonasta noin 10 miljoonaan. Raportit alkuperäisväestön törkeästä hyväksikäytöstä ja laajalle levinneistä ihmisoikeusrikoksista (muun muassa orjuus, silpominen, raiskaukset ja murhat), erityisesti kumiteollisuudessa johtivat kansainväliseen liikehdintään 1900-luvun alussa. Lopulta vuonna 1908 Belgian parlamentti pakotti kuninkaan luovuttamaan Kongon vapaavaltion Belgialle.

Belgiassa

Monet belgialaiset pitävät Leopold II:sta "Rakentajakuninkaana" (ransk. le roi bâtisseur, holl. Koning-Bouwer), sillä hän aloitti useita rakennushankkeita Belgiassa (pääasiassa Brysselissä, Ostendissa ja Antwerpenissa). Rakennukset käsittävät muun muassa Kuninkaalliset kasvihuoneet Laekenissa (osana Laekenin kuninkaallista linnaa), Japanilaisen tornin, Kiinalaisen paviljongin, Musée du Congo (nykyään Kuninkaallinen Keski-Afrikan museo) ja sitä ymparöivän puiston Tervurenissa, Cinquantenaire itsenäisyyden 50-vuotisjuhlien monumentti Brysselissä ja Antwerpenin rautatieaseman. Hän kykeni pystyttämään nämä rakennukset varoilla, jotka Kongon vapaavaltion riistosta saatiin.

Kun Kongo siirrettiin Leopoldilta Belgialle, tapahtui "suuri unohdus", kuten Adam Hochschild asian ilmaisee Kuningas Leopoldin haamussa. Adam Hochschildin sanoin:^{lähde tarkemmin?}

Kongo tarjoaa hyvän esimerkin unohtamisen politiikasta. Leopold ja belgialaiset siirtomaaviranomaiset menivät pitkälle yrittäessään poistaa historiasta syyttävät viittaukset.

Kuninkaallinen Keski-Afrikan museo ei pitkään maininnut sanallakaan Kongon vapaavaltiossa tapahtuneita julmuuksia ja hirmutekoja. Julkisuudessa olleen arvostelun kautta museon historiaosuutta on uudistettu 2000-luvun jälkipuoliskolla. Toisen esimerkin voi loytää Blankenbergen rantakadulta, suositulta rantalomakohteelta, jossa monumentti esittää kolonialistia jaloissaan musta lapsi (oletettavasti tuomassa hänelle "sivistystä") ilman mitään kommentteja, antaen lisäkuvaa "suuresta unohduksesta".

Leopoldin hallituskausi oli Belgian talouden kukoistuskausi. Sisäpolitiikassa Leopold painotti erityisesti vahvaa armeijaa puolueettomuuden pohjana, mutta hän sai yleisen asevelvollisuuslain voimaan vasta kuolinvuoteellaan.

Kuolema ja jälkimaine

Kuningas Leopold II kuoli 17. joulukuuta 1909 ja hänet haudattiin Belgian kuninkaiden hautakammioon Laekenin linnankirkossa. Hänen seuraajakseen belgialaisten kuninkaaksi nousi hänen veljenpoikansa Albert I.

Leopold II on yhä ristiriitainen henkilö Kongossa; vuonna 2005 hänen patsaansa otettiin alas vain muutama tunti sen jälkeen, kun se oli uudelleenpystytetty pääkaupungissa, Kinshasassa. Kongolainen kulttuuriministeri Christoph Muzungu päätti uudelleenpystyttää patsaan vedoten siihen, että ihmisten pitäisi nähdä myös kuninkaan hyvät puolet huonojen puolien lisäksi. Mutta vain muutama tunti siitä, kun tämä kuusimetrinen patsas oli pystytetty keskelle liikenneympyrää lähellä Kinshasan päärautatieasemaa, otettiin se alas ilman selitystä.

Vuonna 2020 alkaneiden George Floydin murhaa seuranneiden mielenosoitusten seurauksena Leopold II:n patsaita töhrittiin ja poistettiin julkisilta paikoilta. Kinshassassa ei kuitenkaan ollut samaan aikaan yhtä näkyviä mielenilmauksia tai ilkivaltaa Leopoldin patsaita vastaan; huolimatta siitä, että Kongon demokraattinen tasavalta juhli samana vuonna itsenäisyytensä 60-vuotisjuhlaa.

Leopold II:ta koskevaa kirjallisuutta

• Monet huomattavat kirjailijat ottivat osaa kansainväliseen Kongon väärinkäytösten vastustukseen, esimerkiksi Arthur Conan Doyle, Booker T. Washington, sekä alla mainitut.
• Adam Hochschildin Kuningas Leopoldin haamu kuvailee kuningas Leopoldin Kongon hallinnon historiaa ja julmuuksia. (Hochschild, Adam: Kuningas Leopoldin haamu: Kertomus ahneudesta, terrorista ja sankaruudesta siirtomaa-ajan Afrikassa. ((King Leopold’s ghost: A story of greed, terror and heroism in colonial Africa, 1998.) Suomentanut Heikki Salojärvi) Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2850-4 )
• Joseph Conrad kuvailee kirjassa Pimeyden sydän Kuningas Leopoldin Belgian Kongoa orjatyövoiman, raiskauksien ja silpomisien järjestelmäksi.
• Mark Twain kirjoitti purevan poliittisen satiirin, King Leopold's Soliloquy.

Lähteet

• Neal Ascherson: The King Incorporated, Allen & Unwin, 1963. ISBN 1-86207-290-6 (1999 Granta edition).
• Congo: White king, red rubber, black death (2003) on Peter Baten BBC-dokumentti Leopoldista ja Kongosta. (Katso myös BBC:n sivu aiheesta.)

Aiheesta muualla

• Diary of a Walking Butterfly. Liam O'Ceallaigh. Blogi. (englanniksi)
• Mark Twain: King Leopold's Soliloquy, pdf (englanniksi)