Leopold I (Belgia)

Leopold I (16. joulukuuta 1790 Coburg, Baijeri – 10. joulukuuta 1865 Laeken, Belgia) oli ensimmäinen belgialaisten kuningas, kuitenkin kansanomaisesti häntä sanotaan Belgian kuninkaaksi, 1831–1865.

Leopold I
Belgialaisten kuningas
Valtakausi	21. heinäkuuta 1831–10. joulukuuta 1865
Seuraaja	Leopold II
Syntynyt	16. joulukuuta 1790 Coburg, Baijeri
Kuollut	10. joulukuuta 1865 (74 vuotta) Bryssel, Belgia
Puoliso	Charlotte Augusta Louise d’Orléans
Lapset	Louis-Philippe Leopold II Philippe Charlotte George Arthur
Koko nimi Léopold Georges Christian Frédéric
Suku	Saksi-Coburg-Gotha
Isä	Frans I
Äiti	Augusta Reuss von Ebersdorf
Uskonto	luterilainen
Nimikirjoitus

Tausta

Leopold oli saksalaisen Saksi-Coburg-Saalfeldin herttuakunnan hallitsijan Frans I:n ja tämän toisen puolison, kreivitär Augusta Reuss von Ebersdorfin nuorin poika. Hänen vanhempi veljensä Ernst vaihtoi vuonna 1826 Saalfeldin alueen Gothaan, minkä jälkeen sekä herttuakunnan että suvun nimeksi tuli Saksi-Coburg-Gotha (Sachsen-Coburg und Gotha).

Sotilasura

Nuori Leopold sai jo viisivuotiaana keisarillisen Venäjän Izmailovskin rykmentin everstin arvon. 12-vuotiaana hänestä tuli kenraali.

Belgialaisten kuningas Leopold I.

Nuorena prinssinä ja kenraalina hän vietti vuonna 1806 hetken aikaa Napoleon Bonaparten hovissa, sen jälkeen kun tämä oli joukkoineen valloittanut Sachsen-Coburg-Saalfeltin herttuakunnan. Hän kuitenkin kieltäytyi ranskalaisten keisarin tarjoamasta adjutantin arvosta ja matkusti Venäjälle Aleksanteri I luokse. Siellä hän osallistui everstin arvoisena venäläisessä ratsuväkirykmentissä vuonna 1814 Lützenin, Bautzenin ja Leipzigin taisteluihin Bonaparten joukkoja vastaan. Näiden taistelujen seurauksena hänelle suotiin marsalkan arvo.

Perheet

Nuorella prinssillä ja marsalkalla oli suuret mahdollisuudet. Kun Eurooppaan saatiin rauha, 2. toukokuuta 1816 Leopold avioitui Ison-Britannian Charlotten kanssa. Charlotte oli Yhdistyneen kuningaskunnan sijaishallitsijan ja tulevan kuninkaan Yrjö IV:n ainoa legitiimi lapsi ja siten myös tuleva hallitsija. Charlotte kuitenkin menehtyi synnytykseen jälkeen 6. marraskuuta 1817.

Tämän lyhyen avioliiton jälkeen herttua Leopold keskittyi auttamaan sukulaisiaan nousemaan niin Portugalin kuin Yhdistyneen kuningaskunnankin valtaistuimille. Lisäksi hän oli sisarensa Viktoria von Saxe-Coburg und Saalfeldin, joka oli Yrjö IV nuoremman veljen Kentin herttuan puoliso, tyttären Viktorian, tulevan Ison-Britannian ja Irlannin Yhdistyneen kuningaskunnan kuningattaren, neuvonantajana.

Leopoldin leskeys kuitenkin päättyi 2. kesäkuuta 1829 kun hän avioitui, joidenkin mielestä ei-laillisesti, näyttelijätär Caroline Auerin kanssa. Carolinesta tehtiin Montgomeryn kreivitär ja hän oli Leopoldin avustajan Christian von Stocmarin serkku. Avioliitto päättyi 1831.

Léopold I.

Kolmannen avioliittonsa Leopold solmi belgialaisten kuninkaana 9. elokuuta 1832. Puoliso oli ranskalaisten kuninkaan Ludvig-Filipin tytär Louise d’Orléans. Avioliitosta syntyi neljä lasta:

• Louis-Philippe Victor Ernest 24. heinäkuuta 1833 – 16. toukokuuta 1835.
• Léopold Louis-Philippe Marie victor 9. huhtikuuta 1835 tuleva belgialaisten kuningas Leopold II.
• Philippe Eugène Ferdinans Marie Clément Baudoin Léopold Georges 24. maaliskuuta 1837, Flanderin kreivi ja tulevan belgialaisten kuninkaan Albert I:n isä.
• Marie-Charlotte Amélie Auguste Victoire Clémentine Léopoldine (Belgian prinsessa Charlotte) 7. kesäkuuta 1849, tuleva Meksikon keisarinna, keisari Maksimilian I:n puoliso.

Kuningas Leopoldilla oli myös kaksi avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, joiden äiti oli Arcadia Claret, Eppinghoven paronitar:

• George, Eppinghoven paroni (1849–1904) ja
• Arthur, Eppinghoven paroni (1852–1940).

Valinta kuninkaaksi

Vuonna 1830 kreikkalaiset tarjosivat Leopoldille Kreikan kruunua, mutta tämä kieltäytyi siitä. Sen jälkeen kun belgialaiset varmistivat itsenäistymisensä Alankomaista 4. lokakuuta 1830, Belgian kansalliskokous, lukuisten muiden varteenotettavien kandidaattien jälkeen, pyysi Leopoldia perustettavan kuningaskunnan hallitsijaksi. Tämä hyväksyi pyynnön ja hänestä tuli belgialaisten kuningas 26. kesäkuuta 1831. Hän vannoi uskollisuutta uuden valtion perustuslaille Brysselin kuninkaallisessa palatsissa 21. heinäkuuta 1831. Tämä päivä on sen jälkeen ollut belgialaisten yleinen vapaapäivä.

Noin kaksi viikkoa tämän tapahtuman jälkeen 2. elokuuta 1831 Alankomaat aloitti sodan Belgiaa vastaan ja sen sotilaat hyökkäsivät Belgiaan. Kokeneena sotilaana Leopold puolusti henkilökohtaisesti Brysseliin johtavaa tietä. Vihollisuudet jatkuivat aina vuoteen 1839 saakka, ja rauhansopimuksen allekirjoitus sinetöi lopullisesti Belgian itsenäisyyden.

Valtakausi

Leopoldin valtakausi oli Belgialle, eritoten sen ranskankieliselle eteläosalle Vallonialle, voimakkaan teollistumisen aikakautta. Voimakkaasti Isoon-Britanniaan suuntautuneena Leopold myötävaikutti uusien teollisten keksintöjen tuloa maahansa. Ensimmäinen mannereurooppalainen rautatieyhteys avattiinkin 5. toukokuuta 1835 Brysselin ja Mechelenin välille. Näin kuningas toteutti erään haaveistaan.

Ulkopolitiikassa Leopold pyrki käyttämään hyväkseen kaikkia mahdollisia ulkopuolisia suhteitaan suojellessaan uutta ja herkkää kuningaskuntaansa. Näin eritoten Ranskan ja Preussin tavoitteiden suhteen hän oli tiukkana. Erityisesti tämä tuli esiin Napoleon III:n hallituskautena ja haluna liittää Belgia osaksi Ranskaa.

Vuonna 1849 Leopold toimi sisarentyttärensä, kuningatar Viktorian ja vanhimman veljensä Saxe-Coburg und Gothan herttuan Ernest I:n pojan, prinssi Albertin avioliiton välittäjänä.

Suurin poliittinen tappio Leopoldille oli, kun hän ei vuonna 1842 onnistunut saamaan aikaan lapsityövoiman kieltoa tehtaissa ja kaivoksissa.

Vaikka yli Euroopan pyyhkäisi vallankumouksien aalto ja Leopoldin appi, Ranskan kuningas Ludvig-Filip joutui luopumaan vallasta, niin Leopoldin Belgia pysyi puolueettomana ja eritoten juuri hallitsijansa toimenpiteiden ansiosta.

Kuningas Leopold I kuoli Laekenin linnassa 19. joulukuuta 1865. Hänet on haudattu Laekenin linnankirkon kuninkaalliseen hautakryptaan, kuten kaikki muutkin Belgian kuninkaat.

Lähteet

Edeltäjä: (ei kukaan)

Belgialaisten kuningas 1831–1865

Seuraaja: Leopold II