Kolmoisliiton sota
Kolmoisliiton sota (esp. Guerra de la Triple Alianza, port. Guerra da Tríplice Aliança) tai Paraguayn sota käytiin vuosina 1864–1870 Brasilian, Argentiinan ja Uruguayn muodostaman Kolmoisliiton sekä Paraguayn välillä. Paraguay koki sodassa murskaavan tappion ja menetti yli puolet väestöstään ja noin kolmasosan alueistaan.
| Kolmoisliiton sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
| |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
150 000 |
30 000 argentiinalaista | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
noin 300 000 sotilasta ja siviiliä |
91 000–100 000 sotilasta ja siviiliä | ||||||
.png){kind=small}
.svg){kind=small}
Sodan taustat muokkaa
Paraguay oli itsenäistynyt vuonna 1811 ja tehnyt aluksi itänaapurinsa Brasilian kanssa paljon yhteistyötä. Paraguay oli kuitenkin muista Etelä-Amerikan maista poiketen alkanut pyrkiä taloudelliseen omavaraisuuteen; se asetti korkeat tullimaksut ulkomaisille tuotteille, eikä ottanut ulkomaista lainaa.[1]
Paraguayn vallankahvassa oli Lópezin suku: vuosista 1841–1862 Carlos Antonio López ja vuodesta 1862 lähtien hänen poikansa Francisco Solano López, joka käynnisti maassa teollisuuden modernisoinnin. Teollistumisen kannalta tärkeää ulkomaankauppaa haittasi kuitenkin meriyhteyden puuttuminen, ja sen tavoittelua Atlantille Brasilian kautta pidetään yhtenä syynä sodalle.[2] López aloitti myös armeijansa varustelun; sotateollisuutta kasvatettiin, linnoituksia pystytettiin jokivarteen, sotalaivoja rakennettiin ja miehiä kutsuttiin asepalvelukseen.[3]
López pyrki aluksi liittoutumaan Uruguayn kanssa, mutta kun Brasilia miehitti Uruguayn vuonna 1864 maiden välisen rajakiistan seurauksena ja syrjäytti maan johtajan Atanasio Aguirren, López julisti 13. joulukuuta sodan Brasilialle.[4]
Sodan alku muokkaa
Paraguay saavutti sodan alussa menestystä, ja onnistui miehittämään alueita ja linnakkeita Brasiliasta. Kun Argentiina ei sallinut maa-alueidensa käyttöä Paraguayn joukoille, López julisti sodan Argentiinalle 18. maaliskuuta 1865. Argentiinan presidentti Bartolomé Mitre aloitti neuvottelut Brasilian ja Uruguayn kanssa sotilasliiton muodostamiseksi sen jälkeen, kun López aloitti sodan Brasiliaa vastaan. Kolmoisliitto julisti yhdessä sodan Paraguayta vastaan 1. toukokuuta 1865.[5]
Paraguay lähti sotaan suurella armeijalla, joka oli miesvoimaltaan vahvempi kuin Kolmoisliiton joukot. Paraguaylla oli 70 000–100 000 sotilasta, 28 sotalaivaa ja 400 tykkiä.[6] Kolmoisliiton mailla oli aluksi yhteensä alle 30 000 sotilasta, mutta Brasilian etuna oli sen suuri laivasto ja tykistö. Kaikki osapuolet olivat melko huonosti valmistautuneita sotaan; joukkojen aseistus oli puutteellista ja koulutus usein huonoa.[7] Aluksi Paraguay onnistui valtaamaan alueita ja kaupunkeja myös Argentiinalta.
Kolmoisliitto saa yliotteen muokkaa
Vuoden 1865 kesäkuussa Brasilia sai tuhottua Paraguayn laivaston ja torjui Paraguayn invaasion Argentiinassa. Koska joen hallinta oli teiden puutteessa tärkeää, tämä tappio oli Paraguayn häviön alkua. Vuoden lopussa Lópezin armeija oli ajettu pakosalle Argentiinasta, ja sotatapahtumat olivat siirtymässä Paraguayn rajojen sisäpuolelle. Vuoden 1866 syyskuussa López oli valmis allekirjoittamaan rauhansopimuksen, mutta Kolmoisliiton asettamat rauhanehdot olivat hänelle liian kovat, sillä ne edellyttivät Lópezin hallinnon täydellistä lakkauttamista.[8]
Vuosien 1866 ja 1867 välillä sota laantui kun osapuolet huolsivat joukkojaan linjojen takana. Kolmoisliitto eteni kuitenkin vaihe vaiheelta komentajansa Caxiasin herttuan johdolla ja lähestyi pääkaupunki Asunciónia. Vuonna 1868 Caxias saavutti useita voittoja ja Kolmoisliitto vaati taas Lópezin antautumista. Sitä hän ei tehnyt vaan pakeni pääkaupungista Cerro Leoniin. Asunción miehitettiin vuoden 1869 ensimmäisenä päivänä.
Sodan loppu ja seuraukset muokkaa
Brasilia asetti Asuncióniin uuden hallituksen. Lópezin joukot jatkoivat vielä vuoden ajan sissisotaa koillisen vuoristoseudulta käsin, mutta 1. maaliskuuta 1870 hänen leiriinsä hyökättiin Cerro Corássa ja López sai surmansa yritettyään taistella haavoittuneena viimeiseen asti.[9]
Sodan loppuvuodet verottivat Paraguayn väestöä ja taloutta ankarasti: paraguaylaisia arvioidaan kuolleen eri arvioissa 300 000 tai jopa yli miljoona henkeä, ja 90 % maan miespuolisesta väestöstä menehtyi.[10][11] López ei säälinyt omia joukkojaan, vaan pakotti heidät taistelemaan kuolemaan asti. Niin sotilaita kuin siviiliväestöäkin menehtyi suurin joukoin sodan aiheuttamissa koleraepidemioissa. Brasilialaisia sotilaita ja siviilejä kuoli yhteensä noin 50 000, ja argentiinalaisia ja uruguaylaisia yhteensä kolmisenkymmentä tuhatta.
Paraguay määriteltiin rauhansopimuksessa yksin syylliseksi sotaan, ja se joutui maksamaan suuret sotakorvaukset, mikä syöksi maan suuriin velkoihin.[12] Paraguay menetti rauhanehdoissa 140 000 neliökilometriä alueistaan Brasilialle ja Argentiinalle.[5] Maan irtain omaisuuskin oli sodassa ryöstetty ja myyty pois. Paraguayn maaseutu tyhjeni, kun väki muutti tuhotuista kylistä pääkaupunkiin. Maan teollisuus taantui, talous oli raunioina ja maa joutui ottamaan ulkomaista lainaa.
Myös Brasilia ja Argentiina joutuivat sodan seurauksena suuriin velkoihin, mikä aiheutti Brasiliassa talouskriisin. Sota vahvisti Brasilian armeijan asemaa maassa ja vähensi orjuutta.[13] Brasilia miehitti Paraguayta vielä kuuden vuoden ajan ja joutui sinä aikana torjumaan Argentiinan aluevaatimukset Chacon alueesta.
Uruguayssa colorados-puolue onnistui lujittamaan asemaansa ja pysyi vallassa aina vuoteen 1958 asti.[5]
Kaikki alueen maat, myös Paraguay, saivat rauhansopimuksessa oikeuden käyttää Paraguay- ja Paraná-jokia.
Sodan syistä on yhä erilaisia käsityksiä. Solana Lópezin aggressiivista politiikkaa pidetään sodan tärkeimpänä syynä, mutta myös Ison-Britannian taloudellisia intressejä on esitetty yhdeksi sodan syntyyn vaikuttaneeksi tekijäksi etenkin Paraguayssa.[14] Aikoinaan Britannia oli kuitenkin sotaa vastaan, vaikka maan pankit hyötyivätkin sodan jälkeen lainoittaessaan sodan osapuolia.[15][16]
Lähteet muokkaa
- Scheina, Robert (2003): Latin America's Wars: The Age of the Caudillo, 1791–1899. Dulles, Virginia: Brassey's.
- Salles, Ricardo (2003): Guerra do Paraguai: Memórias & Imagens, Rio de Janeiro: Bibilioteca Nacional (portugaliksi)
- Vasconsellos, Victor N. Resumen de Historia del Paraguay. Delimitaciones Territoriales, Industria Grafica Comuneros S.A. Asunción, Paraguay, 1970.
Viitteet muokkaa
- ↑ PJ O'Rourke, Give War a Chance. New York: Vintage Books, 1992. Page 47.
- ↑ Brandon Valeriano, "A Classification of Interstate War: Typologies and Rivalry." Kirjan verkkoversio[vanhentunut linkki].lähde tarkemmin?
- ↑ Robert Cowley, The Reader's Encyclopedia to Military History. New York, New York: Houston Mifflin, 1996. s. 479.
- ↑ Scheina, 2003, s. 314.
- ↑ a b c War of the Triple Alliance (South American history) Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Scheina, 2003, s. 315–317.
- ↑ Salles, 2003, s. 318.
- ↑ Vasconsellos, 1970, s. 108.
- ↑ Bareiro, s. 70, 82, 90, 98.
- ↑ Holocausto paraguayo en Guerra del ’70 abc.com.py. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Paraguay's awful history: The never-ending war The Economist. Viitattu 24.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Vasconsellos, s. 110.
- ↑ "'The shelter of the uniform': the Brazilian army and runaway slaves, 1800–1888". Hendrik Kraay, Journal of Social History, Spring 1996.
- ↑ Galeano, Eduardo. "Open Veins of Latin America: Five Centuries of the Pillage of a Continent". Monthly Review Press.1997
- ↑ Historia General de las relaciones internacionales de la República Argentina (Arkistoitu – Internet Archive) (espanjaksi)
- ↑ 4.1 The Paraguayan War | Brazil: Five Centuries of Change library.brown.edu. Viitattu 23.1.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kolmoisliiton sota Wikimedia Commonsissa
- Viimeiseen mieheen. Kappale erään kansan sankaritarua, Hakkapeliitta, 13.09.1932, nro 37, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
