Wikipedia

Lauritsala

Suomen entinen kauppala, nykyisin osa Lappeenrantaa

Lauritsala on entinen Suomen kauppala. Kauppala lakkautettiin 1. tammikuuta 1967 ja liitettiin osaksi Lappeenrantaa. Nykyinen Lauritsalan kaupunginosa käsittää vain entisen kauppalan keskustan.[3]

Lauritsala
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Lappeenranta

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°04′15″N, 028°15′35″E
Lääni Kymen lääni
Kihlakunta Lappeen kihlakunta
Kuntanumero 411
Hallinnollinen keskus Lauritsala
Perustettu 1932
– emäpitäjä Lappee
Liitetty 1967
– liitoskunnat Lappee
Lauritsala
– kuntaan Lappeenranta
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1966)
– maa 24,7 km²
Väkiluku 12 965  [2]
(31.12.1966)
– väestötiheys 494,57 as./km²

Entisen Lauritsalan kauppalan alueella on noin 13 000 asukasta ja siellä sijaitsevat Kaukaan tehtaat ja osa Saimaan kanavaa. Lappeenrannan keskustaan on matkaa noin neljä kilometriä. Alueella on vanhoja omakoti- ja kerrostalokortteleita, joissa on myös uudisasutusta.

Vuoden 1960 taajamarajauksen mukaan Lauritsalan taajamat olivat Mustola (341 asukasta, osittain Lappeen puolella) ja Mälkiä (322 asukasta). Lappeenrannan ja Lauritsalan keskustat olivat kasvaneet yhteen (nykyiseltä nimeltään Lappeenrannan keskustaajama, 32 174 asukasta). Lisäksi osa Lappeen kunnan Laihian asuintaajamasta ulottui Lauritsalan puolelle.[4]

Värillinen ilmakuva Lauritsalan kauppalan keskustasta noin vuosilta 1959-1962
Lauritsalan kauppalan keskusta ilmasta. Ajan kuva, valokuvaaja Virtanen, Pekka V. 1959-1962 Etelä-Karjalan museo

Kauppalan synty muokkaa

 
Lauritsala Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Lauritsalan kauppala syntyi Saimaan metsävarojen[5] sekä Saimaan kanavan ja rautatien tarjoamien liikenneyhteyksien takia seudulle asettuneiden tehtaiden ja sahojen ympärille kasvaneesta teollisuusyhdyskunnasta.[6]

Lauritsalan kartano, joka oli Lappeen pitäjän suurimpia ja parhaiten hoidettuja maatiloja, harjoitti puutavarakauppaa, ja sen mailla Saimaan rannalla nykyisen Saimaan kanavan suulla sijaitseva ihanteellinen luonnonsatama [7] tunnettiin merkittävänä puutavararahdin keskuksena jo 1800-luvun alkupuoliskolla.[8] Kun Saimaan kanava valmistui v. 1856 [9] ja Pietarin radan Simolan haararaide vuonna 1887, seudun elinkeinoelämä alkoi vilkastua[10] Vuonna 1890 Mäntsälässä Kaukaankosken rannalla sijainnut Kaukaan lankarullatehdas muutti Saimaan rannalle Parkkarilaan ja seuraavana vuonna Norjasta Suomeen siirtyneet veljekset James ja Thomas Salvesen perustivat Lauritsalan kartanon maille Varkaansaareen sahan.[11] Myöhemmin Kaukas Oy perusti rullatehtaansa viereen kaksi sulfiittiselluloosatehdasta ja höyrysahan.[12] Salvesenit myivät sahansa Kaukaalle v. 1916.[13]

Suurteollisuuden tulon myötä alkoi voimakas väestönkasvu, joka jatkui seuraavina vuosikymmeninä, niin että alueen väestö kasvoi 520 hengestä (v. 1890)[14] yli kymmenkertaiseksi siihen mennessä[15][16], kun Lauritsala valtioneuvoston päätöksellä irtautui Lappeen kunnasta itsenäiseksi kauppalaksi vuoden 1932 alusta alkaen[17][18]

Kauppalanosat muokkaa

 
Kartta Lappeenrannasta ja Lauritsalasta vuonna 1965. Vuonna 1932 perustettuun Lauritsalaan liitettiin alun perin Lappeesta Lappeenrantaan siirrettyjä Pappilanniemen pohjoispuolen saaria osana aluevesijärjestelyjä vuonna 1952.[19] Lauritsala ja Lappee pakkoliitettiin osaksi Lappeenrantaa vuonna 1967.

Lauritsala pysyi koko kauppalana olonsa ajan pientaloalueena. Kauppalassa oli ainoastaan kuusi yli kolmekerroksista asuinrakennusta[20], joista korkeimpana keskustaan vuonna 1956 rakennettu arkkitehti Olli Kivisen suunnittelema seitsenkerroksinen Tornitalo.[21] Kauppalan koko pinta-alasta maa-alueita oli 24, 7 km² ja loput 10, 9 km² vesialueita.[22] Ensimmäisen asemakaavan (1947) laativat Birger Brunila ja W. G. Palmqvist.[23] Kaavoitusta jatkoivat uusien kauppalanosien ja kaavamuutoksien tullessa ajankohtaisiksi Paavo-Henrik Salminen (Mälkiä 1949)[20] ja Olli Kivinen (mm. Mustola)[20] , joka suunnitteli myös kauppalaa koskevan yleiskaavan.[20]

Kauppalaa sähköistettiin vielä 1930-luvun loppupuolella.[24] ja vesi- ja viemäriverkoston rakentaminen jatkui useassa vaiheessa läpi koko Lauritsalan kauppala-ajan.[25] Kaavoitus, teiden ja kunnallistekniikan rakentaminen toivat uusia asukkaita[26] ja lisäsivät taloudellista toimeliaisuutta. [27]

  • Kauppalan länsiosassa sijaitseva Parkkarila sai nimensä alueella sijainneesta Parkkarilan (vanh. Barkkarila) tilasta[28], jonka Kaukas osti tehtaidensa ja tuotantolaitostensa rakentamista varten[29][30]
  • Parkkarilan itäpuolella Saimaan rannassa oleva Kaukas käsitti Kaukaan tehtaiden tehdasalueen ja tehtaan työläisille ja toimihenkilöille rakentaman asutusalueen palveluineen.[31]
  • Tirilä, josta tuli kauppalan runsasväkisin osa, syntyi Lappeen Tirilän kylän Pekkasen ja Tirilän talojen maista, jotka liitettiin kauppalaan sitä perustettaessa.[32] Myöhemmin kauppala osti sieltä myös Osuusliike Onnin maatilan.[33]
  • Kauppalan keskustasta suurin osa oli Luukkaan tilan mailla. Nimi Luukkaa säilyi asukkaiden käytössä virallisemman nimen Lauritsalan keskuskauppalanosa rinnalla [34]. Luukkaanrinnettä, jolla sijaitsi seudun vanhinta asutusta[35], pidettiin keskeisyytensä vuoksi yhtenä kauppalan parhaista asuntoalueista.[36]
  • Hakali syntyi Lauritsalan sahan työläisten Hartikkalan kylässä olevan Hakalin tilan maille rakentamasta tiheästi asutusta puutaloyhdyskunnasta[37] Siitä kasvoi väestöltään kauppalan suurimpiin kuuluva osa.[38]
  • Lapvesi perustettiin 1930-luvulla Tirilän ja Hakalin väliselle metsäiselle alueelle, jolla sijaitsi rullatehtaan Jahvetti Palmroosin omistama Pikkalan tila.[39]
  • Hartikkala perustettiin 1950-luvun lopulla Hakalin eteläpuolelle jakamalla Hakalin alue kahteen osaan.[40]
  • Lauritsalan sahan alueen, josta myöhemmin tuli Kanavansuu, 1890-luvulla alkunsa saanut asutus laajeni jo 1920- ja luvuilla Kaukaan tehtaan työväelleen rakentamilla asunnoilla[41], ja se erotettiin 1950-luvulla keskuskauppalasta omaksi kauppalanosakseen.[42]
  • Mustola oli alun perin Lappeen pitäjän vanha kylä[43][44] [45] jonne Saimaan kanava,Mustolan sulku ja aina 1960-luvulle saakka toiminut kuuden laivan kuivatelakka (allastelakka)[46] sekä vuonna 1896 valmistunut Mustolan kansakoulu[47] toivat lisää asukkaita.[48][49] 2. maailmansodan jälkeen kanavan länsipuolelle asettui siirtokarjalaisia[50][51] mutta Mustolaan laadittiin vasta vuonna 1955 asemakaava, johon kuului mm. pieni asuinalue kanavan itäpuolella Mustolan kansakoulun tuntumassa[50][52].
  • Mälkiä kauppalanosana syntyi v. 1949, kun Kaukaan tehtaan omistamalle mäntymetsää kasvavalle alueelle Pontuksen kaivannon läheisyyteen Saimaan kanavan Mälkiän sulun itäpuolelle kaavoitettiin tehtaan aloitteesta pientaloalue ammattitaitoisen työväen saamiseksi palvelukseen[53]
  • Pajarila oli kauppalanosista pienin.[54]. Kauppala osti sieltä jo vuonna 1932 maatilan kunnalliskotia varten [55] ja se valmistui v. 1948.[56]. Pajarilan asukkaista suuri osa kuului kunnalliskodin henkilökuntaan.[57]

Väestö muokkaa

Valtaosa kauppalan asukkaista sai elantonsa puu- ja paperiteollisuudesta.[57] Suurin osa kuului työväestöön[57] [58], jota asui eniten Parkkarilassa, Hartikkalassa ja Tirilässä. Myös kasvava ammattityöläisten ryhmä hakeutui asumaan Kaukaan tehtaan läheisyyteen[59]. Toimihenkilöt, joiden osuus väestöstä kaksinkertaistui 40-luvulta lähtien suosivat asuinpaikkana varsinkin Parkkarilaa ja Luukaan keskuskauppalanosaa.[60] Maatalousväestöstä, jota oli vähiten, suurin osa asui Hartikkalassa ja Tirilässä sekä Mustolassa.[61] Syksyllä 1947 Lauritsalaan sijoitettiin 1088 siirtokarjalaista, joille muodostettiin Mustolaan kanavan länsipuolelle yhdeksän viljelystilaa, 26 asuntotilaa ja kymmenen tonttia.[62][51]

Hallinto ja talous muokkaa

 
Lauritsalan kauppalan 25-vuotisjuhla, valtuuston istunto kauppalantalolla valtuustosalissa. Kuvapaja. Etelä-Karjalan museo

Lauritsalan kauppalan vuonna 1931 perustettu järjestelytoimikunta, jossa oli tehtaiden ja sahojen, työväestön ja maanviljelijöiden edustus [63] organisoi kauppalan hallinnolliset laitokset. Lainsäädäntö vaati kauppalalta enemmän kuin maalaiskunnalta, mutta vähemmän kuin kaupungilta. Kauppalaan ei tarvinnut perustaa esimerkiksi raastuvanoikeutta, maistraattia, ulosottovirastoa eikä poliisilaitosta ja vankilaa eikä palkata vakinaista palokuntaa. Tulli- ja satamamaksujen perintä ei rasittanut kauppalaa, kun taas kansakoulujen valtionapu oli usein kauppalalle edullisempi.[64]

Kauppalan perustaminen vaati myös omaisuudenjaon Lappeen ja Lappeenrannan kanssa.[65] Lauritsala sai 30 prosenttia jaettavista varoista ja ryhtyi viipymättä järjestämään kunnallishallintoaan[65].Lauritsalan kauppalanhallinnosta vastasivat ylimpinä kauppalanjohtaja, vuosittain valittu[66] kauppalanhallitus, vaaleilla valittu kauppalan valtuusto ja 13 kunnallista lautakuntaa.[64] Valtuuston puheenjohtajana toimi vahtimestari Artturi Komppa (sdp) yhtäjaksoisesti vuoteen 1953 ja hänen jälkeensä kirvesmies Hugo Pöljö (sdp) vuoteen 1966 saakka.[66] Kauppalan virastot toimivat aluksi vuokratiloissa Lauritsalan sahan vanhassa kestikievarirakennuksessa[67] , mutta arkkitehti Erkki Huttusen suunnitteleman kauppalantalon valmistuttua ne pääsivät uusiin tiloihin vuoden 1936 alussa[68] Kauppalantalossa oli kauppalanjohtajan asunto.[68] 1930-luvulla kunnalliselämän johdossa olivat sosialidemokraatit, ja sosialidemokraattien edustus valtuustossa säilyi vahvana myös seuraavina vuosikymmeninä.[69]. Vaalipiirien lukumäärä kasvoi kuuteen.[70] Vuoden 1964 kunnallisvaalit jäivät kauppalan viimeisiksi.[71].

Kauppalan alueella sijainneet suuret teollisuuslaitokset tuottivat verotuloja[72], mutta laskusuhdanteiden aikana kunnallistaloutta rasittivat suuret työllisyysmenot[72]. Verontasausrahaston avulla järjestettiin työllisyystöitä mm. vesi- ja viemäriverkoston rakentamisessa ja teiden parantamisessa[73] sekä julkisten rakennusten työmailla[74]. V. 1959 työllistämisvelvoite siirtyi valtiolle.[75].

Kauppalanjohtajat muokkaa

Sosialidemokraatit suurimpana valtuustoryhmänä[69] valitsivat kauppalalanjohtajat. Kauppalanjohtajien varamiehenä toimi pitkäaikainen kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen, maanviljelijä Anton Hirvisaari (Sdp)[66]

Viipurilainen Santeri Jacobsson, joka oli toiminut kirjakauppa- ja sanomalehtialalla sekä kunnallisen sosiaalitoimen johtotehtävissä, edusti näkemyksiltään sosialidemokratian vasenta laitaa.[76] Hänen kautensa kauppalanjohtajana kesti vuodesta 1932 vuoteen 1940. jolloin hän siirtyi Ruotsiin hoitamaan Suomen huollon tehtäviä[77] ja kauppalanhallitus nimitti Anton Hirvisaaren tilapäisesti kauppalanjohtajan tehtävään.[78]J.F. Aalto astui virkaan lokakuussa 1940 ja oli siinä kuolemaansa saakka vuonna 1946. Aalto oli Viipurin entinen apulaiskaupunginjohtaja ja toiminut Kansan työn ja Suomen sosialidemokraatin päätoimittajana sekä kansanedustajana. Hänen sairauslomansa aikana toimi sijaisena jälleen Anton Hirvisaari. [79][78] Tamperelainen sos.dem-puolueen tannerilaista linjaa edustava Toivo Mansner hoiti kauppalanjohtajan virkaa vuosina 1947-1955. Mansner työskenteli toimittajana Kansan lehti -sanomalehdessä, oli mukana kunnallispoliitiikassa ja toimi vielä kauppalanjohtajanakin kansanedustajana. Hän siirtyi Lauritsalasta Imatran kauppalanjohtajaksi.[78] Mansnerin lähdön jälkeen Anton Hirvisaari sijaisti taas muutamia kuukausia kunnes kauppalanjohtajan virkaan valittiin Porin rakennus- ja kiinteistösihteeri Osmo Anttila.[80] Hän oli virassa vuodesta 1957 vuoteen 1962 siirtyen sitten Hyvinkään kaupunginjohtajaksi.[81][82] Leo Mether, joka siirtyi Lauritsalaan Karhulan kauppalansihteerin toimesta oltuaan aikaisemmin myös Mikkelin apulaiskaupunginsihteerinä, oli myös sosialidemokraatti. Hän toimi kauppalan historian viimeisenä kauppalanjohtajana vuodet 1962-1966, jolloin hänestä kuntaliitoksessa tuli Lappeenrannan sosiaalinen apulaiskaupunginjohtaja.[81][83]

Palvelut muokkaa

 
Lauritsalan kirjaston aikuistenosasto. Kuvapaja. Etelä-Karjalan museo

Kauppalan palveluja kehitettiin ripeästi.[84] Siellä toimi viisi kansakoulua[85] ja jatkokoulu, joka muuttui kansalaiskouluksi.[86] Keskuskansakoulu yli tuhannelle oppilaalle valmistui v. 1957; rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Martikainen & Ypyä.[87] Kaukaan tehtailla oli myös pieni ruotsinkielinen kansakoulu.[88] Oppikoulu kauppalaan saatiin v. 1953, kun Lauritsalan yhteiskoulu aloitti toimintansa ensin Kaukaan kansakoululla ja myöhemmin laajenevassa koulukeskuksessa.[89] [90] [91] Kansakoulunopettajien ohjaama koululaisten kesäsiirtola Laihialla Lappeen kunnan puolella aloitti v. 1934[92]

Kirjasto, jolle Lappeen kunta lahjoitti pesämunaksi Tirilän työväenyhdistyksen kirjakokoelman. toimi ensin kauppalantalossa, mutta sai vuonna 1951 oman arkkitehti Ragnar Ypyän suunnitteleman ihastusta herättäneen oman kirjastotalon.[93] Kirjasto laajensi toimintaansa Kaukaalle ja Mustolaan. [94]

Lappeenrannan-Lauritsalan työväenopisto syntyi Viipurin työväenopiston siirryttyä seudulle v. 1940. Lauritsalassa se toimi jatkokoululla ja työväentalojen tiloissa.[95]

 
Lauritsalan terveystalo, sisäänkäyntijulkisivu. Pekka V. Virtanen. Etelä-Karjalan museo

Terveydenhuollosta paikkakunnalla oli perinteisesti huolehtinut Kaukaan tehdas, jolla oli oma sairaala lääkäreineen ja hoitajineen sekä synnytyslaitos ja neuvola. [96] Kauppalan terveydenhuolto järjestettiinkin yhteistyössä Kaukaan kanssa. s. 281 Kauppalanlääkärin lisäksi palkattiin koululääkäri[97] ja perustettiin kätilön, sairaanhoitajan ja koulusairaanhoitajan virat.[96] Hammaslääkäri, joka hoiti niin aikuisten kuin koululaisten hampaat, aloitti Luukkaalle perustetussa sairasapukeskuksessa v. 1934.[98] Pitkäaikaisena hammaslääkärinä palveli Kerttu Somer. [99] Ajanmukainen terveystalo, jonne kunnallinen terveydenhuolto siirrettiin, valmistui v. 1953 (arkkitehtitoimisto Martikainen & Ypyä)[100]

Kauppalassa toimi kaksi kunnallista ja kaksi tehtaan ylläpitämää lastentarhaa[101] ja lastenkoti. [102]

Lauritsalan vanhukset hodettiin vuoteen 1947 saakka Lappeen kunnalliskodissa Pelkolassa.[55] kunnes tuli kauppalan oman kunnalliskodin rakentamisen vuoro. Pajarilaan valmistunut aikansa uudenaikaisimpiin kuulunut kunnalliskoti vihittiin käyttöön v. 1948.[103] [56]

Omaa mielisairaalaa ei katsottu tarpeelliseksi, vaan ostettiin sairaspaikkoja Rauhan piirimielisairaalasta Imatralta.[104]

Palotoimi perustui vapaapalokuntiin, joita oli seudun tehdaslaitoksilla ja Tirilässä ja Hakalissa. [81] Ajanmukainen paloasema saatiin v. 1960 kunnostamalla Hakalin kansakoulun tyhjäksi jäänyt rakennus, koulun muutettua koulukeskukseen. Kauppalan kaksi paloautoa saivat sieltä asianmukaiset tallit.[105]

Palveluyritykset muokkaa

Asukkaiden arkipäivän tarpeisiin vastaavia helposti saavutettavia eri toimialojen yrityksiä ruokakaupoista erikoisliikkeisiin syntyi kauppala-aikana tavattoman runsaasti. Elintarvikkeita, päivittäis- ja kestokulutustavaroita tarjosivat eri kauppalanosissa niin osuusliikkeiden Onni ja Yhtymä laajat myymäläverkostot kuin lukuisat yksityiset kauppiaat.[106] Keskuskauppalanosaan rakennettiin kaavoituksen myötä suurempia liiketiloja[107], mutta kuten Seija Ventola toteaa historiikissaan Hiirelässä pamahti ja muita muistoja palveluista Lauritsalan kauppalassa seuraavaa: ”...monet kaupat sijaitsivat melko pienissä rakennuksissa, vuokrahuoneissa ja omistajiensa talossa. Liikkeiden siistydestä pidettiin kuitenkin kiinni.” [108] Samassa teoksessa hän kiinnittää huomiota naisyrittäjien suureen määrään listaten yhteensä 101 naisyrittäjää, joiden joukossa oli 20 parturi-kampaamoa ja 14 ompelijaa ja kutojaa.[109] Ammattiautoilijat ja linja-autoyrittäjät olivat tärkeä yrittäjäryhmä, koska yksityisautoilu alkoi yleistyä vasta 1960-luvulla.[110] Siirtokarjalaiset perustivat myös erilaisia yrityksiä.[111] [51]

Järjestö- ja harrastustoiminta muokkaa

 
Lauritsalan urheilukenttä talvella, pikaluistelurata ja yleisöä. Virtanen, Pekka V., valokuvaaja. Etelä-Karjalan museo

Kauppalassa toimi useita urheilu- ja voimisteluseuroja, joita se yksimielisesti ja runsaskätisesti avusti ja joille se tarjosi harjoittelupaikkoja.[112] s. 333 Kauppalan työllistämistöinä rakennettu urheilukenttä oli käytössä jo kesällä vuonna 1938. s. 317 ja sitä laajennettiin myöhemmin 1950-luvulla. s. 319 Kauppalan tukeman, talkoovoimin rakennetun tekojääradan ansiosta jääkiekkoseura SaiPa pääsi mestaruussarjaan. s. 330

Uintiharrastusta kauppala edisti rakennuttamalla 1940- ja 1950-luvuilla uimalan, kunnostamalla uimarantoja ja järjestämällä uimakouluja. [113] Valitettavasti veden laatu huononi jyrkästi paperiteollisuuden takia ja niistä useimmat jouduttiin sulkemaan.[114]

Lasten ja nuorten suuren suosion saavuttivat MLL:n paikallisyhdistyksen tehtaalla ja sahalla järjestämät urheilun ja liikunnan kesäkurssit, joita veti Saipan pitkäaikainen toiminnanjohtaja Osmo Meilahti.[115][116]

Lauritsalan työväennäyttämön toiminta oli vilkasta 1940- ja 1950-luvuilla.[117] Kauppalassa vanhastaan toimineiden työväenyhdistysten ja vapaapalokuntien sottokuntien ja kuorojen ja muun musiikkielämän kokoajaksi ja koordinaattoriksi perustettiin 24 yhdistyksen yhteistyönä musiikkikannatusyhdistys vuonna 1946. Sen piirissä harjoittelevista ja esiintyvistä soittokunnasta ja kuoroista tuli suosittuja.[118]

Kauppalan perustaminen vilkastutti paikkakunnalla jo pitkään vaikuttaneiden työväenjärjestöjen toimntaai[119]. Naisjaostojen ohjelmassa oli kotitalousneuvonta keskeisellä sijalla.[120] Porvarillisista naisjärjestöistä Lauritsalassa näkyvimpiä olivat Lotta Svärd ja Martat. [120] Sotaa edeltävänä syksynä naisjärjestöjen toiminta tiivistyi yhteisessä kauppalan rahoittamassa ompelupiirissä, joka tuki kertausharjoituksiin osallistuvien miesten perheitä mm. valmistamalla lämpimiä vaatteita.[121]Sodan jälkeen Martat laajensivat toimintaansa ja mm. Mustolassa oli marttakerhon lisäksi kokoontumisia myös ”pikkumartoille” (marttatytöt) [122] Siirtokarjalaisilla oli Karjala-seuran alaosasto Saimaan kanavan karjalaiset ry.[51]

Partiotoiminta virisi seurakunnan pastorin Veli-Valio Kaukovaaran aloitteesta jo välirauhan aikana 1940, kun perustettiin lippukunta Lauritsalan siniveljet. Tyttölippukunta Sinisiskot aloitti toimintansa rauhan solmimista seuraavana vuonna 1946. [123]

Seurakunta muokkaa

 
Lauritsalan kirkkona toiminut vanha seurakuntatalo. Virtanen, Pekka V., valokuvaaja. Etelä-Karjalan museo

Lauritsalan oman seurakunnan perustaminen lykkäytyi kaikkien väestöryhmien kannatuksesta huolimatta vuoteen 1951 [124] lähinnä Lappeen seurakunnasta johtuvista talouteen liittyvistä syistä.[125] Lappeen emoseurakunta perusti teollisuusalueita varten papin viran, jota hoitivat ensin Olavi Tarvainen ja hänen jälkeensä Veli-Valio Kaukovaara,[125] ja rakennutti vuonna 1934 Lauritsalaan seurakuntatalon, joka toimi sittemmin vuosien ajan kirkkona.[124] Uudesta kirkkorakennuksesta järjestettiin jo vuonna 1958 suunnittelukilpailu, jonka voittivat Toivo Korhonen ja Jaakko Laapotti. Taivaan valo -nimisen kirkon rakentaminen kuitenkin siirtyi, ja se valmistui vasta pari vuotta kauppalan lakkauttamisen jälkeen[126] Tulevan kirkon läheisyyteen keskuspuistoon sijoitettiin vuonna 1966 kauppalan taidehankinnoista kohutuin, kuvanveistäjä Kauko Räsäsen veistos Särkynyt enkeli, tunnetummalta nimeltään Reikäenkeli.[127]

Sota-aika 1939–1944 muokkaa

Talvisodan aikana kauppalaa ja sen teollisuuslaitoksia pommitettiin satoja kertoja.[128] Kauppalantalo, koulut ja suuri osa muista julkisista rakennuksista otettiin puolustusvoimien käyttöön[129]

Jatkosodan sytyttyä kauppalan väestöstä evakuoitiin noin 2 000 henkeä Mäntyharjulle, Tyrnävälle [130] ja Hauholle[131] Kun kauppala kannaksen suurhyökkäyksen alettua julistettiin sotatoimialueeksi, evakuoitiin myös kauppalan irtain omaisuus Länsi-Suomeen s. 379. Kaukaan tehtaiden arvokkaimmat koneet kuljetettiin niin ikään turvaan Saimaan vesistöä pohjoiseen.[132]

Elin- ja muiden tarvikkeiden puute ja säännöstely jatkui 1950-luvun alkupuolelle saakka, samoin Lauritsalan kansanhuoltolautakunnan toiminta.[133]

Alueliitos ja kauppalan lakkauttaminen muokkaa

Valtioneuvosto päätti liittää Lauritsalan kauppalan ja Lappeen kunnan Lappeenrannan kaupunkiin vuoden 1967 alusta lähtien.[134] Lauritsala ja Lappee valittivat päätöksestä KHO:een, joka äänestyksen jälkeen hylkäsi valituksen. [135] Lauritsalan 35 vuotta itsenäisenä kauppalana päättyivät pakkoliitokseen. [135][136]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1966 (PDF) (sivu 17) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
  2. ↑ Väestönmuutokset 1966 (PDF) (sivu 19) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ Lappeenrannan karttapalvelu kartta.lappeenranta.fi. Viitattu 2.1.2010.
  4. ↑ Yleinen väestölaskenta 1960: Taajamat ja niiden rajat, ym.. Suomen virallinen tilasto VI C:103. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1965. Julkaisun verkkoversio (PDF).
  5. ↑ Riska, Leena: Lauritsalan kauppalan historia. [Lappeenrannan kaupunki], 1996. s. 25 Viitattu 12.1.2022
  6. ↑ Riska s. 13
  7. ↑ Riska s. 15
  8. ↑ Riska s. 14
  9. ↑ Riska s. 17
  10. ↑ Riska s. 21
  11. ↑ Riska s. 26
  12. ↑ Riska s. 33
  13. ↑ Riska s. 49
  14. ↑ Riska s. 27
  15. ↑ Riska s. 204
  16. ↑ Riska s. 231
  17. ↑ Lauritsalan Kauppala Etelä-Karjalan museo. Viitattu 12.1.2022.
  18. ↑ Riska s. 209
  19. ↑ Leena Riska: Lauritsalan kauppalan historia, s. 439–440. Lappeenrannan kaupunki, 1996.
  20. ↑ a b c d Riska s. 69
  21. ↑ Teija Ahola Fm: ”Liite 5 Lauritsalan keskustan 30-luvun funkista ja 1950-luvun modernismia edustavia rakennuksia”, Lauritsala-talon eli entisen Lauritsalan kauppalantalon rakennushistoriaselvitys Raportti. Selvitystyö Ahola, Mikkeli Lappeenrannan kaupunki, 9.5.2016, täydennetty 17.5.2016. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Riska s. 66
  23. ↑ Riska s. 63
  24. ↑ Ventola, Seija & Lauritsala-seura (yhdistys)(2021). Hiirelässä pamahti ja muita muistoja palveluista Lauritsalan kauppalassa: Kuvia, tietoja ja paikallishistoriaa yhteistyössä nykyisten ja entisten lauritsalalaisten kanssa. Lauritsala-seura ry. s. 17 Viitattu 12.1.2022
  25. ↑ Riska . s. 90
  26. ↑ Riska s. 92
  27. ↑ Ventola s. 18
  28. ↑ Riska s. 70
  29. ↑ Riska . s. 25
  30. ↑ Eli vain 35 vuotta – näin legendaarinen Lauritsala on muuttunut Yle Uutiset. 26.12.2016. Viitattu 12.1.2022.
  31. ↑ Riska s. 71
  32. ↑ Riska s. 72
  33. ↑ Riska s. 73
  34. ↑ Riska s. 76
  35. ↑ Riska s. 79
  36. ↑ Riska s. 77
  37. ↑ Riska s. 30
  38. ↑ Riska s. 31
  39. ↑ Riska s. 85
  40. ↑ Riska s. 82
  41. ↑ Laihia, Mälkiä, Kanavansuu - Lappeenrannan kaupunki www.lappeenranta.fi. Arkistoitu 13.1.2022. Viitattu 12.1.2022.
  42. ↑ Riska s. 67
  43. ↑ Riska s. 30
  44. ↑ Riska s. 30
  45. ↑ Ahola s. 37
  46. ↑ Koistinen, Pertti (1968). Vanha ja uusi Saimaan kanava, Tammi 1968 s. 77
  47. ↑ Bertus, Paula. & Korhonen, Ilkka. (1996). Mustolan koulu 1896-1996: Historiaa ja nykypäivää. [Lappeenrannan kaupunki]. s. 5
  48. ↑ 1888 Matkasuuntia Suomessa no 1, s. 105 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 12.1.2022.
  49. ↑ Murto, T. G.: Lappeen pitäjän historia 2. Vuodesta 1784 nykypäiviin. Lappeenranta : Lappeen kunta, 1929, s. 281
  50. ↑ a b Riska s. 88
  51. ↑ a b c d Riska s. 384
  52. ↑ Riska s. 89
  53. ↑ Riska . s. 87
  54. ↑ Riska s. 91
  55. ↑ a b Riska s. 297
  56. ↑ a b Riska s. 300
  57. ↑ a b c Riska s. 93
  58. ↑ Riska s. 99
  59. ↑ Riska s. 102
  60. ↑ Riska s. 98
  61. ↑ Riska s. 97
  62. ↑ Riska s. 383
  63. ↑ Riska s. 213
  64. ↑ a b Riska s. 214
  65. ↑ a b Riska s. 210
  66. ↑ a b c Riska s. 221
  67. ↑ Riska s. 225
  68. ↑ a b Riska . s.228
  69. ↑ a b Riska s. 411
  70. ↑ Riska s. 417-418
  71. ↑ Riska s. 424
  72. ↑ a b Riska s. 234
  73. ↑ Riska s. 235
  74. ↑ Riska s. 238
  75. ↑ Riska s. 240
  76. ↑ Riska s. 217
  77. ↑ Riska s. 218
  78. ↑ a b c Riska s. 394
  79. ↑ Riska s. 393
  80. ↑ Riska . s. 396
  81. ↑ a b c Riska s. 397
  82. ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland / 1978, s. 53 runeberg.org. Viitattu 12.1.2022.
  83. ↑ Kuka kukin on s. 590
  84. ↑ Riska s. 284
  85. ↑ Riska s. 250
  86. ↑ Riska s. 261
  87. ↑ Riska s. 255
  88. ↑ Riska s. 248
  89. ↑ Riska s. 269
  90. ↑ Riska s. 270
  91. ↑ Riska s. 271
  92. ↑ Riska s. 292
  93. ↑ Riska s. 277
  94. ↑ Riska s. 274
  95. ↑ Riska s. 264
  96. ↑ a b Riska s. 280
  97. ↑ Riska s. 282
  98. ↑ Riska s. 283
  99. ↑ Riska s. 285
  100. ↑ Riska s. 288
  101. ↑ Riska s. 291
  102. ↑ Riska s. 290
  103. ↑ Riska s. 299
  104. ↑ Riska s.294
  105. ↑ Riska s. 348
  106. ↑ Ventola s. 147
  107. ↑ Ventola s. 11
  108. ↑ Ventola s. 18
  109. ↑ Ventola s. 174–175
  110. ↑ Ventola s. 78
  111. ↑ Ventola s. 175
  112. ↑ Riska s. 332
  113. ↑ Riska s. 321
  114. ↑ Riska s. 325
  115. ↑ Riska s. 316
  116. ↑ SaiPan tarina alkoi Kaukaan tehtaan kesäkerhosta – "Joukkueen nousu oli rakettimainen" Yle Uutiset. 17.9.2016. Viitattu 12.1.2022.
  117. ↑ Riska s. 432
  118. ↑ Riska s. 434
  119. ↑ Riska s. 106
  120. ↑ a b Riska s. 183
  121. ↑ Riska s. 145
  122. ↑ Riska s. 185
  123. ↑ Riska s. 366
  124. ↑ a b Riska s. 429
  125. ↑ a b Riska s. 427
  126. ↑ Riska s. 430
  127. ↑ Riska s. 436
  128. ↑ Riska s. 362
  129. ↑ Riska s. 256
  130. ↑ Riska s. 371
  131. ↑ Riska s. 372
  132. ↑ Riska s. 379
  133. ↑ Riska s. 391
  134. ↑ Riska s. 454
  135. ↑ a b Riska s. 456
  136. ↑ Kauppalakunnan toiminnan päätösjuhla Lauritsalassa. Karjalainen, 29.12.1966, s. 8.

Aiheesta muualla muokkaa

Lappeenranta
Kaupunginosat

Ahvenlampi • Alakylä • Hakali • Harapainen • Hartikkala • Hiekkapelto • Hiessilta • Honkalahti • Hyrymäki • Ihalainen • Kanavansuu • Karhuvuori • Kariniemi • Kaukas • Keskus • Kesola • Kesämäki • Kimpinen • Kivisalmi • Korvenkeskus • Kourula • Kuusela • Kuusimäki • Kylpylä • Laihia • Lampikangas • Lapvesi • Lauritsala • Lavola • Leiri • Lentokenttä • Lepola • Linnoitus • Lintukangas • Mattila • Mustola • Myllymäki • Mälkiä • Mäntylä • Nuijamaa • Pajarila • Pallo–Tyysterniemi • Parkkarila • Peltola • Pulp • Putkinotko • Pöyhiänniemi • Rauha • Reijola • Ruoholampi • Rutola • Sammonlahti • Selkäharju • Skinnarila • Suolahti • Taikinamäki • Tirilä • Tykki–Kiviharju • Uus-Lavola • Vesivalo • Voisalmi • Ylämaa

Kyliä

Hanhijärvi • Hiivaniemi • Kansola • Konnunsuo • Kontu • Leino • Louko • Moisio • Ravattila • Raippo • Ruokola • Rännikorpi • Simola • Sirkjärvi • Vainikkala

Muita alueita

Huhtiniemi • Joutseno • Nuijamaa • Pikisaari • Ylämaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lauritsala&oldid=22259831”