Pakanallinen tapakulttuuri

Nykyajan pakanallinen tapakulttuuri sisältää uuspakanallisten uskontojen juhlatapoja. Keskeisiä juhlapäivinä ovat auringonkiertoon liittyvät tasaus- ja seisauspäivät. Elämänkaaren eri vaiheiden juhliin kuuluvat etenkin häät, lasten nimenanto ja hautajaiset, joihin kuuluu rituaaleja.[1]

Wiccalainen hääpari Italiassa.

Esimerkiksi virolaista luonnonuskontoa elvyttävässä maauskossa harrastetaan kansanperinnettä: vanhat laulut, leikit, käsityöt, ruuat, vaatteet, korut ja uskomukset siirretään lapsille vuotuisissa juhlissa.[2] Vastaavasti suomenuskossa vuodenkiertoon sisältyy pyhiä murroshetkiä, jolloin vietetään yhteisiä juhlia.[3]

Nykyaikaista luonnonuskontoa edustavat wiccat suorittavat juhlistavia rituaaleja täydenkuun aikaan sekä auringonkierron juhlapäivinä. Suuria sapatteja ovat samhain, imbolc, beltane ja lughnasadh. Pienemmät sapatit ovat tasauksina ja seisauksina, yule talvipäivänseisauksena, litha kesäpäivänseisauksena, ostara kevätpäiväntasauksena ja mabon syyspäiväntasauksena.[4]

Katso myös

muokkaa
 
Kätten yhteenliittäminen ja solmu.

Lähteet

muokkaa
  1. Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008: Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin, s. 333. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6.
  2. Ala-Huissi, Jaana: Maauskoisilla on jääkauden kalenteri. Helsingin sanomat, 20.3.2010. Artikkelin verkkoversio.
  3. Muinaissuomalaisia jumalia ja haltioita Taivaannaula ry. Arkistoitu 21.7.2007. Viitattu 1.6.2009.
  4. Tiitto, Marjo: Kevät riehaannuttaa rituaaleihin 20.3.2008. MTV3 Helmi. Viitattu 14.8.2009.

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.