Oulun linna

Oulun linna (ruots. Uleåborg, ”Oulujoen linna”) valmistui vuonna 1590 Oulujoen suistossa sijaitsevalle saarelle (nyk. Linnansaari). Linna rakennettiin niiden sotaretkien tukikohdaksi, joita ruotsalaiset tekivät pitkän vihan aikana Vienan Karjalaan kuningas Juhana III:n hallituskaudella. Kyseessä oli puu- ja maavallien muodostama linnoitus. Mahdollisesti samalla paikalla on sijainnut myös novgorodilaisten vuonna 1375 rakentama linna, jonka ruotsalaiset valtasivat vuonna 1377. Professori Kyösti Julkun teorian mukaan tämä keskiaikainen linna on kuitenkin sijainnut Kastellissa.

Oulun linnan kaupunginpuoleisen maavallin jäännökset.

Ruutikellarin päälle rakennettu tähtitorni.

Pienoismalli Oulun linnasta.

Nykyisin Linnansaaressa nähtävillä olevat rauniot ovat peräisin kolmannesta linnasta, jonka kuningas Kaarle IX määräsi rakennettavaksi vuonna 1605. Kuninkaan valtakirjassa 8. huhtikuuta 1605 annetaan ensin määräyksiä Kajaanin linnan rakentamisesta ja sitten määrätään uudelleen rakennettavaksi Oulun linna. Käskyn mukaan vanhat puurakenteet tuli hajottaa ja saaren ympäri tuli rakentaa ampumasuojilla varustettu valli.

Venäläiset polttivat linnan puuvarustukset 29. maaliskuuta 1715 suuren Pohjan sodan aikana, kun ruotsalaiset joukot vetäytyivät Oulusta.

Lopullisesti linna tuhoutui 31. heinäkuuta 1793 kello 22.45. Salamanisku sytytti linnan puisen varastokellarin tuleen, minkä seurauksena ruutikellari räjähti ja tuhosi rakennuksen lähes kokonaan. Kirjailija Sara Wacklin (1790–1846) kuvasi tapahtumaa seuraavasti teoksessaan Sata muistelmaa Pohjanmaalta:

”Suuria kivenkappaleita putoili kattojen läpi ja tunkeutui monta kyynärää maan sisään. Kaikki ikkunat rikkoutuivat. Kirkonovet lensivät auki, kattokruunut putosivat, kellot tapulissa läppäsivät kamalasti ihmiskäden liikuttamatta.”^{lähde tarkemmin?}

Oulun kauppaseura perusti raunioiden jäljelle jääneeseen osaan vuonna 1828 ruutikellarin, jonka päälle rakennettiin vuonna 1875 Oulun merikoulun tähtitorni astronomian opetusta varten. Torni on Volmar Westlingin suunnittelema, ja se on toiminut kesäkahvilana vuodesta 1912 lähtien.

Linnan alue suojeltiin muinaismuistona vuonna 1962. Kellarissa on pieni näyttely linnan historiasta.

Oulun linnan päälliköt

Kursivoidut Kajaanin ja Oulun linnojen yhteisiä päälliköitä.

1605–1610 Isak Behm 1610–1612 Eerik Pietarinpoika Haare 1612–1618 Kristoffer Pröfweck (Prövich) 1618–1621 Helge Jesperinpoika 1621 Yrjö Juhanpoika 1622–1623 Eerik Tuomaanpoika 1623–1631 Eerik Pietarinpoika Rooth 1631–1634 Israel Olavinpoika 1634–1650 Pietari Jaakonpoika Tysk 1651–1653 Niilo Antinpoika Björn

1654–1664 Gabriel Matinpoika Forsman 1669–1674 Mårten Linderoth 1675–1680 Johan Pietarinpoika Forsman, majuri 1680–1683 Johan Pietarinpoika Forsman, majuri 1684–1693 Kristoffer Bylow (Bylov, Bülou, Bilow), majuri 1693–1698 Henrik Gråå, maakapteeni 1698 Jakob Skruf 1699–1713 Nils Silfverbagge, majuri 1713–1715 Johan Berndt Zattler, majuri 1715–1716 Johan Henrik Fieandt, everstiluutnantti

Katso myös

• Utajärven skanssi
• Pohjanmaan jalkaväkirykmentti
• Oulun porvarikaarti

Lähteet

• Paulaharju, Ahti: Oulun linna. WSOY, 1968.
• Roudasmaa, Stig: Studia Historica Tomus VII: Oulun varuskunnan historia, s. 260. Oulun Historiaseura, 1981. ISBN 951-95713-0-2.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oulun linna Wikimedia Commonsissa

• Tähtitornin kahvila
• Oulun linnan kellari ulkomuseo
• Sara Wacklin, Satanen muistelmia Pohjanmaalta (suom. J. Aulén)
• Ruutikellarista lottakahvilaksi. Oulun linnan vaiheita, Hakkapeliitta, 07.07.1936, nro 27, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Oulu

Kaupunginosat ja suuralueet

Luonto

Nähtävyydet ja tapahtumat

Historia

Urheilu

Liikenne ja logistiikka

Muuta Ouluun liittyvää