Avaa päävalikko

Oulun porvarikaarti toimi Oulun kaupungin puolustuksen turvaajana maakuntarykmentin osallistuessa linnoitus- tai sotatoimiin. Kaartin olemassaolo sijoittuu Ruotsin vallan aikaiseen Ouluun 1700–1800-lukujen taitteessa.

Sisällysluettelo

Aseistus ja varustusMuokkaa

 
Porvarikaartin asu muistutti rykmenttien karoliinista palvelusasumallia 1705.

Oulun porvarikaartille vahvistettiin 1761 valtakunnan porvarikaartien asepuvun yleisen mallin mukainen asu, joka muistutti karoliinien asepukua. Jalkaväen upseereille oli määrätty sininen asetakki ja valkoiset puolisaappaat, joissa käytettiin säärystimiä. Miehistön puvuksi määrättiin siniset vaatteet, valkeat sukat sekä mustat pieksut. Ratsuväen upseereiden tuli hankkia sininen asetakki kullatuin napein, jossa oli valkea kaulus sekä rinnusliepeet. Lisäksi asuun kuului valkeat housut. Upseereilla oli hatussa arvomerkkinä keltainen kaluuna ja keltainen ruusu. Oulun porvarikaarti sai ratsuväkiosastolle vuonna 1732 lipun, jonka malli pohjautuu 1600-luvun lippuun. Myös jalkaväkikomppania sai oman lipun vuonna 1762.

Aseistus oli ajoittain porvariston hankkimaa. Vuonna 1733 kruunu myönsi Oulun kaupungille varastoista 300 käytettyä kivääriä pistimineen. Ruudin hankinta jäi kaartin tehtäväksi, se ostettiin porvarien lahjoittamilla varoilla Oulun kauppaseuran ruutivarastosta. Vuonna 1740 kaarti anoi Tukholmasta sentnerin pistooliruutia ja 1800 musketinluotia, jotka toimitettiin Ouluun. Oulun porvarikaartin aseistus 1700-luvulla ei ollut tyydyttävä, sillä pormestari Peldan teki vuonna 1755 anomuksen 200–300 musketin erästä. Vastausta ei saatu. Mollin teki puolestaan 150 musketin anomuksen vuonna 1761. Uusi anomus lähti perään vuonna 1763 500–600 kivääristä. Kaikkien hylättyjen anomusten jälkeen kauppias K. F. Engmanin onnistua 1775 hankkia Ouluun 300 muskettia. Samalla perustettiin kaartiin tykistöosasto. Tykistöosaston hankinta vaati kaupungissa kiivasta keskustelua. Lopulta kauppias J. Nylander ilmoitti hankkivansa kaupungille kaksi paria kolmen kippunnan tykkejä.

Kaartin johtoMuokkaa

Kaarti toimi pormestarin alaisuudessa. Kaartin päällikkönä mainitaan Hollender 1740. Rykmentin päällikkönä toimi Uhlström. Miehistöä komensi luutnantti Pehr Junnelius.[1][2]

Kaartin toimintaMuokkaa

Porvareiden johtama kaartin toiminta suututti kansaa, koska taustalla oli rangaistuksia. Oulussa tarkastuksista ja paraateista aiheetta poisjääneet tuomittiin maksamaan ratsuväen kassaan. Kaupunkilaiset pitivätkin äkseerausta rauhanaikana perin joutavana ja jopa naurettavana. Porvarikaartin ja kaupungin porvaristoon kuulumattoman väestön kesken sattui usein välikohtauksia. Kaupunkilaisten mielestä porvareiden pöyhkeily ärsytti heitä. Vuonna 1748 Oulun porvarisratsuväen ratsumestari Z. Wacklin kertoi huomanneensa ratsuväen harjoituksissa ihmisten osoittavan mieltään porvarikaartille “halveksivilla ja epäkunnioittavilla elkeillä”. Ratsumestari kirjoitti lehteen, että “vapaa porvaristo, joka huomattavin kustannuksin koettaa toimia kansan hyväksi, ei ole velvollinen kärsimään kunniattomuutta tai pilkkaa.” Oulun porvariskaarti ajautui keväällä 1780 sanasotaan. Ratsuväestä osa saapui klo 5 määrättyihin harjoituksiin. Paikalle tulleistakin osa kieltäytyi ratsastusharjoituksista. Maistraatti määräsi niskuroitsijoille seuraavaksi aamuksi ylimääräisen yleistarkastuksen, äksiisi- ja paraatiharjoittelun. Uppiniskaiset niskoittelijat eivät välittäneet rangaistuksesta. Asia vietiin raastupaan tutkittavaksi. Esitutkinnassa kävi ilmi, erään kauppiaan kohdalla, ettei hän tahtonut osallistua. Hänet oli alennettu ratsumestarista rivimieheksi, ilmoittamatta miksi. Kauppias oli puolestaan hankkinut sijaisen ja se taas aiheutti sen, että porvarisoikeudet saaneet eivät halunneet ratsastaa sellaisten rinnalla, joilla näitä oikeuksia ei ollut. Kauppias väitti, että rykmentin päällikkö Uhlström oli käyttäytynyt epäkunnioittavasti harjoituksissa läsnä olleita maistraatin jäseniä kohtaan. Uhlström oli istunut lakki päässä, vaikka maistraatin jäsenet olivat paljain päin jne. Uhlström puolestaan huomautti, että Heikelin oma käytös oli kaikkea muuta kuin mallikelpoista, sillä hän oli saatuaan kutsun mainittuihin harjoituksiin luvannut lähettää sinne valkoisen koiransa. Suuri osa ratsuväkeä oli sitä paitsi käyttänyt muualta lainattuja varusteita. Vuonna 1782 muutamat Oulun vaikutusvaltaisimmat kauppiaat ja tervaporvarit esittivät, että porvariston oli syytä luopua porvarikaartista. Joidenkin porvarien mielestä sotilaallinen toiminta oli haitaksi liiketoiminnalle sekä oli porvaristolle muutenkin sopimatonta. Asiasta nousi kiivas sanasota. Kauppias Pehr Junnelius ja eräs oululainen kupariseppä nousivat vastustamaan lausuntoja. Oulun porvarikaartit lopetettiin 1793 yleisellä esivallan käskyllä[2]

LähteetMuokkaa

  1. Aimo Halila: Oulun kaupungin historia II (1721–1809), s. 745. Kirjoila Oy, 1953.
  2. a b Jouko Vahtola: Oulu varuskuntakaupunkina, s. 24–42. Suomenmaa: Pohjan Prikaatin kilta r.y., 2005. ISBN 952-91-8656-8.

Aiheesta muuallaMuokkaa