Sara Wacklin

suomalainen kirjailija ja naiskoulutuksen edelläkävijä

Sara Elisabeth Wacklin (26. toukokuuta 1790 Oulu28. tammikuuta 1846 Tukholma) oli oululaissyntyinen kirjailija ja naiskoulutuksen edelläkävijä. Hän johti Suomessa useita tyttökouluja ja pyrki opettamaan tyttöjä samoissa aineissa kuin poikiakin. Yksityiskoulut opettivat aikanaan tytöille lähinnä koti- ja seurustelutaitoja, mutta Wacklinin kouluissa heille opetettiin muun muassa kieliä ja matematiikkaa. Opettajan uransa jälkeen Wacklin keskittyi kirjoittamiseen ja julkaisi vuosina 1844–1845 kolmiosaisen Sata muistelmaa Pohjanmaalta, jossa on lyhyitä kertomuksia Oulusta ja sen ympäristöstä. Kirja sai hyvän vastaanoton, ja teos myytiin muutamassa kuukaudessa loppuun.

Sara Wacklin
Sara Wacklin, Edla Jansson-Blommérin maalaama muotokuva vuodelta 1846.
Sara Wacklin, Edla Jansson-Blommérin maalaama muotokuva vuodelta 1846.
Henkilötiedot
Syntynyt 26. toukokuuta 1790
Oulu
Kuollut 28. tammikuuta 1846 (55 vuotta)
Tukholma
Ammatti opettaja, kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli ruotsi
Tuotannon kieli ruotsi
Pääteokset Sata muistelmaa Pohjanmaalta
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Into Saxelinin veistämä Sara Wacklinin muistoreliefi Ainolan puistossa Oulussa.

Nuoruus ja opiskeluMuokkaa

Sara Wacklin syntyi Oulussa vuonnna 1790. Hänen vanhempansa olivat kaupunginviskaali Zacharias Wacklin ja kauppiaantytär Catharina Uhlander. Zacharias-isä kuoli marraskuussa 1793. Catharina jäi yksin kolmen lapsensa kanssa. He tulivat toimeen avustusten varassa.[1] Sara alkoi 16-vuotiaana elättämään itseänsä ja äitiänsä, kun hän aloitti pienten lasten koulun apuopettajana.[2] Hänen vanhemmat veljensä, Samuel Gabriel ja Carl Fredrik olivat jo lähteneet kotoa. Samuel toimi Tukholmassa proviisorina ja Carl oli sotilasuralla.[1]

Wacklin opiskeli vuosina 1813–1815 Turussa ranskaa ja musiikkia. Opinnot mahdollisti kaukaisen sukulaisen, apteekkari Johan Julinin tarjoama taloudellinen tuki. Wacklin työskenteli Turun-vuosiensa jälkeen kotiopettajana eri puolella Etelä-Suomea. Hän opetti muun muassa Gustafva Sofia Hjärnen perheessä ja sai Hjärnen salongista kirjallisia vaikutteita.[1] Wacklin vieraili vuonna 1819 saatuaan ensin kokemusta kotiopettajana olemisesta Suomessa opintomatkalla Tukholmassa.[2]

OpettajanaMuokkaa

Palattuaan Tukholmasta Ouluun Wacklin perusti tyttökoulun, josta tuli nopeasti porvariston tyttärien suosima koulu. Opetussuunnitelma vastasi pojille triviaalikouluissa annettavaa opetusta. Wacklinin tavoitteena oli jatkaa tyttyöjen koulutusta alkeiskoulun jälkeen. Tyttökoulu tuhoutui kuitenkin Oulun suurpalossa vuonna 1822. Tulipalo kohtasi myös hänen Turussa sijainnutta pensionaattiaan Turun palossa 1827.[3]

Wacklin muutti vuonna 1830 takaisin Ouluun ja perusti sinne uuden tyttökoulun, joka sijaitsi Franzénin talon itäpäädyssä. Siellä opetettiin uskontoa, laskentoa, historiaa, maantietoa, saksaa ja ranskaa. Wacklin sai mainetta hyvänä opettajana, ja hänen opetuksessaan yhdistyivät kristillinen näkemys Jean-Jacques Rousseaun oppeihin. Hän pyrki opettamaan innostavasti ja vaihtelevasti, ja hän vastusti ruumillista kuritusta. Waxklinin koulussa tehtiin myös näytelmiä ja retkiä, joista monet suuntautuivat Hupisaarilla olleeseen Julinin perustamaan kasvitieteelliseen puutarhaan.[3]

Wacklin lähti heinäkuussa 1835 opintomatkalle Ranskaan, missä hän pystyi suorittamaan ylempiä opintoja, jotka avautuivat Suomen yliopistoissa naisille vasta 1900-luvun alussa.[3] Hän suoritti opettajat-diplomin Sorbonnen yliopistossa.[2] Hän lienee ollut ensimmäinen suomalaisnainen, joka hankki opettajan pätevyyden.[4]

Palattuaan Suomeen Wacklin perusti Helsinkiin Senaatintorin varrella triviaalikoulua ja lukiota vastaavan tyttökoulun. Koulu oli suosittu, mutta se lakkautettiin kolmen vuoden jälkeen. Wacklin johti vielä tämän jälkeen neljän vuoden ajan alempaa tyttökoulua, mutta kesällä 1843 hän opetti uransa opettajana. Wacklin saattoi katsoa, ettei pystynyt kilpailemaan syksyllä 1844 aloitetun valtiollisen tyttökoulun kanssa, jota johti Amalia Ertman.[3]

Wacklin oli ollut opettajana edelläkävijä, sillä hän lähti siitä, että tytöille opetattaisiin samoja aineita kuin pojillekin. Yksityiset tyttökoulut olivat siihen asti pääasiassa lähteneet porvarillisesta ideologiasta. Tytöille opetettiin koti- ja seurustelutaitoja, jotta he pärjäisivät avioliittomarkkinoilla. Filosofian tohtori Taina Pitkänen-Kolin mukaan Wacklinin ajatteli, että naisen olisi tultava itsellisesti toimeen, minkä takia myös kouluissa piti olla muutakin opetusta.[4]

Sata muistelmaa PohjanmaaltaMuokkaa

Wacklin muutti syksyllä 1843 Tukholmaan, mistä hän osti kivitalo Köpmansgatanilta. Hän itse asui sen neljännessä kerroksessa, ja vuokralaisena hänellä oli nuori taideopiskelija Edla Jansson. Wacklin alkoi keskittyä Tukholmassa kirjalliseen uraansa. Hänen ensimmäinen ideansa oli Lyhyt ote Suomen historiasta ynnä muita tietoja Suomen Pohjanmaalta, jota varten hän oli lukenut historiallista kirjallisuutta ja tehnyt sukututkimusta. Wacklinin suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sen jälkeen kun hänen pikkuserkkunsa, apupappi ja kirjailija Gustaf Henrik Mellin oli innostanut Wacklinia kirjoittamaan lisää. Mellin auttoi myös löytämään teokselle kustantajatn.[3]

Teoksen Hundrade minnen från Österbotten (1844–1845, suom. Sata muistelmaa Pohjanmaalta, 1872–1876) kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät K. R. Loonströmin kustantamana vuonna 1844 ja kolmas osa seuraavana vuonna. Kustannussopimuksella oli ankarat ehdot, ja Wacklin olisi joutunut ostamaan jäännöspainoksen, jos tuhannen kappaleen laitosta ei saisi myytyä vuoden 1845 aikana. Wacklinin teos myytiin kuitenkin loppuun parissa kuukaudessa. Ennakkotilauksiakin sille kertyi peräti 600.[5]

Sata muistelmaa Pohjanmaalta sisältää lyhyitä kertomuksia, jotka sijoittuvat enimmäkseen Ouluun ja sen lähiseuduille. Päähenkilöinä on tavallisia ihmisiä, mutta myös kuuluisia henkilöitä.[6] Kirjallisuushistoriallisesti teos on mielenkiintoinen, sillä sillä ei varsinaisesti ole Suomessa edeltäjiä eikä seuraajia. Kirjan lähin esikuva lienee Fredrika Bremerin porvariskuvaukset. Wacklin saattoi tuntea Ranskan-ajaltansa myös Honoré de Balzacin leikilliset tarinat. Tutkimuksessa kirjan naiskuva on nähty ristiriitaisena: toisaalta se on romanttista ja toisaalta ironosoivaa ja realistista.[2]

Sata muistelmaa Pohjanmaalta otettiin vastaan pääosin myönteisesti, ja esimerkiksi Zachris Topelius ylisti sen sivistyshistoriallista arvoa, sujuvaa sanontaa ja elämänmyönteisyyttä. Wacklinia kuitenkin myös kritisoitiin, ja häntä syytettiin myös juoruilusta ja valehtelusta, sillä monet henkilöt olivat tunnistettavia.[5]

Wacklin koki joistakin vastoinkäymisistä huolimatta itsensä etuoikeutetuksi ja kutsui itseänsä ”yhtenä onnellisimmista ikäneidoista maan päällä”. Hänen onnensa Tukholmassa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä hän kuoli sappivaivojen ja halvauskohtausten haurastamana 28. tammikuuta 1846. Hän oli testamentissaan kieltänyt kalliit hautajaiset ja muistomerkit, ja hänet haudattiin Tukholman pohjoistullin ulkopuolella olleeseen yhteishautaan. Wacklin lahjoitti testamentissaan tuhat pankkiriksiä stipendirahastoksi Helsingin yliopistolle.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Ylös köyhyydestä Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 2.7.2020.
  2. a b c d Alarto, Anne & Kyrki, Irma & Saraste, Maija: Saran sisaret – naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun (PDF) 2000. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 2.7.2020.
  3. a b c d e f Elämäntyö opettajana Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 2.7.2020.
  4. a b Mällinen, Jarmo: Sara Wacklin – It­se­näi­nen nainen edellä ai­kaan­sa Kaleva.fi. 2.1.2005. Viitattu 2.7.2020.
  5. a b Sata muistelmaa Pohjanmaalta Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 2.7.2020.
  6. Sara Wacklin Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 2.7.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sara Wacklin.
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: