Norjan kuningaskunta (872–1397)
Norjan valtakunta tai Norjan kuningaskunta (muinaisnorjaksi Norégveldi, kirjanorjaksi Norgesveldet, uusnorjaksi Noregsveldet) viittaavat Norjan kuningaskuntaan suurimmillaan 1200-luvulla pitkän sisällissodan jälkeen. Kuningaskuntaan kuului nykyisen Norjan alue, nykyisen Ruotsin Jämtlandin, Härjedalenin, Bohuslänin sekä Idren ja Särnan alueet sekä Norjan merentakaiset alueet, joita norjalaiset merimiehet olivat asuttaneet vuosisatoja ennen alueiden liittämistä kuningaskuntaan. Norja, jonka laajentuminen alkoi kuningaskunnan perustamisesta vuonna 872, oli suurimmillaan vuosien 1240 ja 1319 välillä.
Norjan kuningaskunta Norégveldi (muinaisnorjaksi) |
|
---|---|
872–1397 |
|
Valtiomuoto | monarkia |
Monarkki |
Ensimmäinen: Harald Kaunotukka (872–932) Viimeinen: Margareeta I (1387–1397) |
Pääkaupunki |
Niðaróss (997–1016, 1030–1217) Borg (1016–1030) Konungahella (1111–1150) Biorgvin (1217–1314) Ósló (1314–1536) |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 2 322 755 km² |
Uskonnot |
Valtionuskonto: skandinaavinen muinaisusko (ennen vuotta 1015) roomalaiskatolisuus (1015–1397) |
Historia | |
– perustettiin | 872 |
– purettiin | 8. toukokuuta 1319 |
Kielet | muinaisnorja, norni, muinaisislanti |
Edeltäjä | Islannin kansainyhteisö |
Seuraaja | Kalmarin unioni |