Miriam Makeba

eteläafrikkalainen laulaja

Miriam Makeba, koko nimeltään Zenzile Makeba Qgwashu Nguvama Yiketheli Nxgowa Bantana Balomzi Xa Ufun Ubajabulisa Ubaphekeli Mbiza Yotshwala Sithi Xa Saku Qgiba Ukutja Sithathe Izitsha Sizi Khabe Singama Lawu Singama Qgwashu Singama Nqamla Nqgithi[2], myös Mama Afrika, (4. maaliskuuta 1932 Johannesburg, Etelä-Afrikka10. marraskuuta 2008 Castel Volturno, Italia[1]) oli eteläafrikkalainen laulaja ja ihmisoikeusaktivisti, jota pidetään muun muassa kaikkien aikojen kuuluisimpana afrikkalaisena esiintyvänä taiteilijana.[3] Hänen tunnetuin kappaleensa on ”Pata Pata”.[1]

Miriam Makeba
Miriam Makeba konsertoimassa.
Miriam Makeba konsertoimassa.
Henkilötiedot
Syntynyt4. maaliskuuta 1932[1]
Johannesburg, Etelä-Afrikka[1]
Kuollut10. marraskuuta 2008 (76 vuotta)[1]
Castel Volturno, Italia[1]
Kansalaisuus eteläafrikkalainen[1]
Muusikko
Taiteilijanimi Mama AfricaView and modify data on Wikidata
Laulukielet englanti, xhosa ja zulu[1]
Tyylilajit Marabi, rock, maailmanmusiikki, afrikkalainen populaarimusiikki, jazz ja township music (käännä suomeksi)View and modify data on Wikidata
Levy-yhtiöt Strut, RCA Victor, Mercury Records, Kapp Records, Collectables, Warner Bros. Records, Reprise Records, Philips Records ja SonodiscView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.miriammakeba.co.za

Lapsuus muokkaa

Miriam Makeba syntyi 1932 Nonkomndelo (engl. nimi Christina) Makeban ja Mpambane (engl. nimi Caswell) Makeban tyttären kuudentena lapsena Johannesburgin laitamilla erillisellä mustien asuma-alueella Melspruitissa. Hänestä tuli isänsä perusteella xhosa-heimon jäsen.[4] Kahdeksantoista päivän vanhana, tuolloin vielä etunimeltään ”Zenzi”, Makeba joutui ensimmäisen kerran vankilaan äitinsä saatua puolen vuoden vankeustuomion, kun hän oli valmistanut umqombothia, joka on eräänlaista maissiolutta.[5] Hän oli viisivuotias kun hänen isänsä kuoli, ja hän muutti asumaan isoäitinsä luokse Riversiden asuinalueelle Pretoriaan.[6]

Lapsena Makeba oli myös kahden kummallisen tapahtuman todistajana: hänen ollessaan viisivuotias hän näki kissan tappavan ihmisen ja joitakin vuosia myöhemmin näki, kuinka salama tappoi koulumatkalla erään hänen tovereistaan.[7] Nämä tapahtumat jättivät jäljen hänen persoonallisuuteensalähde?.

Uran alku muokkaa

Makeba lauloi pikkulapsena kirkkokuorossa ja pääsi vähän myöhemmin poikkeusluvalla isosiskonsa koulun seniorikuoroon. Amerikkalaisia jazzlevyjä hän kuuli ensimmäistä kertaa veljensä luona.

Makeban ensimmäinen yhtye oli Cuban Brothers. Vuonna 1954 hänet valittiin Etelä-Afrikan tunnetuimman yhtyeen Manhattan Brothersin laulusolistiksi, ja silloin hän myös sai pysyvän taiteilijanimensä.[8] Pian hän levytti ensimmäisen soolosinglensä ”Lakutshuna Ilangun” eteläafrikkalaiselle Gallotone Recordsille.[9] Vuonna 1956 Makeba esiintyi African Jazz and Variety - revyykiertueella yhdessä tulevan, toisen aviomiehensä, intialaistaustaisen Sonny Pillayn kanssa, ja hänet valittiin myös vain naisista koostuvan Skylarks-yhtyeen ykkössolistiksilähde?.

Venetsian elokuvajuhlilla kriitikoiden palkinnon saaneen Etelä-Afrikassa kuvatun dokumenttielokuvan Come Back, African sivuosa toi Miriam Makeballe kutsun Yhdysvaltoihin. Vuoden 1959 esiintyminen Steve Allen Show'ssa sinetöi amerikanvalloituksen alkaneeksi. Seuraavaa esiintymistä, konserttia New Yorkin Village Vanguard -klubilla olivat seuraamassa muun muassa Duke Ellington, Nina Simone ja Miles Davis.[10]

Ura Yhdysvalloissa 1959–1968 muokkaa

Tärkein Miriam Makeban tukija Yhdysvalloissa oli epäilemättä Harry Belafonte, joka auttoi Makeban uran alkuun ja tuki häntä, kunnes vuonna 1967 syntyi juutalaisasenteisiin liittyvä väärinkäsitys ja heidän välinsä katkesivat.[11]

Makeban ensimmäisen sooloalbumin julkaisi amerikkalainen RCA Records vuonna 1960, mutta rojaltit päätyivät Etelä-Afrikkaan Makeban entiselle levy-yhtiölle, jolta hän ei kuitenkaan ollut saanut korvauksia myydyistä levyistään puoleentoista vuoteen.[12] Samana vuonna Etelä-Afrikan hallitus mitätöi Makeban passin ja esti näin hänen paluunsa kotimaahansa, ja hänestä tuli ensimmäistä kertaa pakolainen.[13]

Vuonna 1962 Makeba esiintyi YK:n yleisistunnon hallintokomitealle ja myöhemmin piti erityiskomission edessä puheen, jossa muun muassa vaati täydellista kauppasaartoa Etelä-Afrikalle. Makeban levyt joutuivat Etelä-Afrikassa myyntikieltoon, ja hänestä itsestään tuli maailman silmissä ”sorretun kansan symboli”.[14]

Yksi Makeban mainittavia esiintymisiä hänen Yhdysvaltain vuosiltaan on Addis Abebassa Etiopiassa pidetty Afrikan yhtenäisyysjärjestön perustamiskokous, jossa hän tapasi muun muassa keisari Haile Selassien. Pian sen jälkeen Makeballa todettiin kohdunkaulan syöpä, joka leikattiin, eikä hän enää voinut saada lapsia.[15]

Avioiduttuaan pariksi vuodeksi tuolloin New Yorkissa opiskelevan trumpetisti Hugh Masakelan kanssa Makeba asui Dizzy Gillespien naapurissa. Yhdysvalloissa asuessaan Makeba tapasi muun muassa Martin Luther Kingin, asui myös jazzpianisti Horace Silverin naapurina ja ystävystyi Marlon Brandon kanssa. Esiintyminen presidentti Kennedyn syntymäpäivillä oli Makeban mukaan hänen uransa huippuhetkiä.[16] Hän myös sanoi olleensa vastuussa afro-kampauksen tulemisesta Yhdysvaltoihin.[17]

Makeba avioitui maaliskuussa 1967 pelättyjen Mustien pantterien johtajiin kuuluneen Stokely Carmichaelin kanssa. Makeba oli miehensä kanssa samaa mieltä mustien vastarinnan tarpeesta, mutta eri mieltä vastarinnan keinoista.[18] Avioliitto aiheutti Makeballe vaikeuksia muun muassa Bahamasaarilla ja Jamaikalla, mutta suurin tappio oli Makeban ”toiseen maanpakolaisuuteen” johtanut esiintymisten ja Reprise Recordsin kanssa suunniteltujen levytysten peruuntumisista johtunut vaikea taloudellinen tilannelähde?.

Maanpakolaisuus Afrikassa 1968–1991 muokkaa

Yhdysvalloista lähdettyään Makeba sai asuinpaikan Guineasta presidentti Ahmed Sékou Tourén suojeluksessa, mutta tämän kuoltua vuonna 1984 tilanne vaikeutui.

Makeba pääsi palaamaan Etelä-Afrikkaan vuonna 1990. Vankilasta vapautunut Nelson Mandela suostutteli Makebaa palaamaan Etelä-Afrikkaan ja hän esiintyi siellä ensimmäisen kerran maanpakonsa jälkeen vuonna 1991.[1]

Yksityiselämä muokkaa

Vuonna 1950 Makeba meni ensimmäisen kerran naimisiin[19], ja sai liitosta ainoan lapsensa, tyttären Bongi Makeban, joka kuoli vuonna 1985. 1950-luvun lopulla avioliitto taiteilija Sonny Pillayn kanssa kesti kolmisen kuukautta.[20] Makeban kolmas aviomies oli trumpetisti Hugh Masekela.[21] Viimeisen avioliittonsa Makeba solmi maaliskuussa 1968 Stokely Carmichaelin kanssa, ja sekin avioliitto päättyi eroon.[1]

Levytyksiä muokkaa

  • Miriam Makeba, 1960
  • The World Of Miriam Makeba, 1962
  • Makeba, 1963
  • An Evening With Belafonte/Makeba (Harry Belafonten kanssa), 1965
  • The Click Song, 1965
  • Pata Pata, 1967
  • The Promise, 1974
  • Country Girl, 1975
  • Sangoma, 1988
  • Welela, 1989
  • Sing Me A Song, 1993
  • Live From Paris & Conakry, 1998
  • Homeland, 2000
  • Keep Me In Mind, 2002
  • Reflections, 2004

Dokumenttielokuvia muokkaa

Lähteet muokkaa

Miriam Makeba African Music Encyclopedia. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 4.3.2019 (englanniksi).

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j Miriam Makeba Encyclopædia Britannica. 28.2.2019. Viitattu 4.3.2019 (englanniksi).
  2. Pilz, Michael: Die Löwin schläft – zum Tod von Miriam Makeba Die Welt – Kultur. 10.11.2008. Viitattu 4.3.2019 (englanniksi).
  3. Kopp, Ed: Miriam Makeba And The Skylarks: Miriam Makeba And The Skylarks Vol. 1/Miriam Makeba And The Skylarks Vol. 2 All About Jazz. 12.4.2002. Viitattu 4.3.2019.
  4. Miriam Makeba, James Hall: Miriam Makeba – Etelä-Afrikan ääni, s. 9, 10
  5. Makeba, Hall 1987, s. 13
  6. Makeba, Hall 1987, s. 15, 16
  7. Makeba, Hall 1987, s. 15, 24
  8. Makeba, Hall 1987, s. 63–65
  9. Makeba, Hall 1987, s. 70
  10. Makeba, Hall 1987, s. 113
  11. Makeba, Hall 1987, s. 185
  12. Makeba, Hall 1987, s. 125, 126
  13. Makeba, Hall 1987, s. 128
  14. Makeba, Hall 1987, s. 143–145
  15. Makeba, Hall 1987, s. 151, 158
  16. Makeba, Hall 1987, s. 150
  17. Makeba, Hall 1987, s. 173
  18. Makeba, Hall 1987, s. 200, 199
  19. Makeba, Hall 1987, s. 48
  20. Makeba, Hall 1987, s. 108
  21. Makeba, Hall 1987, s. 168

Aiheesta muualla muokkaa