Nina Simone
Nina Simone (oik. Eunice Kathleen Waymon, 21. helmikuuta 1933 Tryon, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat – 21. huhtikuuta 2003 Carry-le-Rouet, Ranska) oli yhdysvaltalainen jazz-, blues- ja soullaulaja, -lauluntekijä ja -pianisti. Hän levytti yli 60 albumia ja sävelsi yli 500 laulua.
| Nina Simone | |
|---|---|
 Simone joulukuussa 1965 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eunice Kathleen Waymon |
| Syntynyt | 21. helmikuuta 1933 Tryon, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat |
| Kuollut | 21. huhtikuuta 2003 (70 vuotta) Carry-le-Rouet, Ranska |
| Ammatti | laulaja, lauluntekijä, muusikko, säveltäjä, kansalaisaktivisti |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Nina Simone |
| Aktiivisena | 1954–2003 |
| Tyylilajit | jazz, blues, soul, klassinen, rhythm and blues, pop, gospel, maailmanmusiikki[1] |
| Soittimet | piano |
| Levy-yhtiöt | Bethlehem, Colpix, Philips, RCA, CTI, Legacy |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Varhainen elämäMuokkaa
Eunice Waymon[2] syntyi köyhään 6–7 -henkiseen perheeseen ja aloitti pianonsoiton jo neljävuotiaana. Hän opiskeli New Yorkissa Juilliardin esittävien taiteiden koulussa. Waymon alkoi tehdä työtä säestäjänä, jotta voisi tukea perhettään taloudellisesti. Kesällä 1954 hän otti vastaan työn irlantilaispubissa Atlantic Cityssä. Pubin omistaja vaati Waymonia soittamisen lisäksi myös laulamaan ja niin klassisen koulutuksen saanut pianisti siirtyi show-alalle. Hän otti taiteilijanimekseen Nina Simone, Nina tarkoittaa pikkuista ja Simone oli lainattu ranskalaiselta näyttelijättäreltä Simone Signoretilta.
Levytysuran alkuMuokkaa
1950-luvun loppuvaiheessa Nina Simone levytti ensimmäisen kerran Betlehem-levy-yhtiölle. Simone osoitti olevansa lahjakas pianisti, laulaja, säveltäjä ja sovittaja. Hänen vakituiseen ohjelmistoonsa tulivat muun muassa kappaleet Plain Gold Ring, Don't Smoke in Bed ja Little Girl Blue. Simonen tulkinnasta Porgy ja Bess -oopperan kappaleesta I Loves You Porgy tuli hyvin suosittu ja menestys teki yökerholaulajattaresta tähden. Simone pääsi esiintymään Town Halliin, Carnegie Halliin ja Newportin Jazz-festivaaleille.
Tyyli ja teematMuokkaa
Simonen ohjelmistoon kuului koko hänen uransa ajan jazz, gospel, hengellinen ja klassinen musiikki, folk, blues, pop, musikaali- ja oopperamusiikki, afrikkalainen musiikki sekä hänen omat sävellyksensä. Hänen omaperäinen tapansa käyttää hiljaisuutta musiikillisena elementtinä ja esiintymistyylinsä tekivät hänestä tunnetun. Paikoin Simonen ääni muuttui tummasta ja raa'asta pehmeään ja suloiseen. Simonen äänenkäyttö oli monipuolista ja epäsovinnaista. Nina Simonea kutsuttiin ”Soulin ylipapittareksi”. Sekä hänen ihailijansa että kriitikot kunnioittivat häntä salaperäisenä, lähes uskonnollisena hahmona.
Kansalaisoikeusliikkeen vaikutusMuokkaa
Nina Simonen tunnettu kappale Mississippi Goddam syntyi, kun neljä mustaa lasta sai surmansa baptistikirkkoon tehdyssä pommi-iskussa Birminghamissa Alabamassa vuonna 1963. Mississippi Goddam on katkera ja raivoisa valitus mustien tilanteesta Amerikassa. Tämän laulun vahva tunnelataus tuli myöhemmin tyypilliseksi Simonen musiikissa, jolla hän ilmaisi ihmiselämän koko elämänkaarta. Julkaisuaikanaan kappale oli hyvin uskalias sekä äänekkään mustien epätasa-arvon esille tuomisen, että kiroilemisenkin vuoksi. Oli harvinaista, että kappaleen nimeen nostettu kirosana sai edes esitystilaa radiosta tai televisiosta. Vuonna 2018 laulun singlejulkaisu valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[3] Mississippi Goddamin julkaisemisen jälkeen Simone aktivoitui poliittisesti, ja kansalaisoikeusliikkeen viesteistä tuli hänen kappaleidensa ydinsanomaansa.
Simonen mustien kansalaisoikeuksia puolustavat kappaleet eivät miellyttäneet kaikkia. Vuonna 1966 hän kirjoitti laulun Four Woman, joka oli katkera kuvaus neljästä mustasta naisesta, joiden olot ja tulevaisuudenkuvat olivat seurausta heidän ihonväristään. Kappale julistettiin pannaan Philadelphiassa, eikä newyorkilainen radioasema suostunut soittamaan sitä sillä perusteella, että ”se oli loukkaus mustia kohtaan”. Poliittinen aktivismi oli kuitenkin saanut Simonessa aikaan tunteen, että hän oli tarvittu[4], ja hän kykeni laulamalla auttamaan "omiaan", jonka seurauksena hänen keikkansa muuttuivat lähes yksinomaan kansalaisoikeusliikkeen edistämisen alustoiksi. Hän esiintyi muun muassa Selma-Montgomery-marssilla ja muissa kansanoikeusliikkeen tapahtumissa, julkaisi yhä vähemmän uutta musiikkia, ja hänen suosionsa laski. Malcom X:n tavoin Simone puolsi ja julisti esityksissään mustien nationalismia, ja hän pyrki teoksissaan lisäämään mustien voimaantumista[5]. Esimerkiksi ystävänsä Lorraine Hansberryn kesken jääneen näytelmän To Be Young, Gifted and Black Simone muunsi kansalaisoikeusliikkeessä suosiota saaneeksi hitiksi. Valkoisten vallasta kertovat, vallankumoukseen yllyttävät kappaleet "Backlash Blues" (jonka kirjoitti Harlemin Renessanssin johtaja Langston Hughes), "I Wish I Knew How It Would Feel to Be Free" sekä "Turning Point" olivat myös kansalaisoikeusliikkeen innoittamia. Kolme päivää Martin Luther King jr:n murhan jälkeen hän julkaisi aiheesta basistinsa Gene Taylorin kirjoittaman kannanoton "Why? (The King of Love Is Dead)". Koska poliittinen aktivismi ei kuitenkaan ollut musiikkipaikkojen tarjoajien mieleen, Simone ei saanut enää keikkapaikkoja samaan tapaan kuin aikaisemmin, ja hän joutui kulkemaan erilaisia teitä löytääkseen sopivan musiikin, joka sopi hänen sanomansa levittämiseen.
Hänen ensimmäinen RCA:lle tekemänsä albumi Nina Simone Sings the Blues sisälsi hänen omia kappaleitaan, kuten I Want a Little Sugar in My Bowl ja Do I Move You. Simone yllätti jopa hartaimmat ihailijansa albumillaan Nina Simone and Piano!, jolla hän laulaa ja säestää itseään pianolla, ilman muuta säestystä tai kuoroa. Albumilla on lauluja sielunvaelluksesta, kuolemasta, yksinäisyydestä ja rakkaudesta ja sitä pidetään eräänä hänen koko uransa parhaimmista levytyksistä.
Nina Simonen sai esittämiinsä muiden tekemiin kappaleisiin erilaista ulottuvuutta; hänen versionsa muun muassa Hair-musikaalin kappaleesta Ain't Got No / I Got Life, Leonard Cohenin kappaleesta Suzanne ja Bob Dylanin tuotannosta ovat omintakeisia. Suosiostaan huolimatta Nina Simone yritti kuitenkin paeta sitä kaikkea, mitä hänellä oli. Hän ei halunnut tulla muokatuksi muotoon, joka sopi levy-yhtiöille, se oli hänestä se oli vastenmielistä. Saatuaan tarpeeksi levy-yhtiöistä, show-alasta ja rasismista, Simone muutti Amerikasta Barbadokselle vuonna 1974. Sen jälkeen hän asui muun muassa Liberiassa, Sveitsissä ja Pariisissa, ja asettui lopullisesti asumaan Etelä-Ranskaan.
1970- ja 1980-luvutMuokkaa
Vuonna 1978 ilmestyi albumi Baltimore. Se sisälsi muun muassa Judy Collinsin kappaleen My Father ja kappaleen Everything Must Change. Simonen seuraava albumi Fodder on My Wings nauhoitettiin Pariisissa vuonna 1982. Albumi perustui hänen maanpakoonsa Amerikasta. Simone oli päättänyt entistä määrätietoisemmin tehdä omaa musiikkiaan, hän kirjoitti ja sovitti laulujaan, soitti pianoa ja cembaloa sekä lauloi englanniksi ja ranskaksi. Vuonna 1984 yksi hänen konserteistaan Ronnie Scottin jazzklubilla Lontoossa kuvattiin ja tuloksena oli video, jossa myös Paul Robinson soitti rumpuja. My Baby Just Cares for Me, kappale hänen ensimmäiseltä albumiltaan, nousi nopeasti hitiksi ja levyn Nina's Back nimi puhui puolestaan.
1990-lukuMuokkaa
Nina Simonen elämäkerta I Put a Spell on You julkaistiin vuonna 1991. Se käännettiin ranskan, saksan ja hollannin kielille.
Simone esiintyi vuonna 1993 Suomessa Järvenpään Puistobluesissa.[6]
Nina Simone esiintyi Nice Jazz -festivaaleilla Ranskassa vuonna 1997 ja Thessalonica Jazz -festivaaleilla Kreikassa vuonna 1998. Dublinin Guinness Blues -festivaaleilla vuonna 1999 Simonen tytär Lisa Celeste, taiteilijanimeltään Simone, esitti muutaman dueton äitinsä kanssa. Lisa Celeste teki kiertueita eri puolilla maailmaa, esiintyi espanjalaisen supertähden Rafaelin kanssa, näytteli nimikkoroolin Aidassa ja Leijonakuninkaassa Nalana. Hänen debyyttialbuminsa on nimeltään Simone Superstar.
Nina Simone oli 24. heinäkuuta 1998 kunniavieraana Nelson Mandelan 80-vuotisjuhlissa. Simone sai 7. lokakuuta 1999 elämäntyöstään palkinnon Dublinin Music Awardeissa. Lukuisten palkintojen ja saavutusten lisäksi Nina Simone sai kunniatohtorin arvon, ”Dr. Simone, Honorary Doctor in Music and Humanities”.
KuolemaMuokkaa
Nina Simone sairasti pitkään rintasyöpää ja kuoli kotonaan Etelä-Ranskassa 21. huhtikuuta 2003. Simonen toivomuksen mukaan hänen tuhkansa sirotettiin eri puolille Afrikkaa.
DiskografiaMuokkaa
| Vuosi | Albumi | Tyyppi | Levy-yhtiö | Billboard[7] |
|---|---|---|---|---|
| 1958 | Little Girl Blue | Studio | Bethlehem | |
| 1959 | The Amazing Nina Simone | Live- ja studio | Colpix | |
| Nina Simone at Town Hall | Live- ja studio | |||
| 1960 | Nina Simone at Newport | Live | 23 (pop) | |
| 1961 | Forbidden Fruit | Studio | ||
| 1962 | Nina at the Village Gate | Live | ||
| Nina Simone Sings Ellington | Studio | |||
| 1963 | Nina Simone at Carnegie Hall | Live | ||
| 1964 | Folksy Nina | Live | ||
| Nina Simone in Concert | Live | Philips | 102 (pop) | |
| Broadway-Blues-Ballads | Studio | |||
| 1965 | I Put a Spell on You | Studio | 99 (pop) | |
| Pastel Blues | Studio | 8 (black) | ||
| 1966 | Let It All Out | Live- ja studio | 19 (black) | |
| Wild Is the Wind | Studio | 12 (black) | ||
| 1967 | High Priestess of Soul | Studio | 29 (black) | |
| Nina Simone Sings the Blues | Studio | RCA | 29 (black) | |
| Silk & Soul | Studio | 24 (black) | ||
| 1968 | ’Nuff Said! | Live- ja studio | 44 (black) | |
| 1969 | Nina Simone and Piano | Studio | ||
| To Love Somebody | Studio | |||
| 1970 | Black Gold | Live | 29 (black) | |
| 1971 | Here Comes the Sun | Studio | 190 (pop) | |
| 1972 | Emergency Ward | Live- ja studio | ||
| Live in Europe | Live | Trip | ||
| 1974 | It Is Finished | Live | RCA | |
| 1978 | Baltimore | Studio | CTI | 12 (jazz) |
| 1982 | Fodder on My Wings | Studio | Carrere | |
| 1985 | Nina's Back | Studio | VPI | |
| Live & Kickin | Live | |||
| 1987 | Let It Be Me | Live | Verve | |
| Live at Ronnie Scott’s | Live | Hendring-Wadham | ||
| 1993 | A Single Woman | Studio | Elektra | 3 (top jazz) |
| Muut julkaisut | ||||
| 1959 | Nina Simone and Her Friends | Studio, kokoelma (neljä Simonen kappaletta) | Bethlehem | |
| 1963 | Nina’s Choice | Kokoelma | Colpix | |
| 1965 | Sincerely Nina | Kokoelma | Philips | |
| 1966 | Nina Simone with Strings | Studio (lisätty jouset) | Colpix | |
| 1970 | The Best of Nina Simone | Kokoelma | RCA / BMG | |
| Gifted & Black | Studio (lisätty jouset) | Canyon (Hollywood) | ||
| 1972 | Sings Billie Holiday – Lady Sings the Blues | Live | Stroud | |
| 1973 | Live at Berkeley | Live | ||
| Gospel According to Nina Simone | Live | |||
| 1977 | Lamentations | Live | Versatile | |
| 1979 | A Very Rare Evening | Live | PM | |
| 1984 | Backlash | Live | StarJazz | |
| 1987 | The Nina Simone Collection | Kokoelma | Deja Vu | |
| 1989 | Nina Simone - Compact Jazz | Kokoelma | Mercury | |
| 1994 | The Rising Sun Collection | Live | Enja | |
| 1997 | Released | Kokoelma | RCA Victor Europe | |
| Saga of the Good Life and Hard Times | Kokoelma | RCA | ||
| 2003 | Four Women: The Nina Simone Philips Recordings | Kokoelma | Verve | |
| Gold | Kokoelma | Universal / UCJ | ||
| Anthology | Kokoelma | RCA / BMG Heritage | ||
| 2004 | Nina Simone’s Finest Hour | Kokoelma | Verve / Universal | |
| 2005 | The Soul of Nina Simone | Kokoelma + DVD | RCA DualDisc | |
| Nina Simone Live at Montreux 1976 | DVD | Eagle Eye Media | ||
| Nina Simone Live | DVD | Kultur / Creative Arts Television | ||
| 2006 | The Very Best of Nina Simone | Kokoelma | Sony / BMG | |
| Remixed and Reimagined | Remix | RCA / Legacy / SME | 5 (contemp. jazz) | |
| Songs to Sing: the Best of Nina Simone | Kokoelma | Deluxe | ||
| Forever Young, Gifted, & Black: Songs of Freedom and Spirit | Remix | RCA / SME | ||
| 2008 | To Be Free: The Nina Simone Story | Kokoelma | Sony / Legacy / BMG | |
| 2009 | The Definitive Rarities Collection – 50 Classic Cuts | Kokoelma | Artwork Media | |
| 2014 | Live in Germany 1989 | Live | Immortal | |
| 2016 | Portrait | Kokoelma | Warner Music / X5 Music Group | |
LähteetMuokkaa
- ↑ Deming, Mark: Nina Simone Biography AllMusic. Viitattu 26.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Komulainen, Matti: Nina Simone (Levyarvostelu Four Women) Ts.fi. 3.7.2004. TS-Yhtymä. Viitattu 20.9.2014.
- ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Cohodas 2010, p. 345. .
- ↑ Simone & Cleary. , 2003.
- ↑ 1993 pääkonsertti Järvenpään Puistoblues. Viitattu 20.9.2014.
- ↑ Nina Simone Chart History Billboard. Viitattu 26.4.2019. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nina Simone Wikimedia Commonsissa
- Dr. Nina Simonen viralliset kotisivut (englanniksi)
- Nina Simone BBC:n sivuilla (englanniksi)
- The Nina Simone Web (englanniksi)
- Nina Simone Internet Movie Databasessa (englanniksi)