Latinalainen silta

Latinalainen silta (bosniaksi, kroatiaksi ja serbiaksi Latinska ćuprija; vuosina 1918–1992 Principov-silta, Princip-silta tai Gavrilo Princip -silta (bosn. most Gavrila Principa),) on Miljacka-joen ylittävä kivinen holvisilta Sarajevon historiallisen Baščaršija-basaarin läheisyydessä vanhan kaupungin Stari Gradin laidalla.

Latinalainen silta Latinska ćuprija
Latinalainen silta Sarajevossa
Ylittää	Miljackan
Sijainti	Stari Grad, Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina
Siltatyyppi	kivinen holvisilta jalankulkijoille
Pisin jänneväli	8,40 m
Pituus	39,2 m
Koordinaatit	43°51′27.4″N, 18°25′43.9″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OK

Latinalainen silta on Sarajevon vanhin silta. Se on pituudeltaan noin 39 metriä ja nykyisin vain jalankulkijoiden käytössä.

Tyyliltään osmanien arkkitehtuuria edustava kaareva Latinalainen silta on yksi Sarajevon kahdestatoista kivisillasta ja yksi kolmesta useampiaukkoisesta sillasta, jotka ovat säilyneet tähän päivään saakka. Se on yksi Sarajevon tärkeimmistä nähtävyyksistä, koska sen kupeessa serbialainen Gavrilo Princip ampui kesäkuussa 1914 kuuluisat Sarajevon laukaukset, joista sai alkunsa ensimmäiseen maailmansotaan johtanut tapahtumasarja. Sillan lähellä olevan rakennuksen julkisivussa on muistolaatta paikalla, jossa Itävalta-Unkarin kruununperillinen Frans Ferdinand ja hänen vaimonsa Sophie salamurhatiin.

Sillan aukot Sarajevon vaakunassa

Latinalainen silta kirjattiin 2. heinäkuuta 1999 Bosnia-Hertsegovinan kansallisten muistomerkkien väliaikaiseen luetteloon ja se nimettiin syyskuussa 2004 valtion kansalliseksi muistomerkiksi. Sillan koriste-elementteinä tunnetut aukot pylväissä on kuvattu myös Sarajevon vaakunan valkoiseen kaareen.

Sijainti

Latinalainen silta sijaitsee Sarajevossa, Stari Gradin alueella Baščaršija-basaarin vieressä kaupungin salamurhamuseon välittömässä läheisyydessä. Miljackan vasemmalla rannalla Latinalaisen ja Ćumurija-sillan välissä sijaitsee toinenkin kansallinen muistomerkki, At Mejdan -puisto ja arkeologinen alue. Latinalainen silta sijaitsee myös lähellä Bistrik-katua, jonka viereen jää Bosnia ja Hertsegovinan tiede- ja taideakatemia. Lähempänä Miljackan joenrantaa sijaitsi turkkilaisvallan aikana Sarajevon sotilaallis-hallinnollinen keskus. Sekä At Mejdan -puisto, seitsemän veljen hautakammio -palvontapaikka ja hadži Sulejman Čokadžijan moskeija vasemmalla rannalla että Ferhat-Pašan moskeija ja Dubrovnikin kauppiaiden siirtokunta oikealla rannalla korostivat Latinalaisen sillan asemaa kaupungin laajemmassa yleiskaavassa.

Sarajevon kansainväliseltä lentoasemalta on sillalle 9,8 ja linja-autoasemalta 3,4 kilometrin matka.

Nimi ja historia

Sillan nimi Latinska Ćuprija (turk. Frenkluk cupri) tulee Miljackan vasemmalla rannalla Latinalaisen ja Ćumurija-sillan väliin jääneen Latinluk-nimisen katolisen asuinkorttelin mukaan. Alueelle asettui kroatialaisia työsiirtolaisia ja -mestareita Dubrovnikista sekä kauppiaita ja käsityöläisiä varsinkin 1800-luvulla. Myöhemmin siellä asui enimmäkseen Sarajevon katolilaisia, joten paikallinen väestö kutsui kaupunginosaa läheiseen luostariin suuntautuvien munkkien latinankielisen puheen innoittamana nimellä Latinluk ja siltaa ”latinalaiseksi”. Alueen virallisempi nimi oli turkinkielisissä lähteissä käytetty Frenklul (Franačka) mahala, joten asiakirjoissa silta oli tunnettu nimellä ”Frenklukin silta” (Frenkluk Chupriya tai Frenklik-küpru).

Latinalainen silta. Friedrich Alois Schönn, 1883

Tuntemattoman taiteilijan 1910-luvulla piirretty luonnos Latinalaisesta sillasta

Miljackan laaksossa sijaitseva kaupunki kasvoi nopeasti 1500-luvun alkupuolella kuvernööreinä toimineiden Mehmed-beg Minetovićin, Ajaz-beg i Firuz-begin, erityisesti Gazi Husref-begin ja Gazi Husref-begin sekä muiden valtiomiesten ja taloudellisesti vauraiden kansalaisten myötävaikuttamana. Erittäin intensiivinen rakentaminen Latinlukin (nykyinen Ulica Branilaca-alue) sekä Bistrikin alueella edellytti uuden sillan suunnittelua näiden kahden kaupunginosan väliin, joten Carevan ja Skenderijan (Eiffel- tai rautaisen Skenderijan) siltojen jälkeen valmistui kolmas tunnettu Sarajevon silta nykyisen Latinalaisen sillan paikalle. Bosnia-Hertsegovinan kansallisen kulttuuriperinnön edistämiskomission julkaiseman historiallisen muistomerkin kuvauksen mukaan ensimmäinen maininta tästä sillasta löytyy vuodelta 1541 Sandžakin bosniankielisessä väestölaskennassa, jossa: ”joku sarač Husein Širmerdovin poika rakensi sillan Mehmed-beg Minetovićan naapurustoon”. Luettelosta ei käy ilmi, oliko kyseessä puu- vai kivisilta, mutta annettujen tietojen perusteella voidaan olettaa, että ”Sarač-Huseinin silta” todennäköisesti sijaitsi nykyisen Latinalaisen sillan paikalla. Myöhempien tietojen mukaan voi päätellä, että se oli puinen silta, joka purettiin pian, kun kirjauksessa vuodelta AH 973 (1565) selviää, että tässä kohti Sarajevossa oli jo Ali Ajni-begin rakentama kivisilta. Samassa yhteydessä mainitaan myös hadži Alija Turalić, joka antoi 410 akçea tämän sillan rakentamiseen.

Eräs matkakirjoittaja kirjoitti vuonna 1626 Sarajevosta seuraavaa: ”Tämän kaupungin läpi virtaavan joen varrella on erittäin kauniita hakatusta kivestä tehtyjä siltoja.” Sarač-Huseinin sillan kohtalo kuitenkin koitui samanlaiseksi kuin keisarin sillankin (Careva ćuprijan), ja molemmat kärsivät tulvista. Vuonna 1739 yksi Latinalaisen sillan rannanpuoleisista holveista tuhoutui. Eräs sarajevolaisen osmanivirkailija eli kadi (arabian sanasta kady, ’tuomari’) vaati sen kunnostamista ja Bosnian valija eli kuvernööri hyväksyi varat jälleenrakentamiseen. Yksi sillan holveista romahti 15. tammikuuta 1789 ja tappoi sillalla olleen hevosen, mutta holvi korjattiin pian. Sarajevoon 15. marraskuuta 1791 iskenyt tulva vaurioitti siltaa niin, että se oli poissa liikennekäytöstä. Sen uudelleenrakentamista ei aloitettu kuuteen vuoteen, luultavasti osin materiaalien ja ammattitaitoisen henkilöstön puutteen vuoksi, sillä tuolloin elettiin vakavien sosioekonomisten kriisien ja sotien aikaa.

Sillan jälleenrakennus aloitettiin kauppias hadži Abdullah-aga Brigan testamenttivaroilla. Hän oli yleisen tavan mukaan testamentannut kolmanneksen koko omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen, ja 13. joulukuuta 1797 useat merkittävät sarajevolaiset tekivät ehdotuksen sillan uudelleenrakentamisesta mainituilla varoilla. Silta rakennettiin nykyasuunsa vuonna 1798, jolloin se menetti viidennen kaarensa pengerten rakennustöiden yhteydessä. Myös sen ympäristö muuttui merkittävästi ja sen viereen rakennettiin kaksi taloa, joissa oli kauppoja ja joiden tulot käytettiin rakennuksen tuleviin korjauksiin. Joidenkin lähteiden mukaan islamilaisen kalenterin vuosi, jolloin silta sai lopullisen muotonsa, voidaan laskea sanan ”Briga” numeerisista arvoista ja on 1213, joka vastaa vuotta 1798 tai 1799. Sillan entisöinnistä on säilynyt kaksi kronogrammia, joista toisen on koonnut Sarajevon kadi Mehmed Emin Isević. Tämä kronogrammi veistettiin kivilaattaan, jota pidettiin sillalla vuoteen 1886. Tuolloin siltaa jouduttiin vilkkaan liikenteen takia laajentamaan ja siihen lisättiin kävelytie, ja laatta varastoitiin samalla Sarajevon kansallismuseoon. Jotkut ehdottivat sillan nimeämistä Brigan sillaksi lahjoittajan mukaan.

Vuonna 1914 opiskelija Gavrilo Princip salamurhasi Itävalta-Unkarin kruununprinssin Frans Ferdinandin ja tämän vaimon Latinalaisen sillan pohjoispäässä Miljackan oikealla rannalla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Bosnia ja Hertsegovina liitettiin uuteen Jugoslavian kuningaskuntaan. Jugoslaviaa hallinnut serbieliitti piti Gavrilo Principiä ”Suur-Serbian” sankarina, joten silta nimettiin vuonna 1918 tämän mukaan Principin sillaksi. Natsi-Saksan ja ”Itsenäisen Kroatian valtion” miehittäessä Bosniaa toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1945 sillan nimeksi palautettiin Latinalainen silta. Sodan jälkeen Jugoslavian sosialistinen hallinto teki Principistä jälleen kansallisssankarin ja nimesi sillan uudelleen hänen mukaansa. Diktaattori Josip Broz Titon kuoleman jälkeen sillasta kehittyi 1980-luvulla vähitellen serbien kansallismielisten pyrkimysten symboli Sarajevon sydämessä. Helmikuussa 1991 Bosnia-Hertsegovinan itsenäisyyttä kannattanut edustaja sanoi televisioidussa parlamenttikeskustelussa: ”Itsenäisessä Bosnia-Hertsegovinassa silta ei koskaan kanna terroristin nimeä”. Sillan historiallinen nimi palautettiin Bosnian serbiarmeijan aloittaman Sarajevon piirityksen ensimmäisinä päivinä huhtikuussa 1992. Piirityksen aikana vaurioitunut silta kunnostettiin vuosina 2003–2004.

Sillan kuvaus

Latinalainen silta on arkkitehtuuriltaan ja rakenteiltaan samanlainen kuin vähän myöhemmin rakennettu Šeher-Ćehajan silta. Se näyttää epäsymmetriseltä, sillä kaaren korkein kohta on lähempänä joen oikeanpuoleista rantaa. Sillan ulkonäköä muutettiin 1800-luvun lopulla silloisen liikenteen tarpeisiin, jolloin se sai nykyisen muotonsa. Alun perin silta oli muodoltaan symmetrinen ja viiden kaaren korkeus kasvoi tasaisesti kohti keskiosaa, mutta oikeanpuoleinen holvi ilmeisesti haudattiin rantapenkereeseen joen virtauksen säätelemiseksi. Lisäksi silta sai myös jalankulkijoille tarkoitettuja käytäviä ja ulokkeita, graniittisen jalkakäytäväpäällysteen ja rautakaiteen.

Latinalaisella sillalla on nykyisin neljä kaarevaa holviaukkoa sekä kolme joen pohjaan ja kaksi rinteisiin nojautuvaa vahvaa tukimuuria tai pylvästä. Sillan neljän puoliympyrän muotoisen kivisen kaariholvin jännemitat ovat järjestyksessä vasemmalta 6,20, 6,80, 8,40 m ja 7,00 metriä. Säilynyt vasemmanpuoleinen rinnerakennelma on 3,00, ensimmäinen pylväs 3,00, toinen 2,40 ja kolmas 2,40 metriä leveä, eli sillan pituus yhteensä 39,20 metriä. Jos oletetaan, että sillalla on ollut vielä neljäs pylväs, viides holvi ja kaaret rinteisiin, jotka aiemmin olivat huomattavasti pidempiä ennen nykyisten lähes pystysuorien rinneseinien rakentamista, on sillan alkuperäinen pituus ollut yli 50 metriä.

Joen pohjassa olevilla holvijaloilla on tavanomaiset mitat, terävä ulkonema ylävirtaan ja pyöristetty alavirtaan päin. Holvijalkojen ja laen väliset pystysuorat seinämät alkavat hieman laajennetuilla perustajalustoilta ja korkeudet vasemmalta oikealle ovat 2,43, 2,61 ja 2,76 metriä. Pylväiden ulkonemien pyramidimaiset päät ylävirran puolella on tavallista kiveä, kun taas alavirran puoleinen vaakasuora tylsä kärki on valmistettu pienimmistä, monikulmion muotoisista kivistä. Siirtymiä pylväiden pystysuorista osista kalteviin korostetaan sivuilla yksinkertaisella profiloitupintaisella kivireunauksella.

Pylväiden ja holvien alaosat on valmistettu valkoisesta Sarajevon kalkkikivestä. Enimmäkseen veden yläpuolella olevat osat eli pylväiden päät sekä suurin osa holveista ja muureista on valmistettu tuffista. Poikkeuksena on holvien kalkkikivestä valmistettu viimeistelymateriaali ja reunalistat, joista ei nykyään ole enää paljoakaan jäljellä. Pylväiden pystysuoralla osuudella on pyöreä ulkonema, jolla on yhteistä joidenkin osmanien aikojen siltojen kanssa. Sillan keskimmäisen ja oikeanpuoleisen pylvään yläosissa on kaksi keventävää pyöreää aukkoa, melkein samanlaisia kuin Kozijan sillassa mutta halkaisijaltaan lähes puolet pienempiä. Aukkojen halkaisija on 1,60 metriä ja niiden sisäpintojen kiveyksen ladonta koostuu koko syvyydellä säteittäisistä travertiinikivikuvioista. Sillan vasemmanpuoleinen pylväs on aukoton. Aukoilla luultavasti ei ole vaikutusta sillan rakenteeseen ja vakauteen, ja niitä voidaan pitää rakenteelliseen erikoisuuteen pyrkivinä koriste-elementteinä.

Vuonna 2004 Sarajevon kulttuurin, historian ja luonnonperinnön suojelun kantonilainen instituutti konservoi, entisöi ja osin jälleenrakensi siltaa, silloin saatiin lisätietoja sen alkuperäisestä arkkitehtuurista ja myöhemmistä muutoksista. Voitiin todeta, että viides holvi oli alun perin olemassa, koska jossain kohden voitiin osoittaa moniholvisen kivisillan symmetrian arkkitehtoniset ja taiteelliset elementit. Tämän oletuksen vahvisti myös se, että asfaltti-, substraatti- ja pengermäkerrosten alta löytyi melkein vahingoittumattomia fragmentteja pyöreästä ulkonemasta. Sillan mukulakivipäällysteen todettiin olleen osmanien aikaan nykyistä alempana, ja koko sillan pituudelta havaittiin seppeleen palasia. Suuri osa alkuperäisistä elementeistä puuttui ja jotkin oli korvattu tai ne olivat tuhoutuneet aikaisempien toistuvien interventioiden vuosina.

Salamurhan tapahtumapaikkana

Latinalaisen sillan pohjoispäätyyn on vuosien varrella pystytetty useita vuoden 1914 Sarajevon laukauksiin liittyviä muistomerkkejä, jotka on sittemmin poistettu. Joidenkin lähteiden mukaan Gavrilo Princip oli juuri tällä sillalla odottamassa Frans Ferdinandin autoa saadessaan tietää, että toinen salaliittolainen Nedeljko Čabrinović oli epäonnistunut salamurhayrityksessä lähellä Ćumurija-siltaa noin 200 metriä alavirtaan.

Vuonna 1916 Itävallan hallitus asetti näkyville taulun, jossa Principiä kutsuttiin murhaajaksi. Salamurhan kolmantena vuosipäivänä 28. kesäkuuta 1917 Miljackan oikealle pystytettiin rannalle sillan vasemmanpuoleiseen päätyyn kahden 40 jalan eli 12,19 metrin korkuisen pylvään muodostama muistomerkki Frans Ferdinandin ja hänen äitinsä Maria Annunziatan (joidenkin lähteiden mukaan hänen vaimonsa Sophien) kunniaksi. Sitä vastapäätä sillan kulmaan asetettiin betoninen muistomerkkipenkki. Pylväät joko tuhoutuivat Itävalta-Unkarin valtakunnan romahtamisen myötä tai Jugoslavian hallinto purki ja poisti ne syksyllä 1918. Muistomerkin palaisia säilytettiin museossa 1960- tai 1970-luvulle saakka, piilotettuina kolmeen eri paikkaan. Joidenkin lähteiden mukaan muistomerkin pohja on paikallaan sillan päädyssä.

Paikalla paljastettiin uusi, jugoslavialaista näkökulmaa edustanut muistolaatta 2. helmikuuta 1930 tai toisten tietojen mukaan vasta vuonna 1934. Mustasta marmorista valmistetuttuun tauluun oli kaiverrettu kultaisin kyrillisin kirjaimin serbokroatiaksi: ”Gavrilo Princip ilmoitti vapaudesta tässä historiallisessa paikassa Pyhän Vituksen päivänä 15. (ja 28.) kesäkuuta 1914”. Kolme päivää Jugoslavian antautumisen jälkeen Sarajevoon saapuneet saksalaiset miehittäjät ja Ustaša-joukot poistivat laatan ja toimittivat sen 20. huhtikuuta 1941 syntymäpäivälahjaksi 52 vuotta täyttäneelle Adolf Hitlerille hänen erityisjunaansa Steiermarkissa. Laatta liitettiin sotasaaliskokoelmaan Berliinin Zeughausiin. Se katosi myöhemmin Berliinin pommituksissa.

Toisen maailmansodan jälkeen läheisen rakennuksen julkisivuun kiinnitettiin uusi muistolaatta, joka tuhoutui tai poistettiin vuosien 1992–1996 Sarajevon piirityksen aikana. Se korvattiin myöhemmin sisällöltään neutraalimmalla laatalla.

• 
  Muistomerkki vuonna 1918
• 
  Museo sillalta nähtynä
• 
  Aiempi muistolaatta vuonna 1987
• 
  Nykyinen Sarajevon salamurhan muistolaatta