Etu-Aasia

maantieteellinen alue Aasiassa
(Ohjattu sivulta Länsi-Aasia)

Etu-Aasia, myös Länsi-Aasia tai Lounais-Aasia, on Aasian osa. Sen muodostavat (aakkosjärjestyksessä) Anatolia, Armenia, Azerbaidžan, Bahrain, Georgia, Israel, Irak, Jemen, Jordania, Kuwait, Libanon, Oman, Palestiina, Qatar, Saudi-Arabia, Siinai, Syyria ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.[1] YK sisällyttää Länsi-Aasiaan tilastointitarkoituksessa myös Kyproksen.[2]

Etu-Aasia kartalla. Tässä kartassa Etu-Aasiaan on luettu myös Iran.

Maantiede muokkaa

Vuoristot muokkaa

Etu-Aasian pohjoisosassa on laajoja vuoristoja, jotka käsittävät suurimman osan Turkin ja Iranin alueista. Turkin pohjoisosassa ovat Pontiset vuoret, eteläosassa Taurusvuoret. Molemmat ovat itä-länsi-suuntaisia, ja niiden jatkeena Iranissa ovat Elbursvuoret Kaspianmeren rannalla sekä Zagrosvuoret lähempänä Persianlahtea. Näiden pohjoispuolella ovat Kaukasusvuoret, jotka ulottuvat kapeahkona länsi-itäsuuntaisena vyöhykkeenä Mustanmeren itärannalta Kaspianmeren länsirannalle. Nämä Etu-Aasian vuoristot muodostavat keskiosan pitkästä, Keski-Euroopasta Himalajalle saakka ulottuvasta vuoristovyöhykkeestä.

Erillisiä, pienempiä vuoristoja Etu-Aasiassa on myös Libanonissa ja Jemenissä.

Ilmasto muokkaa

Suurimmassa osassa Etu-Aasiaa vallitsee kuiva aavikkoilmasto. Sademäärät ovat vähäisiä ja kuivuus aiheuttaa ongelmia muun muassa maanviljelylle. Maan suolaantuminen ja saastuminen ovat alueen ongelmia. Alueen pääjoet Eufrat ja Tigris ovat tärkeitä veden lähteitä. Tuulet sharqi ja shamal ovat kuivia ja pölyisiä tuulia, jotka muokkaavat alueen ilmastoa. Sharqituuli puhaltaa kaakosta ja etelästä päin. Shamal puhaltaa luoteesta Irakissa ja muissa Persianlahden valtioissa,[3]

Topografia muokkaa

Kuollutmeri tasankoineen on meren pinnan alapuolella.[4] Anatolian ylänkö on Taurus-vuoriston ja Pontus-vuoriston välissä Turkissa. Jemenissä ylänköalueet ovat korkealla merenpinnasta. Punaisen meren, Välimeren ja Persianlahdet rannikkoalueet ovat alavaa, vain vähän merenpinnan yläpuolella.

Geologia muokkaa

Afrikan, Arabian ja Euraasian mannerlaatat kohtaavat Etu-Aasiassa. Arabian laatta liikkuu kohti pohjoista ja kohti Anatolian laattaa Turkissa, jossa esiintyy paljon maanjäristyksiä. Mannerlaattojen raja kulkee Atlantin Azorien–Gibraltar Ridgen harjua myöten Pohjois-Afrikan halki kohti Irania[5]


Valtiot muokkaa

Maa tai alue Pinta-ala
(km²)
Asukasluku
Väestötiheys
(as./km²)
Pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta
  Turkki 780 580 70 414 000 91,4 Ankara tasavalta turkki Turkin liira
  Syyria 185 180 17 585 540 93,0 Damaskos tasavalta arabia Syyrian punta
  Jordania 92 300 5 153 378 48,0 Amman perustuslaillinen monarkia arabia, englanti Jordanian dinaari
  Libanon 10 452 3 826 018 358,0 Beirut tasavalta arabia Libanonin punta
  Israel 20 991 7 026 000 303,0 Jerusalem parlamentaarinen demokratia heprea, arabia Uusi Israelin sekeli
  Irak 437 072 24 001 816 55,0 Bagdad tasavalta arabia, kurdi Irakin dinaari
  Iran 1 648 195 68 688 000 42,0 Teheran islamilainen tasavalta persia Iranin rial
  Yhdistyneet arabiemiraatit 88 880 4 496 000 64,0 Abu Dhabi liittovalto arabia dirhami
  Armenia 29 800 3 326 448 112,0 Jerevan tasavalta armenia Armenian dram
  Azerbaidžan 86 600 7 868 385 90,0 Baku tasavalta azeri manat
  Bahrain 665 739 000 987,0 Manama perustuslaillinen monarkia arabia Bahrainin dinaari
  Georgia 69 700 4 661 473 67,0 Tbilisi tasavalta georgia Georgian lari
  Kuwait 17 820 2 041 961 115,0 Kuwait emiraatti arabia dinaari
  Kypros 9 250 717 657 112,0 Nikosia tasavalta kreikka, turkki euro
  Oman 212 460 3 001 583 14,0 Masqat sulttaanikunta arabia Omanin rial
  Jemen 527 970 20 727 063 39,0 Sanaá tasavalta arabia Jemenin rial
  Saudi-Arabia 2 218 000 24 293 844 12,0 Riad monarkia arabia Saudi-Arabian rial

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Länsi-Aasia ~ Lounais-Aasia ~ Etu-Aasia Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.7.2022.
  2. Geographic Regions United Nations Department of Economic and Social Affairs Statistics Division. Viitattu 10.7.2022.
  3. (2003) in Taru Bahl, M H Syed: Encyclopaedia of the Muslim World. New Delhi: Anmol Publications, 20. ISBN 9788126114191. Viitattu 1 February 2009. 
  4. ASTER Image Gallery: The Dead Sea NASA. Arkistoitu 6.7.2011. Viitattu 23.12.2020.
  5. Muehlberger, Bill: The Arabian Plate NASA, Johnson Space Center. Arkistoitu 5.5.2003. Viitattu 23.12.2020.