Kristuksen kirkastumisen katedraali

Kristuksen kirkastumisen katedraali (myös Preobrašenskin katedraali, ven. Спасо-Преображенский собор ja ennen katedraaliksi tuloa Kristuksen kirkastumisen kirkko) oli Viipurin ortodoksisen seurakunnan pääkirkko ja Viipurin hiippakunnan pääkirkko eli katedraali. Nykyisin rakennus on jälleen kirkollisessa käytössä. Kirkko sijaitsee Viipurissa entisessä Linnoituksen kaupunginosassa Raatihuoneentorin keskellä.

Kristuksen kirkastumisen katedraali vuonna 2003.

Arkkitehtuuri

Kirkkosali on malliltaan suorakaiteen muotoinen, ja sen pinta-ala on 824 m². Ikonostaasi oli rakennettu puolikaareen, ja sen yläosan ikonit oli erotettu toisistaan pienillä puolipylväillä. Kuninkaanovien molemmin puolin oli pilarit, ja ikonostaasin molemmin puolin oli puolipyöreät seinäsyvennykset. Kellotornin seitsemästä kellosta suurin painoi 4 265 kiloa. Kirkossa oli pääalttarin lisäksi kaksi sivualttaria, jotka olivat pyhitetty pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän muistolle ja Jumalanäiti Kaikkien murheellisten ilon ikonille.

Historia

Rakentaminen

Kristuksen kirkastumisen katedraali vuonna 2011.

Ennen Kristuksen kirkastumisen kirkon rakentamista Viipurin ortodoksisena kirkkona toimi vanha luterilainen tuomiokirkko. Kristuksen kirkastumisen kirkko rakennettiin keisarinna Katariina II:n määräyksestä, jonka hän antoi vieraillessaan Viipurissa 1783. Kirkon suunnitteli arkkitehti N. A. Lvovin. Kirkko rakennettiin tiilestä vuosina 1787–1789 Viipurin uudelle keskusaukiolle. Rakennustöitä valvoi Viipurin kuvernementin arkkitehti Johann Brockmann.

Kirkko oli aluksi varsin pieni, ja se edusti klassismia ja palladionismia. Kirkon keskisalia kattoi kupoli, jonka molemmin puolin oli puolipyöreät aspikset. Kirkon pääsisäänkäynnin muodosti toskanalainen portiikki (pylväiden varassa oleva katos). Uutta kellotornia ei aluksi rakennettu, sillä vanhan kirkon kellotorni oli edelleen käytössä.

Laajennukset ja korjaukset

Vuonna 1793 Viipurissa riehui tulipalo, joka vaurioitti muun muassa vanhaa kellotornia siinä määrin, että kirkon läheisyyteen päätettiin rakentaa uusi kellotorni. Kellotornin rakentaminen ja kirkon laajennus valmistuivat 1797. Uusi kellotorni rakennettiin jonkin matkan päähän kirkon pääsisäänkäynnistä ja yhdistettiin alkuperäiseen kirkkorakennukseen matalalla ja suorakaiteen muotoisella rakennelmalla. Tässä yhteydessä purettiin kirkon pääsisäänkäynnin edessä ollut toskanalainen portiikki. Laajennustyön valmistuttua siirtyi pääsisäänkäynti kellotornin alaosaan. Näiden muutostöiden myötä kirkosta tuli malliltaan tornillinen pitkäkirkko. Muutostöiden myötä kirkon alkuperäinen tyyli alkoi kadota.

Kirkon sisätiloja korjattiin 1816–1817, ja vuonna 1826 kirkkoon lisättiin toinen sivualttari, joka pyhitettiin Jumalanäiti kaikkien murheellisten ilo -ikonille. Kirkkosalin kupoli uusittiin 1863–1866, ja uuden kupolin päälle tehtiin vielä pieni sipulikupoli. Tuolloin lisättiin myös ikkuna- ja oviaukkoihin klassismin ja barokin tyylisuunnista yhdistellyt kehykset. Lisäksi kirkon kellotornista poistettiin aikakello ja kirkkoon asennettiin lämmitys. Vuosina 1888–1889 kirkkoon tehtiin jälleen muutostöitä, ja tuolloin kirkko sai nykyisen muotonsa. Kellotornin alaosa levennettiin niin paljon, että se melkein peitti muun kirkkorakennuksen taakseen. Kirkkoa korjattiin jälleen vuonna 1936.

Kirkosta tuli katedraali vuonna 1892, jolloin Suomeen perustettiin oma ortodoksinen hiippakunta. Suomen itsenäistymisen jälkeen ja Suomen ortodoksisen kirkkokunnan muodostumisen jälkeen kirkon keskus siirtyi Sortavalaan, mutta samalla Suomi jaettiin kahteen ortodoksiseen hiippakuntaan, joista toisen keskus jäi Viipuriin.

Sotavuodet

Katedraali säilyi talvisodan pommituksista vähäisin vaurioin, toisin kuin monet muut Viipurin kirkot. Moskovan rauhassa kirkko siirtyi Viipurin mukana Neuvostoliitolle. Suurin osa kirkon esineistöstä evakuoitiin ennen kaupungin luovuttamista, mutta ikonostaasi, kattokruunu, hopeinen alttaripöytä ja suuret ikonit jäivät paikoilleen. Katedraalista evakuoitiin myös 238 erilaista kirkkotekstiiliä.

Jatkosodassa Suomi valloitti Viipurin takaisin ja tuolloin huomattiin kirkon kellojen, ikonostaasin ja muun arvokkaan irtaimiston kadonneen. Kirkosta löytyivät pyhä Johannes- ja Jumalanäiti-ikonit, jotka siirrettiin tämän jälkeen väliaikaisesti Sorvalin kirkkoon. Katedraalia kunnostettiin vuosina 1942–1943, mutta 1944 kirkko jäi taas Neuvostoliitolle.

Sotien jälkeen Viipurin katedraalista evakuoitiin yhteensä 105 ikonia, jotka lahjoitettiin eri seurakuntien käyttöön, muun muassa Oulun, Lahden, Jyväskylän, Helsingin ja Kajaanin kirkkoihin. Tosin kaikkein vanhimmat päätyivät kirkkomuseoon. Pyhän kolminaisuuden katedraalin ikonostaasin yläosassa Oulussa on 12 Viipurin katedraalista peräisin olevaa ikonia. Jyväskylän Kristuksen Ylösnousemuksen kirkossa on puolestaan Viipurin katedraalista peräisin olevat Kristuksen ja Jumalanäidin hopealla päällystetyt ja kullatut ikonit. Myös Helsingissä Uspenskin katedraalissa on Viipurin Kristuksen kirkastumisen katedraalista peräisin olevia ikoneja. Myös evakuoituja kirkkotekstiilejä on lahjoitettu supistuneen Suomen alueen seurakunnille.

Nykytilanne

Kristuksen kirkastumisen kirkko oli sotien jälkeen pitkään poissa kirkollisesta käytöstä, mutta 1970-luvun lopulla se palautettiin alkuperäiseen tarkoitukseensa. Se kunnostettiin katedraaliksi, kun Leningradin hengellisen akatemian johtaja arkkimandriitta Kirill vihittiin Viipurin piispaksi vuonna 1976.

Lähteet

• Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
• Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide, toimittanut Kristina Thomenius ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-018-2

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristuksen kirkastumisen katedraali Wikimedia Commonsissa

• Luovutetun alueen ortodoksiset seurakunnat (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kuva kirkosta nykyisin (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kristuksen kirkastumisen katedraali 3D-mallinnuksena VirtuaaliViipurin sivuilla^{[vanhentunut linkki]}

Huomattavia suomalaisia kirkkorakennuksia