Terijoen ortodoksinen kirkko
Terijoen ortodoksinen kirkko sijaitsee Karjalan kannaksella Zelenogorskin (ent. Terijoki) kaupungissa. Vuonna 1915 valmistunut kirkkorakennus oli aikoinaan Suomen suurin ortodoksinen kirkko ja sitä kutsuttiin myös Suomen kauneimmaksi. Jatkosodan jälkeen kirkkoa käytettiin varastorakennuksena aina 1970-luvun lopulle saakka, jonka jälkeen se kunnostettiin ja otettiin jälleen käyttöön vuonna 1989.
| Terijoen ortodoksinen kirkko Kazanin Jumalanäidin ikonin kirkko |
|
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Zelenogorsk |
| Koordinaatit | |
| Kirkkokunta | Venäjän ortodoksinen kirkko |
| Hiippakunta | Pietarin hiippakunta |
| Seurakunta | Siestarjoen seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1910–1915 |
| Suunnittelija | Nikolai Nikonov |
| Materiaali | rapattu tiili |
| Tyylisuunta | venäläis-bysanttilainen tyyli |
 |
|
Kazanin Jumalanäidin ikonille pyhitetty Terijoen ortodoksinen kirkko edustaa arkkitehtuuriltaan Konstantin Tonin 1800-luvun puolivälissä luomaa venäläis-bysanttilaista tyyliä. Tiilirakenteisen kirkon seinät on rapattu ja maalattu valkoiseksi. Sen korkein torni kohoaa 49 metrin korkeuteen. Arkkitehti Nikolai Nikonovin suunnittelemaan kirkkoon mahtuu kaikkiaan noin 800 henkeä.
Historia
muokkaaEnsimmäinen puukirkko
muokkaaTerijoen ortodoksisen kirkon edeltäjä oli vuonna 1880 Kuokkalaan valmistunut puukirkko, joka rakennettiin 1870-luvulla syntyneen Terijoen huvilayhdyskunnan venäläisten kesäasukkaiden tarpeisiin. Kirkon lahjoitti liikemies Andrei Ivanovitš Durdin (k. 1888) ja sen suunnitteli arkkitehti Fedor Harlamov. Kuokkalassa sijainnut kirkko kuului Raivolan seurakuntaan, jonka oma kirkko valmistui samaan aikaan. Se kävi kuitenkin nopeasti liian pieneksi kasvavan huvilayhdyskunnan tarpeisiin ja vuonna 1894 Kuokkalan kirkkoa laajennettiin arkkitehti J. F. Brunin piirustusten mukaan Andrei Durdinin pojan Nikolain lahjoittamilla varoilla. Samalla valmistui myös uusi kellotorni. Neljä vuotta myöhemmin muodostettiin Terijoen ortodoksinen seurakunta, jota Kuokkalan kirkko palveli kunnes se tuhoutui tulipalossa 5. joulukuuta 1907.[1]
Uuden kirkon rakentaminen
muokkaaPuukirkon palamisen jälkeen toiminta jatkui Kuokkalassa tilapäisessä kirkkorakennuksessa, mutta uuden suunnittelu aloitettiin välittömästi. Tiilirakenteisen kirkon rakennustyöt käynnistyivät lopulta vuonna 1910. Kuokkalan sijasta se rakennettiin näkyvälle paikalle Terijoen kirkonkylään, Viipuriin ja Kivennavalle johtavien maanteiden risteyksessä sijaitsevalle mäelle.[1] Vuonna 1915 valmistuneen Terijoen ortodoksisen kirkon vihki heinäkuussa Suomen ortodoksisen hiippakunnan arkkipiispa Sergei. Tilaisuudessa oli läsnä myös kenraalikuvernööri Franz Albert Seyn. Terijoen seurakunnan perustaja ja ensimmäinen kirkkoherra oli Petr Potašev, joka haudattiin kirkon alle hänen kuoltuaan vuonna 1917. Potaševin seuraajaksi tuli aikaisemmin Savonlinnassa pappina toiminut Gregori Svetlovski.[2]
Myöhemmät vaiheet
muokkaaVuonna 1925 Terijoen ortodoksisessa kirkossa oli tulipalo, joka vaurioitti muun muassa sisätilojen maalauksia sekä alttaria.[2] Toisen maailmansodan aikana se kärsi lisää vaurioita ja myös kirkonkellot hävisivät sotavuosina.
Korkea kellotorni sortui tykistötulessa Talvisodan aikana.
Terijoen siirryttyä jatkosodan jälkeen Neuvostoliiton haltuun, kirkko muutettiin varastoksi, jossa säilytettiin lähinnä erilaisia maataloustuotteita. Vuonna 1970 se päätettiin purkaa, mutta Leningradin alueen johtavana arkkitehtina tuolloin toiminut akateemikko Gennadi Buldagov onnistui kuitenkin pelastamaan kirkon. Vuonna 1980 järjestettyjen Moskovan olympialaisten edellä kisaturistien reiteille osuneita rakennuksia kunnostettiin eri puolilla Neuvostoliittoa ja samalla myös Terijoen ortodoksista kirkkoa alettiin saneerata. Korjaustyöt kestivät lopulta vuoteen 1990 saakka, jona aikana se muun muassa maalattiin ja kirkon kellotornia entisöitiin. Myös rakennuksen käyttö varastotilana loppui. Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä kirkosta kulttuurihistoriallinen museo, mutta lopulta se luovutettiin kesällä 1989 pari vuotta aikaisemmin perustetulle uudelle Siestarjoen seurakunnalle. Ensimmäinen jumalanpalvelus sitten talvisodan alkamisen pidettiin saman vuoden lokakuussa ja virallisesti kirkon vihki uudelleen käyttöön patriarkka Aleksei II elokuussa 1990. Uudelleenvihkimisen yhteydessä kirkon perustajana pidetyn Petr Potaševin maalliset jäännökset siirrettiin viereiselle hautausmaalle.[1]
Kuvia
muokkaa-
Terijoella sijainnut puukirkko vuonna 1902. -
Kirkon liekkikupoleja. -
Pääsisäänkäynti. -
1930-luvun ilmakuva, taustalla myös 1908 valmistunut Terijoen kirkko.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Храм Казанской иконы Божией Матери Terijoki – Зеленогорск. Viitattu 2.11.2015.
- ↑ a b ЦЕРКОВНАЯ ЖИЗНЬ Terijoki – Зеленогорск. Viitattu 2.11.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Terijoen ortodoksinen kirkko Wikimedia Commonsissa
| Tuomiokirkkoja | Espoo • Helsinki • Kuopio • Lapua • Mikkeli • Oulu • Porvoo • Turku • Tampere |
|---|---|
| Katedraaleja | Uspenskin katedraali • Pyhän Nikolaoksen katedraali • Pyhän Kolminaisuuden katedraali • Pyhän Henrikin katedraali |
| Paikkamäärältään suuria | Kerimäki • Lapväärtti • Johanneksenkirkko • Nurmes • Keski-Porin kirkko • Heinävesi |
| Vanhoja puukirkkoja | Ulrika Eleonoran kirkko • Muhos • Petäjäveden vanha kirkko • Sammatti • Sodankylän vanha kirkko • Uudenkaupungin vanha kirkko • Vöyrin puukirkko |
| Vanhoja kivikirkkoja | Eckerö • Hammarland • Hattulan Pyhän Ristin kirkko • Hollola • Jomala • Lemland • Nousiainen • Pernaja • Saltvik • Sund • Tyrvään Pyhän Olavin kirkko • Ulvila |
| Modernistisia | Kannonkoski • Lakeuden Risti • Nakkila • Rajamäki • Temppeliaukion kirkko • Varkauden pääkirkko |
| Luovutettujen alueiden kirkkoja | Sortavalan apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko • Kristuksen kirkastumisen katedraali • Viipurin tuomiokirkko • Viipurin vanha tuomiokirkko • Terijoen ortodoksinen kirkko |