Terijoen ortodoksinen kirkko

Terijoen ortodoksinen kirkko sijaitsee Karjalan kannaksella Zelenogorskin (ent. Terijoki) kaupungissa. Vuonna 1915 valmistunut kirkkorakennus oli aikoinaan Suomen suurin ortodoksinen kirkko ja sitä kutsuttiin myös Suomen kauneimmaksi. Jatkosodan jälkeen kirkkoa käytettiin varastorakennuksena aina 1970-luvun lopulle saakka, jonka jälkeen se kunnostettiin ja otettiin jälleen käyttöön vuonna 1989.

Terijoen ortodoksinen kirkko
Kazanin Jumalanäidin ikonin kirkko
Sijainti Zelenogorsk
Koordinaatit 60.192311°N, 29.70627°E
Kirkkokunta Venäjän ortodoksinen kirkko
Hiippakunta Pietarin hiippakunta
Seurakunta Siestarjoen seurakunta
Rakentamisvuosi 1910–1915
Suunnittelija Nikolai Nikonov
Materiaali rapattu tiili
Tyylisuunta venäläis-bysanttilainen tyyli
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kazanin Jumalanäidin ikonille pyhitetty Terijoen ortodoksinen kirkko edustaa arkkitehtuuriltaan Konstantin Tonin 1800-luvun puolivälissä luomaa venäläis-bysanttilaista tyyliä. Tiilirakenteisen kirkon seinät on rapattu ja maalattu valkoiseksi. Sen korkein torni kohoaa 49 metrin korkeuteen. Arkkitehti Nikolai Nikonovin suunnittelemaan kirkkoon mahtuu kaikkiaan noin 800 henkeä.

Historia

muokkaa

Ensimmäinen puukirkko

muokkaa

Terijoen ortodoksisen kirkon edeltäjä oli vuonna 1880 Kuokkalaan valmistunut puukirkko, joka rakennettiin 1870-luvulla syntyneen Terijoen huvilayhdyskunnan venäläisten kesäasukkaiden tarpeisiin. Kirkon lahjoitti liikemies Andrei Ivanovitš Durdin (k. 1888) ja sen suunnitteli arkkitehti Fedor Harlamov. Kuokkalassa sijainnut kirkko kuului Raivolan seurakuntaan, jonka oma kirkko valmistui samaan aikaan. Se kävi kuitenkin nopeasti liian pieneksi kasvavan huvilayhdyskunnan tarpeisiin ja vuonna 1894 Kuokkalan kirkkoa laajennettiin arkkitehti J. F. Brunin piirustusten mukaan Andrei Durdinin pojan Nikolain lahjoittamilla varoilla. Samalla valmistui myös uusi kellotorni. Neljä vuotta myöhemmin muodostettiin Terijoen ortodoksinen seurakunta, jota Kuokkalan kirkko palveli kunnes se tuhoutui tulipalossa 5. joulukuuta 1907.[1]

Uuden kirkon rakentaminen

muokkaa

Puukirkon palamisen jälkeen toiminta jatkui Kuokkalassa tilapäisessä kirkkorakennuksessa, mutta uuden suunnittelu aloitettiin välittömästi. Tiilirakenteisen kirkon rakennustyöt käynnistyivät lopulta vuonna 1910. Kuokkalan sijasta se rakennettiin näkyvälle paikalle Terijoen kirkonkylään, Viipuriin ja Kivennavalle johtavien maanteiden risteyksessä sijaitsevalle mäelle.[1] Vuonna 1915 valmistuneen Terijoen ortodoksisen kirkon vihki heinäkuussa Suomen ortodoksisen hiippakunnan arkkipiispa Sergei. Tilaisuudessa oli läsnä myös kenraalikuvernööri Franz Albert Seyn. Terijoen seurakunnan perustaja ja ensimmäinen kirkkoherra oli Petr Potašev, joka haudattiin kirkon alle hänen kuoltuaan vuonna 1917. Potaševin seuraajaksi tuli aikaisemmin Savonlinnassa pappina toiminut Gregori Svetlovski.[2]

Myöhemmät vaiheet

muokkaa

Vuonna 1925 Terijoen ortodoksisessa kirkossa oli tulipalo, joka vaurioitti muun muassa sisätilojen maalauksia sekä alttaria.[2] Toisen maailmansodan aikana se kärsi lisää vaurioita ja myös kirkonkellot hävisivät sotavuosina.

Korkea kellotorni sortui tykistötulessa Talvisodan aikana.

Terijoen siirryttyä jatkosodan jälkeen Neuvostoliiton haltuun, kirkko muutettiin varastoksi, jossa säilytettiin lähinnä erilaisia maataloustuotteita. Vuonna 1970 se päätettiin purkaa, mutta Leningradin alueen johtavana arkkitehtina tuolloin toiminut akateemikko Gennadi Buldagov onnistui kuitenkin pelastamaan kirkon. Vuonna 1980 järjestettyjen Moskovan olympialaisten edellä kisaturistien reiteille osuneita rakennuksia kunnostettiin eri puolilla Neuvostoliittoa ja samalla myös Terijoen ortodoksista kirkkoa alettiin saneerata. Korjaustyöt kestivät lopulta vuoteen 1990 saakka, jona aikana se muun muassa maalattiin ja kirkon kellotornia entisöitiin. Myös rakennuksen käyttö varastotilana loppui. Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä kirkosta kulttuurihistoriallinen museo, mutta lopulta se luovutettiin kesällä 1989 pari vuotta aikaisemmin perustetulle uudelle Siestarjoen seurakunnalle. Ensimmäinen jumalanpalvelus sitten talvisodan alkamisen pidettiin saman vuoden lokakuussa ja virallisesti kirkon vihki uudelleen käyttöön patriarkka Aleksei II elokuussa 1990. Uudelleenvihkimisen yhteydessä kirkon perustajana pidetyn Petr Potaševin maalliset jäännökset siirrettiin viereiselle hautausmaalle.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Храм Казанской иконы Божией Матери Terijoki – Зеленогорск. Viitattu 2.11.2015.
  2. a b ЦЕРКОВНАЯ ЖИЗНЬ Terijoki – Зеленогорск. Viitattu 2.11.2015.

Aiheesta muualla

muokkaa