Konneveden tutkimusasema
Konneveden tutkimusasema on Konnevedellä sijaitseva Jyväskylän yliopiston luonnontieteellinen tutkimusasema. Asema tunnetaan kokeellisesta evoluutio- ja käyttäytymisekologian alojen tutkimuksesta, jossa on tutkittu nisäkkäitä, lintuja, selkärangattomia ja kaloja. Konneveden asema toimii Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden opetus- ja tutkimuskeskuksena. Jyväskylän yliopisto on lisäksi tehnyt sopimuksen Itä-Suomen yliopiston kanssa, että Itä-Suomen yliopisto voi tarjota asemalla opetusta. Konneveden tutkimusasema toimii myös osana laajempaa suomalaisten yliopistojen yhteistä asemaverkostoa RESTAT Finland.[1]
Yleisesittely muokkaa
Tutkimusaseman päärakennuksessa on luentosali ja useita erikokoisia työhuoneita. Sen ympärillä sijaitsevat toimisto-, keittiö- ja ruokasalirakennus, opiskelija-asuntola ja vanha sauna. Tämän alkuperäisen pihapiirin ympärille ovat myöhemmin sijoittuneet tutkija-asunnot ja vierastalot. Rakennuskokonaisuuteen kuuluu lisäksi verstas ja muita huoltorakennuksia. Biologisen tutkimuksen käytössä on tutkimusaseman rantaan rakennettu tutkimushalli eläintiloineen. Rannassa on myös vapaa-ajankeskus ja rantasauna.
Konneveden tutkimusasemalla järjestetään vuosittain lukuisia kursseja, seminaareja ja kansainvälisiä kokouksia. Vuosittain helmikuussa järjestetään kansainvälinen ekologian talvikoulu. Aseman perinteisiin kuuluvat myös niin kutsuttu "piolookisen Luontoilta" ja Joululuento.[1]
Hannu Ylösen ja Jussi Viitalan mukaan Konneveden tutkimusaseman keskeinen missio on tarjota korkeatasoiset puitteet tutkimukselle ja opetukselle, kokous- ja kongressitoiminnalle sekä Jyväskylän yliopiston muulle toiminnalle. Aseman henkilökunta on vastannut näihin haasteisiin tehokkuudella ja vieraanvaraisuudella. Siitä nousee niin sanottu "Konneveden henki", kuten Ylönen ja Viitala sitä kutsuvat.[2] Se ilmenee mm. epäbyrokraattisena lupsakkuutena ja yhteisöllisyytenä.
Kokous- ja seminaaritoiminta muokkaa
Tutkimusaseman tiloissa on mahdollista järjestää erilaisia kursseja, seminaareja ja kokouksia. Luentosaliin mahtuu 100 kuulijaa. Lisäksi käytettävissä on kurssilaboratorio, noin 15 työhuonetta, joissa on internetyhteys, ja muita moderneja tutkimustiloja. Vierailijoiden käytettävissä on 70 vuodepaikkaa.[1]
Tutkimustoiminta muokkaa
Tutkimusaseman toiminnan aikana (vuosina 1983–2020) on valmistunut yli 50 väitöskirjatutkimusta evoluutio- ja käyttäytymisekologian alalta.[1] Tutkimuksessa painottuu kokeellinen tutkimus. Konneveden tutkimusasemalla on mahdollista tutkia kenttäkokeiden avulla eliöitä niiden luonnollisessa elinympäristössä, mikä ei ole mahdollista yliopiston kampuksella.[3]
Tutkimuskohteina ovat olleet nisäkkäät, linnut, selkärangattomat ja kalat. Erityisinä tutkimuslajeina ovat olleet muun muassa metsämyyrä (Myodes glareolus) ja jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera). Keskeiset tutkimusteemat ovat käsitelleet tutkimuskohteiden elinkiertoa, lisääntymisbiologiaa, peto-saalis -suhteita ja lois - isäntä -suhteita.[1] Esimerkkinä lois-isäntä -suhteesta simpukan toukat elävät kehityksensä alkuvaiheessa loisina kalan kiduksissa.
Aseman ensimmäisen johtaja dosentti Jussi Viitala aloitti pikkunisäkkäiden ja erityisesti myyrätutkimuksen. Myyrätutkimus asemalla on sittemmin jatkunut ja siitä on kehittynyt evoluutio- ja käyttäytymisekologian huippututkimusta, jota on tehnyt kaksi tutkimusryhmää.[4]
Professori Rauno Alatalon aikana 1990-luvulla muotoutui vahva tutkimusperinne, jossa kokeellisen käyttäytymisekologian ja evoluutioekologian tutkimuksen avulla testataan tutkimushypoteeseja. Ekologit ovat pitkään tutkineet asemalla lintuja, hämähäkkejä ja myyriä. Niiden ohella on tutkittu kaloja. Professori Alatalon johdolla tehtiin laajoja kirjosieppojen ja tiaisten pesintätutkimuksia. Kenttätutkimusjakso päättyi heinäkuussa "pöntönpolttajaisiin", joissa käytöstä poistuneet linnunpöntöt poltettiin. Alatalon jälkeen ekologista tutkimusta on jatkanut mm. akatemiaprofessori Johanna Mappes, jonka tutkimuksista merkittävä osa on tehty Konneveden asemalla.[2]
Kun aseman tutkimushalli valmistui vuonna 1998, se mahdollisti akvaattisen ekologian tutkimuksen. Alan merkittävin tutkija oli edesmennyt professori Tellervo Valtonen. Valtosen työtä ovat sittemmin jatkaneet kalaloisten tutkijat Jouni Taskinen ja Anssi Karvonen.[2]
Vuodesta 2016 asemalla on ollut käynnissä jokihelmisimpukan eli raakun suojelubiologiaan liittyvä tutkimustyö, jossa asemalle on tuotu simpukoita kuntoutumaan. Uhanalaisen raakun kantojen turvaamiseksi tutkimusryhmä professori Jouni Taskisen johdolla on tutkimuslaitoksessa tutkinut simpukoita. Koejärjestelyissä simpukat ovat alkaneet lisääntyä ja ensimmäiset poikaset voitiin istuttaa luontoon kesällä 2020.[3]
Historiaa muokkaa
Konneveden tutkimusasema perustettiin vuonna 1983 Konnevesi–järven ja sen laskujoen, Siikakosken, välisellä niemekkeelle. Aseman vihkiäisiä vietettiin maaliskuussa 1983.[5] Tosin aseman perustamistoimet oli aloitettu jo aiemmin. Tutkimusaseman syntymisprosessin keskeisiä vaikuttajia olivat professorit Pauli Bagge ja Mikko Raatikainen.[5] Aluksi sopivaa paikkaa kartoitettiin professori Raatikaisen kotikunnasta Pihtiputaalta, mutta sopivaa paikkaa ei löytynyt.[6] Viimein perustamispaikaksi valikoitui Konneveden Siikakoskella sijaitseva viiden hehtaarin pientila. Aseman tilukset ostettiin kolmelta sisarukselta, joista viimeinen asui tutkimusaseman toiminnan ensimmäisinä vuosina mökkirakennuksessa, joka sittemmin on ollut aseman majoituskäytössä.[5]
Tutkimusaseman rakennuskanta on muodostunut kahden rakennusvaiheen aikana. Alkuperäiseen kokonaisuuteen kuuluvat päärakennus, toimisto-, keittiö- ja ruokasalirakennus, opiskelija-asuntola sekä vanha sauna. Myöhemmin asema on laajentunut, kun toisessa vaiheessa rakennettiin lisää asuintiloja aseman vakinaisille tutkijoille ja asemalla vierailevien tutkijoiden käyttöön. Tutkimustoiminnan käyttöön rakennettiin vuonna 1998 tutkimushalli, jossa on tilat eläinten tutkimiseen. Se oli aikanaan Suomen ensimmäinen kokeellisen ekologian tutkimukseen tarkoitettu tutkimushalli.[2] Tutkimusaseman rannassa on myös vapaa-ajankeskus ”Kota”. Vuonna 2014 valmistui uusi rantasauna ”Teerikukko”.[1]
Tutkimusaseman lähistölle perustettiin vuonna 2014 Etelä-Konneveden kansallispuisto, jolla on nykyisin suuri merkitys aseman tutkimustoiminnalle.[7]
Konneveden tutkimusaseman johtajina ovat toimineet:
- 1983–2005 Jussi Viitala[6]
- 2005–2021 Hannu Ylönen[6][3]
- 2021– Jouni Taskinen[3]
Lähteet muokkaa
- Hannu Ylönen & Jussi Viitala: Tutkimusta, opetusta ja kesämökkitunnelmaa (2015), ss. 142–147. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja, keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta (2015). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. ISBN 978-951-39-6303-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Tutkimusta ja opetusta Konneveden tutkimusasemalla Jyväskylän yliopisto. Viitattu 9.4.2021.
- ↑ a b c d Ylönen & Viitala (2015), s. 145.
- ↑ a b c d Jyväskylän yliopiston tiedote 23.3.2021.
- ↑ Ylönen & Viitala (2015), s. 144.
- ↑ a b c Ylönen & Viitala (2015), s. 143.
- ↑ a b c Ylönen & Viitala (2015), s. 142.
- ↑ Ylönen & Viitala (2015), s. 147.
Aiheesta muualla muokkaa
- Konneveden aseman kartta (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF).
- Aseman tutkimustoiminnasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jyväskylän kansainvälinen ekologian talvikoulu (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)