Kokoomuksen Nuorten Liitto

Kokoomuksen Nuorten Liitto ry (lyh. KNL, yleensä Kokoomusnuoret) on Kansallisen Kokoomuksen nuorisojärjestö. Kokoomusnuoret on perustettu 22. toukokuuta 1927, mutta varsinainen toiminta alkoi 4. marraskuuta 1928, jolloin järjestön paikallistoiminta yhdistyi valtakunnalliseksi.

Kokoomuksen Nuorten Liitto
Kokoomusnuoret
Kokoomusnuoret logo 2018.svg
Perustettu 22. toukokuuta 1927 (92 vuotta sitten)
Puheenjohtaja Matias Pajula (pj.)
Heidi Hanhela (vpj.)
Samuel Tammekann (vpj.)
Pääsihteeri Kristian Kyllönen
Liittohallitus (2020[1]) Topi-Veli Arpiainen
Elisa Hyvärinen
Jiri Kuisma
Maria Miala
Iina Palonen
Henna Perätalo
Arttu Rintanen
Hermanni Sankelo
Eveliina Savolainen
Pauliina Tuusa
Sivusto www.kokoomusnuoret.fi

HistoriaMuokkaa

Ensimmäisinä vuosikymmeninään (1928–1943) Kokoomuksen Nuorten Liitto oli varsin heikko toimija puolueensa sisällä. Se oli epäedullisessa kilpailuasemassa aikansa nuorisosta, kun oikeistolaisesti ajattelevat aktiiviset nuoret toimivat mieluummin IKL:n ja Akateemisen Karjala-seuran riveissä.[2]

Vaaran vuosina 1944–1948 KNL joutui Punaisen Valpon silmätikuksi. Valpo ja sen toimia ohjannut Suomen Kommunistinen Puolue pyrkivät löytämään todisteita KNL:n ”äärioikeistolaisuudesta” ja ”fasistisuudesta” saadakseen sen kielletyksi ja lakkautetuksi. KNL kuitenkin vältti lakkauttamisen. Lisäksi järjestön taistelu olemassaolostaan lisäsi merkittävästi sen kiinnostavuutta aikansa nuorison silmissä, mikä johti jäsenmäärän kasvuun ja toiminnan selvään aktivoitumiseen järjestön alkuvuosikymmeniin verrattuna.[3]

1950-luvulta lähtien kokoomusnuorista voi puhua sen kaltaisena järjestönä, jollaisena se nykyisin tunnetaan. Sotien jälkeen sille alkoi muodostua asema itsenäisenä toimijana puolueen sisällä, joka politiikallaan toisinaan myös haastoi emopuolueensa politiikkaa. Kiistakysymyksenä emopuolueen kanssa oli tuona aikana etenkin sosiaalipolitiikka, missä kokoomusnuoret vaati puoluekokouksissa puolueelta aktiivisempaa otetta sosiaalipolitiikassa ja sosiaalisten kysymysten parempaa huomioimista.[4]

Sisäinen kamppailu järjestön linjastaMuokkaa

 
Ilkka Kanerva oli KNL:n puheenjohtajana vuosina 1972–1976.

KNL:n todellinen aatteellinen ja järjestöllinen mullistus alkoi kuitenkin vasta 1960-luvulla. Aikakaudelle oli ominaista voimakas aatteellinen debatti järjestön sisällä ja liiton poliittisten ohjelmien muokkaaminen. Yleisenä tavoitteena oli luoda selkeä ideologinen vastine vasemmiston marxismille, porvarismi. Lähtökohtana aatteellisessa uudistustyössä oli korostunut individualismi sekä Karl Popperin ja Ralf Dahrendorfin teoriat. Samassa yhteydessä KNL pyrki tekemään selvää pesäeroa myös perinteisiin konservatiivisiin oikeistoarvoihin.[5]

1970-luvulle tultaessa KNL:n ideologinen radikalismi alkoi vähitellen taittua, mutta liiton poliittinen linja pysyi silti selvästi emopuoluetta vasemmistolaisempana. Aikakaudelle antoi leimaansa pyrkimys saavuttaa hyvät suhteet Neuvostoliittoon ja Kekkoseen, jotta kokoomuksen pitkä oppositiotaival katkeaisi. Hyviä neuvostosuhteita ajoi etenkin Ilkka Kanerva, KNL:n puheenjohtaja vuosina 1972–1976. Samalla järjestön sisälle alkoi muodostua ”maltilliseksi oikeistoksi” itseään kutsunut oppositioryhmä, jonka mielestä KNL:n politiikka oli käynyt jo liian vasemmistolaiseksi ja Neuvostoliiton liiallisen miellyttämisen johtavan ”itsesuomettumiseen”. Maltillisen oikeiston johtohahmo oli Ben Zyskowicz ja sen keskeisiin toimijoihin kuului muun muassa Kimmo Sasi.[6]

1980-luvun alussa KNL:ssä käytiin suuri vääntö siitä, tulisiko liiton liittyä Neuvostoliiton tukemaan Suomen Rauhanpuolustajiin. Ilkka Kanerva ja KNL:n tuolloinen puheenjohtaja Unto Hämäläinen kannattivat liittymistä, kun taas Zyskowiczin johtama liiton sisäinen oppositio vastusti jäsenyyttä. Jäsenyys jäi lopulta hakematta, kun vuoden 1981 liittokokouksessa Zyskowiczin ”maltillinen oikeisto” sai liittojohdon vetämään rauhanpuolustajakysymyksen pois asialistalta. Kun pian seuranneeseen kokoomuksen puoluekokoukseen tuli yllättävä tieto Urho Kekkosen erosta, merkitsi se uuden ajan alkamista eikä liittymisasiaan enää palattu.[7]

Länsisuuntauksen vahvistuminen ja KNL:n oikeistolaistuminenMuokkaa

 
Kokoomusnuorten vanha logo.

Kokoomuksen Nuorten Liiton linja säilyi emopuoluetta vasemmistolaisempana vielä läpi koko 1980-luvun, mutta vähitellen liiton linja alkoi siirtyä länsimielisemmille linjoille. Merkittävä rajapyykki saavutettiin, kun kokoomusnuoret keväällä 1990 ensimmäisenä merkittävänä ja näkyvänä poliittisena organisaationa vaati Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa.[8] Aloite, jossa vaadittiin täysjäsenyyden hakemista seuraavalla vaalikaudella tehtiin puoluevaltuustolle 17. huhtikuuta 1990. Vaikka KNL:n panos ei ollut Suomen EU-jäsenyyden suhteen ratkaiseva, kykeni liitto vauhdittamaan asian etenemistä valtakunnalliseen yleispoliittiseen keskusteluun enemmän kuin sen kokoonsa nähden olisi luullut pystyvän. Jäsenyyshanke myös yhdisti liittoa henkisesti ja poliittisesti, vähentäen samalla aiempia poliittisia linjaerimielisyyksiä.[9]

Länsisuuntaus valtasi nopeasti alaa kokoomusnuorissa. Vuonna 1995 liitossa nähtiin Nato-jäsenyys loogisena jatkona EU-jäsenyydelle, mistä eteenpäin Suomen Nato-jäsenyys on kuulunut KNL:n keskeisiin poliittisiin tavoitteisiin. Myös 1960-luvulla hylätyt oikeistoarvot alkoivat tehdä uutta tulemistaan, kun "isänmaahan kohdistuvan kiintymyksen ja kansallisen kulttuurin ylläpitäminen" nostettiin KNL:n sääntöjen tarkoituspykälään.[10]

Kokoomuksen Nuorten Liiton poliittinen linja on 2000-luvun aikana, päinvastoin kuin 1960–1980-luvuilla, muodostunut selvästi emopuoluetta oikeistolaisemmaksi. Kokoomusnuoret otti vuonna 2005 esimerkiksi kantaa siirtymiseksi tasaveroon tuloverotuksessa.[11] Keväällä 2009 kokoomusnuoret puolestaan ensimmäisenä merkittävänä poliittisena tahona alkoi vaatia menojen leikkaamista velkaantumisen estämiseksi alkaneessa talouskriisissä.[12]

Wille Rydmanin tultua valituksi puheenjohtajaksi vuoden 2009 liittokokouksessa kokoomusnuoret alkoi profiloitua myös kannattamalla tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa.[13] Kokoomusnuoret kävi suurella delegaatiolla vuonna 2012 veljespuolueen Republikaanien puoluekokouksessa Floridan Tampassa.[14] Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 24. elokuuta 2013 Susanna Koski, joka voitti niukasti kokoomusnuorten historian ensimmäisessä neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä vastaehdokkaana olleen Matias Marttisen, joka vetäytyi tuloksen myötä puheenjohtajuuden tavoittelusta.[15]

IdeologiaMuokkaa

Kokoomusnuorten vuoden 2010 periaateohjelman mukaan järjestö on sitoutunut puolustamaan länsimaista sivistystä ja oikeusjärjestystä. Periaateohjelman mukaan kokoomusnuoret korostaa isänmaallisuutta.[16]

Järjestön mukaan todellista tasa-arvoa on ns. mahdollisuuksien tasa-arvo, missä yhteiskunnan tehtävä on luoda kaikkia yksilöitä koskevat yhtäläiset säännöt, jotka turvaavat yleisen järjestyksen, yhteiskuntarauhan ja yksilöiden oikeusturvan. Yhteiskunnan tulee kokoomusnuorten mukaan kannustaa yksilöä työntekoon, ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen.[17]

Vuoden 2017 periaateohjelmassa kokoomusnuorten määrittelivät arvoikseen vapauden, vastuun ja välittämisen, sivistyksen, mahdollisuuksien tasa-arvon, isänmaallisuuden ja kansainvälisyyden sekä ekologisen kestävyyden.[18]

Kansainväliset yhteydetMuokkaa

Kansainväliset jäsenyydet:

ÄänenkannattajatMuokkaa

  • Kokoomuksen Nuorten Nuija, 1933–1935 [19]
  • Nuori Kokoomus, 1936–? [19]
  • Nuori Oikeisto, 1966–1975 [20]
  • Tasavalta (yhteinen Tuhatkunnan kanssa), 1976–1995 [20]
  • Nuorten tasavalta, 1995–?[20]
  • Porvari, 2003–2011
  • Kokoomusnuori, 2012–2013
  • Sinetti, 2014–2015[21]
  • Porvari, 2015[22]
  • Linja, 2016- [23]

Tunnettuja kokoomusnuoriaMuokkaa

PuheenjohtajatMuokkaa

Muita aktiivitoimijoitaMuokkaa


VarapuheenjohtajiaMuokkaa

TalousMuokkaa

Rahoituksen lähde 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille (€)[45]   657 000   650 000   642 850   642 900   647 500   649 000   649 000

LähteetMuokkaa

  • Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä: Kokoomuksen Nuorten Liiton historia 1928-96. Kokoomuksen Nuorten Liitto, 1999. ISBN 952-91-0794-3.
  • Poukka, Pentti: Kansallisen sivistyksen puolesta: Snellman-Säätiö 1948-1998. Snellman-Säätiö, 1998. ISBN 952-91-0170-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Yhteystiedot Kokoomuksen Nuorten Liitto ry. Viitattu 13.1.2020.
  2. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 13–16.
  3. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 28–39.
  4. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 39–47.
  5. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 74–79.
  6. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 150–155.
  7. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 195–204.
  8. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 298.
  9. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 330–333.
  10. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 336–339.
  11. Verkkouutiset
  12. http://www.iltalehti.fi/uutiset/200903239287310_uu.shtml
  13. http://www.tulevaisuusohjelma.fi/maahanmuuttopolitiikka
  14. Kokoomusnuoret vahvasti esillä puoluekokouksessa Tampassa kokoomusnuoret.fi. Viitattu 12.3.2019.
  15. Iltalehti, uutinen
  16. Arvot ja aate Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 7.12.2017.
  17. Periaateohjelma Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 7.12.2017.
  18. Periaateohjelma Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 25.11.2019.
  19. a b Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 17.
  20. a b c Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 359.
  21. Sinetin mediakortti
  22. Porvari kokoomusnuoret.fi. Kokoomuksen Nuorten Liitto ry. Viitattu 11.6.2015.
  23. Ajatuspaja Linja - journalistinen ajatuspaja www.ajatuspajalinja.fi. Viitattu 30.9.2017.
  24. a b Sulander, Tytti: Näkökulma: Haussa politiikan sisäpiiriläinen – teollisuuteen Yle Uutiset. 27.11.2009. Viitattu 28.11.2009.
  25. Kokoomusnuorten liittokokouksen henkilövalinnat 8.11.2015. Kokoomusnuoret. Viitattu 9.11.2015.
  26. Henrik Vuornos Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi
  27. [1]
  28. [2]
  29. a b c d Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 361.
  30. a b c d Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 359.
  31. a b von Hertzen, Heikki S.: Uraputki hertzen.net. 2008. Viitattu 28.11.2009.
  32. a b c d e Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 364.
  33. a b c d Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 360.
  34. a b Vares, Vesa: Politiikan Approbatur, s. 21.
  35. Naantalilainen KNL:n liittohallitukseen Rannikkoseudun Sanomat. 22.11.2002. Viitattu 13.5.2009.
  36. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 362.
  37. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 244.
  38. Vares, Vesa: Politiikan Approbatur, s. 38 ja 43.
  39. Heino, Jari: Randell nousi Turun kokoomuksen johtoon Turun Sanomat. 23.11.2001. Viitattu 13.5.2009.
  40. a b c d e f g h i j k l m n o Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 358.
  41. Yhteystiedot, esittelyt, palaute Reijo Telaranta. Viitattu 1.12.2009.
  42. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 74–75.
  43. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 360–365.
  44. Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 116.
  45. Avustukset valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan 23.5.2018. Opetus- ja kulttuuriminiseriö. Viitattu 23.5.2018.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä: Kokoomuksen Nuorten Liiton historia 1928–1996. Helsinki: Kokoomuksen Nuorten Liitto, 1999. ISBN 952-91-0794-3.
  • Vares, Vesa: Politiikan Approbatur: Kokoomuksen Nuorten Liiton kesälukion historia 1971–2001. Kokoomuksen Nuorten Liitto, 2001. ISBN 952-91-3714-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa