Kilohailivoileipä
Kilohailivoileipä (vir. kiluvõileib), myös kilohailileipä (vir. kiluleib)[1] ja kiluvoileipä on Viron ja virolaisen keittiön perinteinen[2] pikkupurtava tai välipala, jossa ruisleipäviipaleen päälle levitetään voita ja sen jälkeen lisätään kilohailifileetä.[3] Kilohailivoileipä on sormisyötävä avopintainen ja suolainen maustekalaleipä eli tumma leipä, jonka päällä on voin ja kalan lisäksi viipaloitua, hienonnettua tai hienoksi raastettua keitettyä kananmunaa ja erilaisia höysteitä mm. sipulisilppua, ruohosipulia tai hakattua tilliä jokaisen maun tai paikan mukaan.
Se on kansallisherkku, jossa leipäviipaleen päälle laitetaan anjovismaista kalasäilykettä, usein maustesuolattua, savustettua, marinoitua tai paistettua kilohailia, joten se muistuttaa vappuista sillivoileipää.[4] Kilohailivoileipä on helpolla ohjeella valmistettava herkullinen merellinen alku-, ilta- tai vaikka yöpala.
Voileivästä saa erilaisia muunnelmia käyttämällä leivänpäällisenä täytteenä viiriäisenmunaa, munavoita, purjoa, marinoitua punasipulia, toisinaan uppo-[5] tai paistettua munaa[6] tai tumman sijasta vaaleaa paahtoleipää.[7] Leivälle voi ensin levittää huoneenlämpöisestä tuorejuustosta ja keitetyistä kananmunista sauvasekoittimella vatkatun, majoneesilla, suolalla ja sitruunamehulla hieman maustetun kerman. Voileivästä saa myös lämpimän välipalan paistamalla se öljytyllä paistinpannulla tai paahtamalla se täytteineen kuumassa uunissa.[8] Leipä voi olla klassisessa muodossaan tai voi nähdä hieman vaivaa ja leikata kuoret ruisleipäviipaleista ja käyttämällä piparkakkumuotteja voi antaa sille pyöreän tai muun, esimerkiksi yhdellä haukkauksella eli kerralla suuhun pantavan muotoilun.[9] Vielä uudemman ajan kilohailileivät tarjotaan hapankerma-, kermaviili- tai smetanahyytelön, hapankurkkusiivujen, tillimajoneesin ja mustaleipäkrutonkien, tai jopa viipaloidun kurpitsan kera.[10]
Kilohailivoileipä osa Viron ruokakulttuuria ja sitä syödään yleisesti kaikkialla maassa. Sitä voidaan syödä mihin aikaan tahansa päivästä ja sitä tarjoillaan usein juhlissa.[3] Kilohailileipä on tyypillinen itsenäisyyspäivän eväs, josta myös joka vuosi jonkinlainen muunnos on tarjolla presidentin vastaanotolla.[4][11]
Sanomalehtien Postimees ja Õhtuleht[12] tiedotuksien mukaan 15. toukokuuta 2014 Raatihuoneentorilla valmistettiin maailman pisin kilohailileipä osana Tallinnan vuotispäivän avajaistapahtumaa.[13] Ennätyspitkän voileivän raaka-aineeksi valittiin kilohaili, koska Tallinnaa on pitkään kutsuttu kilohailikaupungiksi (vir. kilulinn).[14] Kilohailileipää valmistivat kokit lähes 20 ravintolasta ja kahvilasta. Paikan päällä torilla esivalmistetut pienemmät voileivät yhdistettiin ja koristeltiin, jonka jälkeen kokonaisuus välittömästi leikattiin palasiksi ja jaettiin ihmisille muun muassa pormestari Edgar Savisaaren toimesta.[15] Voileipä oli hieman yli 20 metriä pitkä ja 30 senttimetriä leveä ja sitä tuki kymmenen pöytää.[16] Maailman pisimmän kilohailileivän valmistamisen järjesti kantakaupungin hallitus ja sponsorina toimi kalanjalostusta ja -tuotteiden markkinointia harjoittava yritys Viru Rand OÜ.
Lähteet muokkaa
- ↑ Kiluleib eli kilohailivoileipä 12.8.2020. viroskooppi.fi. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Krista Ahonen: Mitä Virossa syödään? Tällainen on paikallinen ruokakulttuuri 13.3.2020. rantapallo. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ a b Traditional Food from Estonia (Perinteinen ruoka Virosta) 08.4.2020. Gourmand Trotter. Viitattu 26.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Lena Nelskylä: Suomalaiset ihastuivat etelänaapurin herkkuihin – "Virolaisessa keittiössä ei tuijoteta rasvaprosentteja" 26.2.2018. yle. Viitattu 23.10.2020.
- ↑ Kiluvõileib – klassikaline pidulaua pärl, milleta vabariigi sünnipäev ei möödu (Kilohailivoileipä - klassinen juhlahelmi, vailla mitä tasavallan syntymäpäivää ei juhlita) kodus.ee. Viitattu 26.10.2020. (viroksi)
- ↑ Sandwich Snack Kiluvõileib (Estonian Sprat Sandwich) (Välipalavoileipä Kilohailivoileipä (Virolainen kilohailivoileipä)) tasteatlas. Viitattu 26.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Helpot ja herkulliset kalaleivät euro-east.fi. Arkistoitu 29.10.2020. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Mikko Savikko: Kiluleivät toisella tapaa 20.5.2014. balticguide.ee. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Linnaleht: Lihtne kiluvõileib teeb peolaual imet (Yksinkertainen kilohailileipä saa aikaan ihmeitä juhlapöydässä) 18.2.2016. Õhtuleht. Arkistoitu 29.10.2020. Viitattu 26.10.2020. (viroksi)
- ↑ Uuden ajan kilohailileivät 02.1.2016. Reseptit. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Riitta Mustonen: Oletko maistanut lanttukeittoa?– Kokkausilta Tallinnassa vei Viron perinteisiin uusin ideoin 15.04.2018. Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Sander Silm: Homme valmib Raekoja platsil maailma pikim kiluvõileib (Huomenna Raatihuoneentorilla valmistetaan maailman pisin kilohailileipä) 14.5.2014. Õhtuleht. Viitattu 26.10.2020. (viroksi)
- ↑ Uwe Gnadenteich: Raekoja platsil valmib maailma pikim kiluvõileib (Raatihuoneentorilla valmistetaan maailman pisin kilohailileipä) 14.5.2014. Postimees. Viitattu 26.10.2020. (viroksi)
- ↑ Raimo Päiviö: Mikä tappoi seprakaupan? Suomalaisten ja virolaisten harjoittamasta vaihto- eli seprakaupasta, sen hiipumisesta 1800-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan ja sen loppumisesta 1920- ja 1930-luvuilla. 2009. Turun yliopiston julkaisuja. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Raekoja platsil meisterdati maailma pikim kiluvõileib (Raatihuoneentorilla valmistettiin maailman pisin kilohailileipä) 15.5.2014. Reporter.ee. Viitattu 26.10.2020. (viroksi)
- ↑ Uwe Gnadenteich: Vaata, kuidas maailma pikim kiluvõileib kaob tallinlaste kõhtu (Katso, kuinka maailman pisin kilohailileipä katoaa tallinalaisten vatsaan) 15.5.2014. Postimees. Viitattu 26.10.2020. (viroksi)