Kalmukia

Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta

Kalmukia (ven. Респу́блика Калмы́кия, Respublika Kalmykija, kalmukiksi Хальмг Таңһч) on Venäjän osatasavalta Etelä-Venäjällä Kaspianmeren luoteispuolella. Se rajoittuu koillisessa ja idässä Astrahanin alueeseen, kaakossa Kaspianmereen, etelässä Dagestaniin ja Stavropolin aluepiiriin, lännessä Rostovin alueeseen ja luoteessa Volgogradin alueeseen. Kalmukian suurin pituus on pohjois-eteläsuunnassa 448 kilometriä ja itä-länsisuunnassa 423 kilometriä.

Kalmukia
Хальмг Таңһч1
Республика Калмыкия2
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Kalmukian sijainti Venäjän federaatiossa
Kalmukian sijainti Venäjän federaatiossa

Koordinaatit: 46°19′N, 44°16′E (Elista)

Valtio Venäjä Venäjä
Federaatiopiiri Pohjois-Kaukasian federaatiopiiri
Perustettu Autonominen alue 1920-
ASNT 1935– ja 1957– (lakkautettu 1944–1957)
Kalmukian tasavalta 1994–
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Elista (Elst) (103 749 as.)[1]
 – suurin kaupunki Elista
 – presidentti Aleksei Orlov[2]
Pinta-ala 76 100 km²
Väkiluku (2010) 289 481[1]
 – väestötiheys 3,8 as./km²
Kielet kalmukki ja venäjä
BKT (2010) 24 343,5 milj. RUB[3]
(eli 0,07 % koko Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 84 094 RUB, noin 2 060 EUR[4] eli 32 % Venäjän keskiarvotasosta (Venäjän 3. alin arvo)
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)[5][6]
Symbolit
 – lippu Kalmukian lippu
 – vaakuna Kalmukian vaakuna
 – kansallislaulu Kalmukian kansallislaulu
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 08
 – ISO 3166 RU-KL
Tasavallan internetsivut
1Kalmukinkielinen nimi – Khal'mg Tanghch
2Venäjänkielinen nimi – Respublika Kalmykija

Historia muokkaa

Kalmukkien autonominen alue perustettiin vuonna 1920 ja se korotettiin Kalmukian autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi vuonna 1935.

Toinen maailmansota muokkaa

Toisen maailmansodan aikana Kalmukiakin joutui sota-alueeksi.

Toimet ennen sotaa muokkaa

Jo vuonna 1941, jolloin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, alettiin Saksassa suunnitella Kalmukian valloitusta. Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels kutsui useita merkittäviä kalmukkeja muun muassa Belgradista, Pariisista ja Prahasta Berliiniin auttamaan kalmukeille suunnatun propagandan suunnittelussa. Saksa toivoi kalmukkien liittyvän heidän puolelleen taistelussa Neuvostoliittoa vastaan.

Goebbels muodosti näistä kalmukeista ytimen komiteaan, jonka tarkoituksena oli suunnitella ja tukea kalmukkien vapautusta kommunismin alaisuudesta. He painoivat kalmukinkielisiä sanomalehtiä ja toimittivat kalmukinkielisiä radiolähetyksiä Kalmukiaan.

Saksan miehitys muokkaa

Saksan 16. motorisoitu jalkaväkidivisioona marsalkka Mansteinin johdolla valloitti Kalmukian länsiosan alkuvuodesta 1942. Pääkaupunki Elista siirtyi saksalaisten haltuun 13. elokuuta 1942. Saksalaisten joukkojen mukana oli myös kolme Goebbelsin nimittämän komitean kalmukkijäsentä. Saksan valloitettua Jugoslavian huhtikuussa 1941, osa Belgradissa asuneista kalmukeista liittyi Saksan armeijaan ja otti osaa myös Kalmukian valloitukseen.

Kalmukit ottivat saksalaiset vastaan neuvostovallasta vapauttajina. Saksalaisia joukkoja tervehdittiin voilla ja maidolla, mikä on perinteinen kalmukkien tapa toivottaa vieraansa tervetulleiksi. Yhtään kalmukkia ei joutunut keskitysleireille.

Saksalaiset tarjosivat kalmukeille kollektiivijärjestelmän purkamista ja maiden yksityistämistä. Saksalaiset sallivat myös kalmukkien harjoittaa jälleen buddhalaista uskontoaan. Tästä riemuissaan kalmukit kaivoivat esiin uskonnolliset tekstit, jotka oli haudattu turvaan neuvostovallan alkuaikoina. Kalmukit rakensivat myös tilapäisen buddhalaisen temppelin.

Neuvostoliiton valloitus muokkaa

Kalmukkien vapautta ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jo marras-joulukuussa 1942 Neuvostoliitto valloitti Kalmukian ja neuvostojoukot tuhosivat kaiken, mitä kalmukit olivat tällä välin rakentaneet uudelleen. Vuonna 1943 Kalmukian alue siirtyi suoraan Neuvostoliiton keskushallinnon alaisuuteen.

Saksan perääntyessä Kalmukiasta noin 5 000 kalmukkimiestä otti vastaan tarjouksen ja liittyi Saksan armeijaan, jossa he muodostivat Kalmukian vapaaehtoisen ratsujoukon. Myös heidän perheenjäseniään pakeni saksalaisten mukana. Kalmukkien vapaaehtoinen ratsujoukko osallistui taisteluihin muun muassa Asovanmeren alueella. Sodan jälkeen nämä kalmukit päätyivät pakolaisiksi Saksan liittotasavaltaan ja Yhdysvaltoihin.

Karkotus muokkaa

Pääartikkeli: Kalmukkien karkottaminen

Vallattuaan Kalmukian takaisin Neuvostoliitto syytti kalmukkeja yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa. Rangaistuksena tästä Kalmukiassa suoritettiin etninen puhdistus ja koko kalmukkikansa karkotettiin 28. joulukuuta 1943 härkävaunuissa Siperiaan ja Keski-Aasiaan ja Kalmukian ASNT lakkautettiin. Tämän väestösiirron yhteydessä kuoli 1/3 kalmukeista. Kalmukkien karkotuksen ja Kalmukian ASNT:n lakkauttamisen jälkeen maasta pyrittiin hävittämään kaikki merkit kalmukkikansan olemassaolosta. Muun muassa noin 600 buddhalaista temppeliä tuhottiin ja paikannimistökin muutettiin (esimerkiksi pääkaupungin Elistan nimi muutettiin Stepnoiksi). Kalmukian ASNT:n lakkauttamisen jälkeen alue liitettiin Astrahanin alueeseen. Nikita Hruštšovin valtakaudella kalmukit saivat palata kotimaahansa oltuaan karkotettuina 13 vuotta. Kalmukian ASNT perustettiin tämän jälkeen uudelleen.

Osaksi Venäjän federaatiota muokkaa

Vuonna 1990 Kalmukian ASNT antoi julistuksen valtiollisesta suvereenisuudestaan. Vuonna 1992 maan nimi muutettiin muotoon Kalmukia-Halmg Tanggtš ja vuoden 1996 helmikuussa nimi muutettiin muotoon "Kalmukian tasavalta". Samana vuonna Kalmukia hyväksyi liittovaltiosuhteen Venäjän kanssa, sillä ehdolla, että alueen luonnonvarat jäivät paikallisen hallinnon hallintaan.[7]

Maantiede muokkaa

 
Kalmukian kartta.

Pinnanmuodot muokkaa

Pinnanmuodostukseltaan Kalmukia jakautuu kolmeen osaan: itäosat kuuluvat Kaspian syvänköön, länsiosat Jergenin ylänköön ja luoteisosa Manytšin alankoon.

Kasvillisuus muokkaa

Kalmukia on suureksi osaksi aroa tai aavikkoa. Maan luoteisosat ovat muuta maata hedelmällisempää. Siellä kasvatetaan vehnää, sokerijuurikasta, viiniköynnöstä ja erilaisia hedelmiä.

Ilmasto muokkaa

Kalmukiassa vallitsee kuiva mannerilmasto, kuumine ja kuivine kesineen sekä kylmine ja vähälumisine talvineen. Keskilämpötila on tammikuussa –7 °C ja heinäkuussa +24 °C. Vuoden keskimääräinen sademäärä on maan itäosassa 170 mm ja länsiosassa 400 mm.

Vesistöt muokkaa

Kalmukian suurin järvi on, ellei Kaspianmerta lasketa, Manytš-Gudilo, joka sijaitsee maan läntisimmässä osassa. Se laskee Manytšia pitkin länteen ja yhtyy Rostovin alueella Doniin, joka virtaa edelleen Asovanmereen. Sen lisäksi maan pohjoisosassa on lukuisia pienempiä järviä, joista suurimmat ovat Barmantsak, Sostinskije ja Tsagan-Hak.

Alueella ei ole merkittäviä jokia. Tosin Volga kulkee lyhyen matkan Kalmukian puolella maan koillisosassa. Kuma-joki puolestaan muodostaa Kalmukian ja Dagestanin välisen rajan. Doniin laskevan Sal-joen latvahaarat ulottuvat lisäksi maan luoteisosaan, ja maan luoteisosassa virtaa Manytš. Kaspianmeren rannikolla on jokunen pieni saari.

Talous muokkaa

Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan Kalmykian panos Venäjän federaation vuoden 2010 bruttokansantuotteeseen yhteensä 24,34 miljardia ruplaa eli 0,07 % koko Venäjän BKT-kertymästä.[3] Jokaista tasavallan asukasta kohti osuus oli 84 090 ruplaa eli vain noin 2 060 euroa koko vuodelta 2010. Tämä on kolmanneksi alin arvo Venäjän kaikista federaatiosubjekteista, eli tuottavuus oli alueella BKT-osuudella mitattuna erittäin matala.[4]

Kalmukia ei ole teollisesti kehittynyt, vaan maatalous on tärkein elinkeino. Alueella harjoitetaan laajaa karjanhoitoa ja siellä kasvatetaan lampaita (karakullampaita) ja nautoja. Myöskään kameli ei ole harvinainen näky Kalmukian maaseudulla. Paimenkulttuuri elää vahvana.

Vähäinen teollisuus on elintarvikkeiden sekä öljyn ja kaasun jalostusta. Suurin osa Kalmukian öljy-, maakaasu- ja kivihiilivaroista on kuitenkin vielä hyödyntämättä.

Kaspianmeren rannikolla ja Volgan varrella kalastetaan. Volgan kalastajien tärkein pyyntikala on sampi.

Väestö muokkaa

Kalmukian asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 289 481.[3] Asukastiheys oli 3,8 asukasta/km².

Etniset ryhmät muokkaa

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Kalmukian väkiluku oli 292 410. Tuolloin väestöstä oli kalmukkeja 155 938 (53,3 %), venäläisiä 98 115 (33,5 %), gardeja 7 295 (2,49 %), tšetšeenejä 5 979 (2,04 %), kazakkeja 5 011 (1,71 %), ukrainalaisia 2 505 (0,86 %), avaareja 2 305 (0,79 %), saksalaisia 1 643 (0,56 %) ja korealaisia 1 049 (0,36 %). Loput 4,39 % väestöstä koostuu 88 kansallisuudesta.

Vuonna 1931 Kalmukiassa asui 164 500 ihmistä, joista kalmukkeja oli 76 %. Kalmukit karkotettiin 1943–1956 väliseksi ajaksi Siperiaan (vrt. historia) ja maahan siirrettiin tuhansittain venäläisiä maahanmuuttajia sekoittamaan kansallisuusoloja. Tämän jälkeen kalmukkien määrä on pikkuhiljaa kasvanut ja venäläisten määrä puolestaan laskenut. Vuonna 1989 Kalmukian kansallisuusjakauma oli seuraavanalainen: kalmukkeja 45,4 %, venäläisiä 37,7 %, gardeja 4,0 %, tšetšeenejä 2,6 %, kazaheja 1,9 %, saksalaisia 1,7 %, ukrainalaisia 1,3 % ja avaareja 1,2 %.

Sijoittuminen muokkaa

Vuonna 2002 väestöstä asuu kaupungeissa 44 % ja maaseudulla 56 %. Kalmukian suurin kaupunki on pääkaupunki Elista (103 800 as.). Muita kaupunkeja ovat Lagan (14 400 as.) ja Gorodovikovsk (10 700 as.) (kaupunkien asukasluvut vuodelta 2004).

Uskonto muokkaa

 
Buddhalainen temppeli Elistassa.

Kalmukit ovat buddhalaisia, ja siten Kalmukia on Euroopan ainoa buddhalainen maa.[8][9] Venäläiset puolestaan ovat pääasiassa ortodokseja. Lisäksi Kalmukiassa on pieni islaminuskoinen vähemmistö, joka koostuu pääasiassa tšetšeeneistä, kazakeista, gardeista ja avaareista.

Väestötilastoja (2002) muokkaa

Kalmukian väestöstä on miehiä 47,9 % (140 097) ja naisia 52,1 % (152 313). Kalmukian väestö on varsin nuorta, sillä väestön keski-ikä on 33 vuotta. Miesten keski-ikä on 31 vuotta ja naisten 35 vuotta. Kaupunkiväestön keski-ikä puolestaan on 32 vuotta ja maaseutuväestön 34 vuotta. Elinajanodote on naisilla 72 vuotta ja miehillä 60 vuotta.

Hallinnollinen jako muokkaa

 
Kalmukian piirijako.

Kalmukia on jaettu 13 hallintopiiriin ja kolmeen kaupunkiin. Kaupungit ovat pääkaupunki Elista, Lagan ja Gorodovikovsk.

1. Gorodovikovskin piiri
2. Iki-Burulin piiri (Ik Buurlin piiri)
3. Kettšeneryn piiri (Kötšnrin piiri)
4. Laganin piiri
5. Malyje Debetyn piiri (Bağ Dörvdin piiri)
6. Oktjabrskin piiri (Oktjabrin piiri)
7. Prijutnojen piiri (Prijutnin piiri)
8. Sarpinskin piiri
9. Tselinnyin piiri (Tselinnin piiri)
10. Mustanmullan piiri (Harğazrin piiri)
11. Justan piiri (Üstinskin piiri)
12. Jašaltan piiri (Jašltin piiri)
13. Jaškulin piiri

Politiikka muokkaa

Kalmukian presidenttinä oli vuosina 1993–2010 Kirsan Iljumžinov, joka oli virkaan astuessaan vain 30-vuotias. Hänen seuraajakseen presidentti Medvedev nimitti syksyllä 2010 Aleksei Orlovin, joka oli tuolloin ensimmäinen varapääministeri.[10]

Kalmukian nykyinen perustuslaki hyväksyttiin 5. huhtikuuta 1994. Perustuslain virallinen nimi on "Tasangon laki" (ven. Степное Уложение, Stepnoje Uloženije). Tasavallan parlamentti on nimeltään Kansan Hural (ven. Народный Хурал, Narodnyi Hural). Tasavallan johtajasta käytetään perustuslaissa virallisesti nimikettä "päämies" (ven. Глава Республики Калмыкия, Glava Respubliki Kalmykija), tosin käytetään myös nimitystä "presidentti".

Koulutus muokkaa

Elistassa toimii Kalmukian valtionyliopisto.

Lähteet muokkaa

  1. a b Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ruKoko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 30.3.2013. (venäjäksi)
  2. Медведев предложил кандидатуру Алексея Орлова на пост главы Калмыкии rian.ru 21 сентября 2010 (venäjäksi)
  3. a b c Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 31.3.2013. (venäjäksi)
  4. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 31.3.2013. (englanniksi)
  5. Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio. Viitattu 27.10.2014.
  6. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  7. NUPI Centre for Russian Studies (englanniksi)
  8. Regions and territories: Kalmykia BBC. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  9. The only Buddhist region in Europe Deutsche Welle. 26.5.2021. Viitattu 24.2.2023. (englanniksi)
  10. Медведев предложил кандидатуру Алексея Орлова на пост главы Калмыкии, RIA (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa