Avaa päävalikko

Vesistöalueen määritysMuokkaa

Ruotsin vesistöjakoMuokkaa

Vaikka maantieteellisesti on helppo nimetä Kalixjoen valuma-alue Kalixjoen vesistöalueeksi, ei sen löytäminen viranomaistietokannasta ole helppoa. Ruotsin vesistöalueet on jaettu varsin pieniin osaalueisiin ja niitä on Kalixjoen tapauksessa todennäköisesti kymmeniä. Osa-alueilla on tunnuksina kaksinumeroisia tunnuslukuja, joille ei ole annettu Suomen vesistöaluejaon tapaan nimiä.

Korkeussuhteet ja maaperän laatuMuokkaa

Skandinavian vuoriketju, jota kutsutaan skandeiksi tai Kölin vuoristoksi, syntyi noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Sen rakenne on sekoitus vulkaanisia ja liuskeisia kivilajeja sekä merestä kohonneita kalkkipitoisia kivettyneitä sedimenttejä. Kalliopohja on kuitenkin vanhempaa graniittia ja gneissiä sisältävää kilpialuetta. Maaperä, jota on kerrostunut kallioperän päälle, on enimmäkseen viime jääkaudella muodostunutta moreenia. Sen päälle on kerrostunut turvetta, kun maasto alkoi myöhemmin soistua. Soita on neljännes valuma-alueen metsämaista. Niin sanotun korkeimman rannan alapuolella on maaperä meren huuhtomaa ainesta, joka menetti aallokossa hienojakoisemman aineksen, mikä kulkeutui meressä syvemmälle alas nykyisiin laaksoihin ja merenrannoille. Näillä alavilla alueilla menestyy maanviljelys hyvin.[2]

Vesistöalueen pääuoman määritysMuokkaa

Kalixjoki on nykyään Kalixjoen veistöalueen pääjoki, mutta näin sitä ei ole aina haluttu olevan. Vesistöjen pääuoman kulku määräytyy viranomaistiedoissa yleensä kahdella eri periaatteella. Joskus pääuomaan vaikutta uoman pituus, jolloin suurin pituus määrittää vesistön pääuoman kulun. Toisinaan valintaperuste on virtaamat eli suurin uoma on pääuoma. Tässä mielessä ihmisten joelle antama nimi ei ratkaise pääuoman kulkua. Vielä vuonna 1985 [3] oli Kalixjoen vesistöalueen pääuoma sen yläjuoksulla Kaitumälven (keskivirtaama 49,2 m³/s [3]) ja alajuoksulla Kalixjoki. Yläjuoksulla on kuitenkin vuorilta laskeva joki, jota silloinkin kutsuttiin Kalixjoeksi (ruots. Kalixälven, meänkielellä Kaalasväylä). Siten Kailixjoen latvaosa oli pääuomansa sivujoki (39,6 m³/s [3]). Tilanne on nykyään muuttunut siten, että aikaisempi sivujoki on nykyään osa pääuomaa ja Kaitumälven on pääuoman sivujoki.[1]

Vaikka pääuoman alajuoksu on Kalixjoki, ei sen pituus riitä aivan koko pääuoman matkalle. Vuorilla eli tuntureilla sijaitsee Kebnekaisen massiivi, jonka laaksoissa jäätiköt sulavat puroiksi. Nämä kerääntyvät joko Kalixjoen haaraan tai Kaitumälvenin haaraan. Koska pääuomaksi on nykyään valittu Kalixjoen haara, laskeudutaan ensin Visttasjohkaa (ruots. Visttasjåkka) myöten Paittasjärveen (pohjoissaameksi Báittasjávri). Tästä alkaa laaksoon syntynyt järvien ketju, joka jatkuu järvinimiä luetteloiden Laukkujärvi, Holmajärvi ja Kaalasjärvi. Viimeksi mainittu on Kalixjoen alkulähde. Visttasjohkan keskivirtaama (MQ) on jo 13,2 m³/s ja se kasvaa Kaalasjärven luusuassa arvoon 29,0 m³/s. Kalixjoki on siis heti alussa melko iso joki, koska tämän pisteen kautta kulkee 1 473 neliökilometrin alueelta kerääntyneet vedet.[1][3]

Kun joki laskee Lappeasuvantoon (ruots. Lappeasuanto), on joen keskivirtaama 39,6 m³/s ja Kaitumälven kasvattaa sitä arvoon 91,0 m³/s. Kiiruna, joka sijaitsee Kalixjoen ja Tornionjoen välissä, on nyt 10 kilometrin päässä [4]. Joen virtaussuunta on aluksi itäinen, mutta se kääntyy sitten itä-kaakko-suuntaiseksi. Alempana sen suunta kääntyy aivan kaakkon päin, kunnes se kohtaa Tärännössä Tärännönjoen. Silloin Kalixjoki kääntyy hetkeksi etelään ja oikaisee sitten kaakkoon. Lopullinen suunta on eteläinen, mutta se kääntyy rannikkoalueen läheisyydessä itään. Ängesån yhtymäkohdassa joki virtaa muutaman järven läpi. Niitä ovat Räktjärv, Morjärvträsket ja Kamlungträsket. Heti Kainuussa (ruots. Kalix) jälkeen joki levenee lahdeksi, joka aukeaa saarien jälkeen Kalixin saaristoksi Perämerellä.[1]

Pääuoman pituutta on vaikea määrittää tarkasti, sillä aivan yläjuoksulla sen latvahaarat mutkittelevat Kebnekaisen vuorialueen huippujen ja jäätiköiden välissä. Jäätiköiden sulaminen vaikuttaa purojen vesimääriin ja ne kuivuvat välillä kokonaan. Siksi joenpituus on usein arvio, millä tavalla joen ilmoitettuun 450–460 kilometrin pituuteen tuleekin suhtautua.[5]

SivujokiaMuokkaa

Taulukkoon on koottu suurimmat Kalixjokeen yhtyvistä sivujoista. Kalixjoen valuma-alueen koko on 18 130 km², keskivirtaama 295 m³/s ja oma pituus on noin 430 kilometriä. Lähteet on mainittu oikeassa sarakkeessa ja taulukon alla tai muillamerkinnöillä.[1][6]

yhtymäkohta
(km suusta)
nimi
(suomi, meänkieli)
nimi
(ruotsi)
nimi
(pohjoissaami)
pituus
(km)
valuma-alue
(km²)
virtaama
(MQ m³/s)
lähde
70 Ängesån Ängesån 205 6 710 67,2 1,2 [a]
70 Alsån Alsån 50 510 4,9 1,2 [b]
120 Lahnajoki Lahnajoki 30 1,2 [c]
130 Teurajoki Teurajoki 70 650 6,2 1,2 [d]
140 Äihmäjoki Äihmäjoki 50 370 3,6 1,2 [a]
140 Narkausjoki Narkån 75 790 7,6 1,2 [e]
180 Tärännönjoki Tärendöälven 50 732 82,0 1,2 [d]
Tiankijoki Tiankijoki 20 1,2
Kivijoki Kivijoki 10 215 2,2 1,2
Kaitumälven Kaitumälven Gáidumeatnu 150 3 007 49,2 1 [c]
Vuotnatjohka Vuotnatjohka Vuotnatjohka 45 362 5,0 1 [a]
430 sivujokien tiedot yhteensä 725 13 346 228 1

Lähteet, ellei muuten mainittu: 1 = [3][1], 2 = joen yhtymäkohdan etäisyys joensuusta tai joen pituus on mitattu verkkokartasta ”www.hitta.se”)

JärviäMuokkaa

Seuraavassa muutamia Kalixjoen valuma-auleen tuhansista järvistä.[4]

Pääuoman järvetMuokkaa

Kalixjoen latvat laskevat useamman järven järviketjuun, joista suurimat järvet ovat Paittasjärvi, Holmajärvi, Laukkujärvi ja alimpana Kaalasjärvi. Joella on matkallaan merelle monia suvantoja tai jokijärviä. Suurimmat niistä sijaitsevat alajuoksulla Ylikainuussa, missä ylinnä on Räktjärv, sitten tulevat Morjärvträsket ja Kamlungträsket.

Kaitumälvenin järviäMuokkaa

Kaitumälven alkaa Kebnekaisen eteläpuolelta kahdesta järvestä Kaska-Kaitumjaure ja Vuolep Kaitumjaure, johon tunturipurot ja -joet ensin laskevat. Valuma-alueella on runsaasti pieniä järviä ja lampia. Niistä suurimmat ovat Kaitumälvenin alajuoksun kapea Paukijärvi ja Kalixjoen yhtymäkohdan lähellä sijaitseva Soutujärvi.

Ängeånin järviäMuokkaa

Ängesånin pääuomassa ei ole järviä, vaan ne sijaitsevat kaikki joen sivuilla ja sen sivujokien valuma-alueilla. Huomattavia järviä ovat Jällivaaran taajamassa sijaitsevat Vassaraträsket, Sikträsket, Kelvajärvi, Saivo ja Njiehtsakjávrre, jotka kuuluvat Linaälvenin sivujoen latvavesiin. Toisen sivujoen Lansånin valuma-alueella ovat Övre Lansjärv, Yttre Lansjärv ja sen alajuoksulla vielä Orasjärv. Ängeån alajuoksulla oleva yksinäinen Sandsjärv laskee siihen sen vierestä.

Muita järviäMuokkaa

Alsån-joen suurin järvi on Alsjärv, jonka läpi sen nimikkojoki virtaa. Joen laskupaikka on Stor-Grundträsket, joka on yhteydessä Djupträsket. Djupträsket yhtyy Kalixjokeen leveällä salmella, joka sijaitsee Ylikainuun taajama-alueella. Aivan alajuoksulla Kainuun pohjoispuolella sijaitsee kaksi järveä Mjöträsket ja Stor-Lappträsket, jotka laskevat Kalixjokeen. Bönträsket laskee kauempaa pohjoisesta Kälvtjärveen, joka vuorostaan laskee läheiseen Morjärvträsketiin. Muita valuma-alueen järviä löytyy pieniltä sivujoilta, jotka yhtyvät suoraan Kalixjokeen. Niitä ovat alajuoksulta päin lukien Vallsjärv, Teurajärvi, Äihmäjärvi, Saittajärvi, Ruokojärvi, Kääntöjärvi, Sattajärvi, Mettäjärvi, Vettasjärvi ja Piilijärvi.

Säännöstely ja voimalatoimintaMuokkaa

Kalixjoki kuuluu yhtenä Ruotsin neljästä suurjoesta, jotka on säästetty voimalaitosrakentamiselta lakiteitse.[7]

Katso myösMuokkaa

HuomautuksiaMuokkaa

Osa tiedosista on saatu vahvistamattomina vieraskielisistä Wikipedioista tai muulla tavalla:

  1. a b c d Joen pituus on katsottu ruotsinkielisestä artikkelista Vattendrag i Sverige (V–Ö). Sillä ei ole lähteitä!
  2. a b Joen pituus on katsottu ruotsinkielisestä artikkelista Vattendrag i Sverige (A–C). Sillä ei ole lähteitä!
  3. a b c Joen pituus on katsottu ruotsinkielisestä artikkelista Vattendrag i Sverige (J–L). Sillä ei ole lähteitä!
  4. a b c Joen pituus on katsottu ruotsinkielisestä artikkelista Vattendrag i Sverige (T–U). Sillä ei ole lähteitä!
  5. a b Joen pituus on katsottu ruotsinkielisestä artikkelista Vattendrag i Sverige (M–O). Sillä ei ole lähteitä!

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Svenskt Vattendragsregister, Hydologi, SMHI, nro 102, sivu 3–4, 10–12, 18–20 & karttalehdet 118–127, ISSN 0283-772, 2006, viitattu 22.2.2019 (ruotsiksi)
  2. Torne- och Kalixälvar årsrapport 2011, Torne & Kalix älvars vattenvårdsförbund, viitattu 22.2.2019 (ruotsiksi)
  3. a b c d e Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, viitattu 22.2.2019 (ruotsiksi)
  4. a b Karttapiste: Kiiruna, palvelusta www.hitta.se, viitattu 22.2.2019
  5. Torne- och Kalixälvar årsrapport 2015, Torne & Kalix älvars vattenvårdsförbund, viitattu 22.2.2019 (ruotsiksi)
  6. Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF, suoraan), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 22.2.2019 (ruotsiksi)
  7. Vattenmyndigheterna: Yleiskuva(ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa