Avaa päävalikko

Kebnekaise

Ruotsin korkein vuori
Tämä artikkeli käsittelee vuorta. Kebnekajse on myös yhtye.
Kebnekaise
Kebnekaise view from Tuolpagorni.jpg

Kebnekaise on Ruotsin korkein vuori

Tyyppi
massiivi (en)View and modify data on Wikidata
Sijainti
Vuoristo
Korkeus merenpinnasta
2 097 m
Prominenssi
1 747 mView and modify data on Wikidata
Koordinaatit

{{{alt}}}
Kebnekaise
Sijainti Pohjois-Ruotsissa

Kebnekaise (saam. Giebmegáisi tai Giebnegáisi) on Kiirunan kunnassa sijaitseva Ruotsin korkein vuori tai tunturi.

Ensimmäisenä vuoren valloitti Charles Rabot vuonna 1883.[1]

HuiputMuokkaa

Kebnekaisella on kaksi lähes samankorkuista huippua, jäätikön peittämä eteläinen Sydtoppen sekä pohjoinen, paljas Nordtoppen. Sydtoppen on jäätiköineen yleensä ollut Nordtoppenia korkeampi. Sydtoppenin korkeus merenpinnasta on 2000-luvulla vaihdellut jäätikön paksuudesta riippuen 2 097 ja 2 118 metrin välillä. Sydtoppenin kiinteän maa-aineksen korkeus on 2 070 metriä, joten ilman jäätikköään se olisi matalampi kuin kivipintainen Norrtoppen (2 097 metriä). Sydtoppen on jäätikön sulaessa madaltunut metrin verran vuosittain 1990-luvun lopulta alkaen. Kesällä 2018 Sydtoppenin jäätiköt olivat sulaneet niin, että elokuun alussa kaksi huippua olivat jo samankorkuiset, 2 097 metriä.[2]

Reitit, vaikeusaste ja riskitMuokkaa

Merkittyjä reittejä Kebnekaisen tunturiasemalta huipulle on kaksi. Reiteistä toinen, Östra leden, on hengenvaarallinen ilman asianmukaisia varusteita ja reitintuntevaa opasta, sillä reittiin kuuluu jäätikön ylittäminen, missä railoihin putoamisen vaara on todellinen.

Reiteistä suositumpi Västra leden (läntinen reitti) on hyvin merkitty, ja eksymisen mahdollisuus on vähäinen. Reitti tunturiasemalta Sydtoppenille kulkee 1 711 metrin korkuisen Vierramvare-tunturin huipun kautta, jonka jälkeen on laskeuduttava muutama sata metriä alemmaksi Kaffedalen-solaan, jotta päästään nousemaan Kebnekaiselle. Muutamissa kohdissa joudutaan ylittämään vesistö, mutta muuten maasto on jyrkkä ja irtokivinen. Huiputuksesta selviää peruskunnolla, ja myös lapsiperheitä näkyy reitillä.

Kolmas vaihtoehto huipulle on tulla lännestä Kaffedalenille, josta noustaan Kebnekaisen huipulle. Merkitsemätön reitti tunturiasemalta kulkee Tuolpagorni-tunturin lounaispuolelta solaa pitkin, kiertää Vierramvaren ja sen länsipuolella olevan tunturin lännestä ja tulee Durlings-reittiä pitkin Kaffedalenille. Reitti on loivempi, ja useimmat jatkavat matkaansa huipun jälkeen niin, että kiertävät koko Kebnekaisen vuoren myötäpäivään ja tulevat Tarfalajaure-järvelle.lähde?

Riskit huipulle kiipeämisessäMuokkaa

Kebnekaisen valloituksessa on kuollut ihmisiä vuosien varrella, mutta vuori ei ole samalla tavoin vaarallinen kuin jyrkät vuoret (Mont Blanc tai K2). Vaikka Kebnekaisen eteläiselle huipulle on suhteellisen helppo kiivetä jalan, niin jopa eteläinen reitti on joissain paikoin vaarallinen. Eteläinen korkein 2 100 metrin luminen huippu on kahdelta puolelta jyrkkä, ja sieltä voi pudota sata metriä kohtisuoraan alaspäin. Pohjoinen huippu on paljon vaarallisempi kiivetä kuin eteläinen ja siellä on kuollut enemmän ihmisiä.

OnnettomuudetMuokkaa

Kesäkuussa 2010 ruotsalainen mies putosi eteläiseltä huipulta alas ja kuoli. Viimeksi pohjoisella huipulla kuoli heinäkuussa 2010 kaksi suomalaista Laskuvarjojääkärikillan jäätikkökurssilla ollutta kiipeilijää, kun kalliolohkare putosi heidän päälleen.[3]

Maaliskuussa 2012 norjalainen sotilaslentokone törmäsi Kebnekaisen länsirinteeseen. Koko koneen viisihenkinen miehistö sai surmansa. Se oli ollut harjoittelemassa matalalentoa sotatilanteessa. Tarkoitus oli lentää tutkalta piilossa vuorten välissä.[4]

Sää ja ilmastoMuokkaa

Lumi kestää pitkälle kesään, ja paras ajankohta sulan ajan vaellukselle on kesäkuun puolivälistä ja pitkälle syyskuun puolelle. Talvivaelluksille sopiva ajankohta on pysyvän lumen tulosta huhtikuulle. Sää vuoristossa voi kuitenkin vaihdella nopeasti, joten ei ole tavatonta, että retkeilijä huomaa olevansa keskellä pilveä. Ylempänä ilma on ohuempaa, ja paineen laskiessa lämpötila laskee asteen 100 metriä ylöspäin mentäessä. Kebnekaisen huipulla happitaso on noin 60–70 % merenpinnan tasosta. Muun muassa liikelentokoneissa matkustamon ilmanpaine matkalentokorkeudessa on noin 2 100–3 000 m:n tasolla.

Talvisin Kebnekaisen alueella on nousevia ilmavirtauksia, minkä vuoksi se on suosittu purjelentopaikka. Pilvibongaajat voivat nähdä alueella mm. linssipilviä. Huonon sään varalta Kebnekaisen huipun tuntumassa on kaksi tunturitupaa, joista vanhempi on Ruotsin korkeimmalla sijaitseva rakennus. Tuvissa on ensiaputarvikkeita ja huopia. Tupien ympäristössä sijaitsevat tolpat osoittavat uudemmalle tunturituvalle (7535778, 1613630).

KuviaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 418. Otava, 1970.
  2. Helle sulattaa Kebnekaisen jäätä - Ruotsin korkein huippu ei enää ole korkein Savon Sanomat. 2.8.2018. Viitattu 2.8.2018.
  3. Helsingin Sanomat 27.7.2010. Kaksi suomalaista kiipeilijää kuoli Ruotsin Kebnekaisella. Viitattu 28.7.2010.
  4. Ilta-Sanomat 17.3.2012. Poliisi: Kaikki kuolleet Norjan turmakoneessa. Viitattu 28.7.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa