Termiikki

Termiikillä tarkoitetaan yleisimmin kuplamaista, ympäröivää ilmaa lämpimämpää nousevaa ilmamassaa, jota nostaa konvektio. Termiikki muodostuu, kun Aurinko lämmittää jotakin tiettyä kohtaa ympäristöään enemmän: esimerkiksi hiekkakuoppaa, kuivaa peltoa, pysäköintipaikkaa, hakkuuaukeaa tai muuta helposti lämpiävää aluetta. Lämpiävän alueen yläpuolella oleva ilma laajenee lämmetessään ja samalla kevenee. Laajennuttuaan tarpeeksi, ilmakupla alkaa kevyempänä nousta yleensä n. 1–6 m/s. Kuplan irtoaminen tuntuu hetken aikaa kestävänä tuulenpuuskana, kun ilmaa virtaa irronneen kuplan tilalle.

Pilvi (A), lämpimän ilman kupla (1), nouseva ilma (2), viilennyt raskaampi ilma (3)

Kupla jäähtyy noustessaan ilmanpaineen laskusta johtuvan laajenemisen vuoksi 10 astetta kilometriä kohti. Termiikin nousemisen ehtoina on, että ympäröivä ilmamassa jäähtyy ylöspäin mentäessä yli 10 astetta kilometrillä ja mahdollinen inversiokerros on riittävän korkealla. Riittävän ylhäällä nousevan ja ympäröivän ilman lämpötilaero häviää ja nousu loppuu, Suomen kesässä tyypillisesti 1 500–3 000 metrin korkeudessa. Mitä suurempana nousevan ja ympäröivän ilman lämpötilaero säilyy, sitä voimakkaampi termiikki on.

Kun nousevassa ilmamassassa olevan vesihöyryn tiivistymiskorkeus on alempana, kuin termiikin yläraja, syntyy nousevasta ilmamassasta kumpupilvi. Pilvessä tiivistymisenergian vuoksi nousunopeus kiihtyy ja pilvi voi kehittyä ukkospilveksi asti.

Jos nosto pysähtyy ennen kuin kostea ilma on noussut tiivistymiskorkeuteensa asti, pilviä ei synny. Silloin puhutaan kuivatermiikistä.

Termiikkikuplassa kaartaen nousevat purjelentäjät ja linnut, kuten kurjet, kotkat haukat ym., nousten kuplan mukana pilvenpohjiin, n. 1 000–3 000 m:n korkeuteen, tai ukkospilvessä jopa 7 km:n korkeuteen. Noustuaan termiikissä lähtee purjekone (tai lintu) liitämään haluamaansa suuntaan, etsien samalla seuraavaa termiikkiä pilvien tai maaston perusteella.