Avaa päävalikko

K. J. G. Sirelius

suomalainen pappi ja lähetyssaarnaaja

Klemens Johan Gabriel Sirelius (27. kesäkuuta 1818 Kaavi23. heinäkuuta 1888 Mikkeli) oli Suomen Lähetysseuran ensimmäinen lähetysjohtaja vuosina 1872–1876.[1] Hänen aikanaan Lähetysseuran toimintaa organisoitiin ja ensimmäiset lähetyssaarnaajat lähetettiin Ambomaalle. Uransa viimeisinä vuosina Sirelius toimi Mikkelin kirkkoherrana.

Klemens Johan Gabriel Sirelius
Henkilötiedot
Syntynyt 27. kesäkuuta 1818
Kaavi, Suomi
Kuollut 23. heinäkuuta 1888 (70 vuotta)
Mikkeli
Kansalaisuus suomalainen

TaustaMuokkaa

Klemens Sireliuksen isä oli Nilsiän kappalainen Arvid Johan Sirelius (1782–1838). Hän kävi koulunsa Kuopiossa ja Porvoossa, ja hänestä tuli ylioppilas Helsingissä vuonna 1838.[2][3]

Sirelius vihittiin papiksi Porvoon hiippakunnassa 19. toukokuuta 1847, ja pian tämän jälkeen hän suoritti filosofian maisterin tutkinnon. Seuraavaksi hän toimi pappina Sortavalassa, Kronstadtissa ja Pietarissa. Helsingin virolais-lättiläisen sotilasseurakunnan saarnaajana hän oli vuosina 1856–1865 ja palasi virkaan vuonna 1871.[2]

Toiminta Suomen LähetysseurassaMuokkaa

Sirelius valittiin Suomen Lähetysseuran sihteeriksi seuran perustamisvaiheessa vuonna 1859. Helsingin lähetyskoulun opettajana hän toimi vuodesta 1862 alkaen, ja vuosina 1864–1872 hän toimi Lähetysseuran ensimmäisenä lähetysjohtajana.[2] Sireliuksen aikana Suomen Lähetysseura organisoitiin: lähetyskoulu perustettiin ja ensimmäiset lähetyssaarnaajat lähetettiin Ambomaalle. Nämä saapuivat 9. heinäkuuta 1870 Omandongo-nimiseen paikkaan, josta tuli Lähetysseuran ensimmäinen lähetysasema.[4]

1870-luvun puolivälissä Sirelius oli saanut Lähetysseuran toiminnan vakiinnutettua. Hän ei ollut enää kuitenkaan yhtä vireä ja työkykyinen kuin nuorempana, ja hänen kasvanut perheensä tarvitsi parempia tuloja kuin lähetysjohtajan tehtävässä oli mahdollista saada. Niinpä Sirelius katsoi voivansa jäädä syrjään lähetysjohtajan toimesta.[5] Hänen seuraajakseen tuli C. G. Tötterman, joka toimi lähetysjohtajan tehtävässä vuosina 1877–1895.[6]

Suomen Lähetysseuran jälkeenMuokkaa

Sirelius nimitettiin Mikkelin kirkkoherraksi 20. elokuuta 1875, mutta hän astui virkaan vasta 1. toukokuuta 1877. Sotarovastin arvon Sirelius sai 1865, ja lääninrovastina hän palveli vuodesta 1879 alkaen. Sirelius kuoli Mikkelissä heinäkuussa 1888.[2][5]

YksityiselämäMuokkaa

Sirelius oli naimisissa kahdesti. Ensimmäisen avioliittonsa hän solmi Ines Sofia Waenerbergin kanssa vuonna 1863. Puoliso kuitenkin kuoli jo vuonna 1866. Toisen kerran hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1870 Hilda Johanna Bergholmin (k. 1906) kanssa.[2] Sireliuksella oli kummastakin avioliitosta yksi poika. Vanhempi poika oli myöhemmin ylikamreerina toiminut Karl Johannes Sirelius (1864–1937),[2][7] ja nuorempi poika Arne Gabriel Sirelius (1876–1925) toimi myöhemmin kaupungininsinöörinä Kotkassa, Kuopiossa ja Hangossa.[2][8]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Remes 1993, s. 432.
  2. a b c d e f g Kotivuori, Yrjö: Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Klemens Johan Gabriel Sirelius Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. 16.7.2013. Viitattu 15.12.2013.
  3. Kotivuori, Yrjö: Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Arvid Johan Sirelius Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. 15.7.2013. Viitattu 15.12.2013.
  4. Peltola 1958, s. 91.
  5. a b Remes 1993, s. 220.
  6. Remes 1993, s. 223, 346.
  7. SIRELIUS Karl Johannes Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Viitattu 15.12.2013.
  8. SIRELIUS Arne Gabriel Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. 2.3.2012. Viitattu 15.12.2013.