C. G. Tötterman
Carl Gustaf Tötterman (21. kesäkuuta 1836 Pyhäjärvi Vpl. – 20. toukokuuta 1895 Helsinki[1] oli Suomen Lähetysseuran toinen lähetysjohtaja, ja hän toimi tässä tehtävässä vuodesta 1877 lähtien aina kuolemaansa 1895 saakka.[1]
| Carl Gustaf Tötterman | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. kesäkuuta 1836 Pyhäjärvi Vpl., Suomi |
| Kuollut | 20. toukokuuta 1895 (58 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Vanhemmat | Klas Kristian Albert Tötterman, Gustava Fredrika Stenroth |
| Puoliso | Ida Lovisa Rancken |
| Ura | |
| Uskontokunta | luterilaisuus |
Henkilöhistoria muokkaa
C. G. Tötterman tuli pappissuvusta, hänen isänsä oli kappalainen, varapastori Claes Kristian Albert Tötterman, joka toimi hänen syntymänsä aikoihin Pyhäjärven Vl. vt. kirkkoherrana ja Joutsan kappalaisena. Hänen äitinsä oli Gustava Fredrika Stenroth. Ylioppilaaksi hän valmistui Porvoon kymnaasista, ja papiksi hänet vihittiin vuonna 1860. Hän oli vuodesta 1861 lähtien naimisissa Ida Lovisa Ranckenin (1834—1907) kanssa.[1][2] Metsänhoitaja, metsäneuvos Karl August Fredrik Tötterman (1866—1931) oli heidän poikansa.[3]
Toiminta Suomen Lähetysseurassa muokkaa
Tötterman oli Suomen Lähetysseuran johtokunnan jäsen vuodesta 1866 lähtien.[4] K. J. G. Sireliuksen siirryttyä pois lähetysjohtajan tehtävästä hänen tilalleen valittiin Tötterman, jota Remes luonnehtii seuran kotimaisessa työssä “varsinaiseksi uranuurtajaksi”. Sen sijaan ulkomaanasioissa hän oli passiivinen. Toiminnan painopisteenä oli seuran talouden kohentaminen, jotta vuonna 1870 Ambomaalla aloitettua lähetystyötä olisi voitu jatkaa entisessä laajuudessa.[5] Elämänsä viimeisen vuosikymmenen ajan Tötterman oli jatkuvasti sairas. Remeksen kuvauksesta päätellen hän sairasti kenties Parkinsonin tautia. Häntä painoivat myös velat. Lähetysjohtajan toimen ohella hän hoiti 1880-luvun lopulla myös rautatiesaarnaajan viransijaisuutta, joten hänellä kaksi oli täystoimista työtä. 14. toukokuuta 1895 Tötterman sairastui keuhkokuumeeseen, johon hän kuoli kuusi päivää myöhemmin. Hänen tilalleen lähetysjohtajaksi valittiin pastori Akseli Hirn.[6]
Lähteet muokkaa
- Remes, Viljo: Siemen kasvaa puuksi 1859–95 (Sata vuotta suomalaista lähetystyötä I:2). Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1993.
- Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 2003–2013. Helsingin yliopisto. Viitattu 7.10.2013.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 2003–2013. Helsingin yliopisto. Viitattu 7.10.2013.
- ↑ Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 2003–2013. Helsingin yliopisto. Viitattu 7.10.2013.
- ↑ ”Tötterman, Karl August Fredrik”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 484–486. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.
- ↑ Remes 1993, s. 19.
- ↑ Remes 1993, s. 223, 227.
- ↑ Remes 1993, s. 342–346.
Sirelius | Tötterman | Hirn | Mustakallio | Tarkkanen | Paasio | Paunu | Vapaavuori | Vuorela | Hukka | Smedjebacka | Pinola | Paunonen | Rissanen | Steffansson | Parhiala