Sotarovasti

Sotarovasti on aiemmin käytössä ollut sotilaspapiston arvonimi. Latinaksi praepositus castrensis tai praepositus campestris.

Ruotsissa sotarovasti (ruotsiksi fältprost) oli viran nimikkeenä jo vuonna 1627. Ansioituneiden sotilaspappien arvonimi siitä tuli 1800-luvulla.

Preussissa oli kaksi sotarovastia (saksaksi Feldpropst), toinen luterilainen ja toinen katolinen. He toimivat armeijan papiston esimiehinä. Saksan Wehrmacht muutti vuonna 1935 tämän virkanimikkeen kenttäpiispaksi (Feldbischof).

Virka- ja arvonimen historiaa SuomessaMuokkaa

Suomessa Venäjän vallan aikana ensimmäisen sotarovastin arvonimen myönsi keisari vuonna 1820 ansioituneelle sotilaspapille. Suomen itsenäisyyden aikana tämä arvonimi myönnettiin vuonna 1919 kahdelle kirkkoherralle. Sotarovastista tuli sittemmin sotalaitoksen (myöhemmin puolustuslaitoksen) kirkollisen työn johtajan virkanimike. Sotarovasti johti sotilaspappien toimintaa sotaväen päällikön alaisena [a]lähde?

Sotarovastin virka muutettiin vuonna 1943 kenttäpiispan viraksi [b].

Sotarovastin arvonimi SuomessaMuokkaa

Sotarovastin nimi ja arvo oli Suomessa valtionhoitajan myöntämä arvonimi, joka on myönnetty vain kaksi kertaa vuonna 1919 ja jota ei ole nykyisessä arvonimien luettelossa.

Sotarovastin arvonimen saaneet henkilöt
Nro Päivämäärä Henkilö Ammatti tai arvo Kotipaikka Lähde
 1.  16.5.1919  Reinhold Hedberg kirkkoherra, Mustasaaren kappalainen, kansanedustaja  Mustasaari  [1][2]
 2.  18.7.1919  Artur Malin kirkkoherra  Pori [1][2]

HuomautuksetMuokkaa

  1. Sotaväen päällikkö oli myöhemmin puolustusvoimain komentaja.
  2. Asetus 165/1941 mainitsee vain pastorin, asetus 70/1943 myös kenttäpiispan.

LähteetMuokkaa

  1. a b Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 212. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4.
  2. a b Segercrantz, Stig-Göran & Martin, Timo & Flinkkilä, Jouni: Arvonimet Suomessa 1917–1985, s. 47. Helsinki: Uusi Suomi Oy, 1986. ISBN 951-9434-18-6.