Jouko Sihvo

Jouko Sihvo (s. 1. tammikuuta 1931[1] Valkjärvi) on suomalainen emeritusprofessori, joka on toiminut muun muassa Kirkon tutkimus­keskuksen johtajana, Tampereen Messukylän seurakunnan kirkkoherrana, Helsingin tuomiorovastina ja Helsingin yliopiston kirkkososiologian professorina.[2]

Jouko Sihvo
Jouko Sihvo.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt1. tammikuuta 1931 (ikä 90)
Valkjärvi
Ammatti Kirkon tutkimuslaitoksen johtaja, kirkkoherra, tuomiorovasti, professori, kirjailija
Puoliso Päivä Marketta Lampola
Lapset Minna, Henrikki, Katariina ja Hannu
Vanhemmat Toivo Sihvo ja Helvi Kurki
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi, englanti
Aiheet kirkkososiologia, diakonia, Inkerin suomalaiset
Esikoisteos Diakonia – kutsumus ja ammatti (1969)
Muuta tietoa

Sotilasarvoltaan Sihvo on luutnantti

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hän on oppiarvoltaan teologian tohtori (1969) ja filosofian kandidaatti.[1][3] Hän on kirjoittanut inkerinsuomalaisten kohtaloista.

PerhetaustatMuokkaa

Jouko Sihvo syntyi Valkjärvellä maanviljelijä Toivo ja Helvi Sihvon s. Kurki perheeseen.

Sihvo avioitui vuonna 1961. Puoliso on filosofian tohtori Päivä Marketta Sihvo s. Lampola. Perheeseen syntyivät lapset Minna, Henrikki, Katariina ja Hannu.[4]

KoulutusMuokkaa

Ylioppilas Oriveden yhteiskoulusta 1951, teologian kandidaatti 1956, lisensiaatti 1968 ja tohtori 1969 Helsingin yliopistosta. Pastoraalitutkinto 1956, ylempi pastoraali 1978. Filosofian kandidaatti 1964. Luterilaisen maailmanliiton stipendiaatti Yhdysvalloissa 1957–1958.[4]

ToimintaMuokkaa

Sihvo vihittiin papiksi Tampereella 7. kesäkuuta 1956. Jouko Sihvo on toiminut aluksi papin tehtävissä Tampereen hiippakunnassa, vt. kirkkoherrana Juupajoella 1967. Luterilaisen Maailmanliiton stipendiaattina hän opiskeli vuoden Amerikassa. Palattuaan hän toimi virallisena apulaisena Akaassa 1958-1961 ja Helsingin seurakuntien sairaalasielunhoitajana hän oli vuodet 1961–1965. Vuosina 1965 -1969 hän oli Helsingin yliopistossa päätoimisena sosiaalietiikan ja diakonian tilapäisenä assistenttina. Hän siirtyi vuonna 1970 Tampereelle Kirkon Tutkimuslaitoksen tutkijaksi ja sitten johtajaksi 1971-1978. Tampereen Messukylän kirkkoherrana hän oli vv. 1978–1982, Jouko Sihvo valittiin Helsingin tuomiorovastiksi vuosiksi 1982–1989. Helsingin yliopiston kirkkososiologian professorina Sihvo toimi vuoteen 1996 ja eläkkeelle jatkaen tutkimustyötään.[4]

SivutoimetMuokkaa

Jouko Sihvo oli uskonnonopettajana Toijalan yhteiskoulussa 1958-1960, toimi Helsingin palvelevan puhelimen toimikunnan sihteerinä toiminnan aloittamisessa 1964 alkaen vuoteen 1972. Teologian ylioppilaskotia Konviktia hän isännöi 1965–1968. Dosenttina Sihvo oli Helsingin yliopistossa 1972–1989 ja Tampereen 1991–1996. Käytännöllisen teologian apulaisprofessorin viransijaisuutta hän hoiti 1980.[4]

LuottamustoimetMuokkaa

Kirkkojen maailmanneuvoston Kirkko ja yhteiskunta –konferenssin pohjoismaiseen valmistelukokoukseen Norjassa Sihvo osallistui 1966 sekä Luterilaisen maailmanliiton sosiaalisen vastuun konferenssiin Itävallassa 1969. Valakomitean sihteerinä hän oli 1965–1968 sekä Palvelevan puhelimen kansainvälisen liiton johtokunnan jäsenenä kauden 1967–1976. Edelleen ylioppilaskoti Konviktin johtokunnan jäsenenä Sihvo oli vuodesta1968, toimien puheenjohtajana vuosina 1975–1994. Diakoniakomitean sihteerinä hän oli 1968–1969, Helsingin pitäjän kirkkovaltuuston ja –neuvoston jäsenenä 1971, Helsingin diakoniaopiston johtokunnan jäsenenä 1971–1990 ja Kirkkohallituksen taloussuunnittelutoimikunnan jäsenenä 1974–1976. Kirkon vastuuviikon yhteistyöryhmän puheenjohtajan Sihvo toimi 1985–1989 ja Kirkon pakolaistyön neuvottelukunnan puheenjohtajana 1985–1989. Suomen Kirkon Sisälähetysseuran hallituksen jäsenenä hän oli 1990–1995, valtuuskunnan puheenjohtajana 1996–2001sekä hallituksen puheenjohtajana 2001–2009. Laajasalon kristillisen opiston säätiön hallituksen jäsenenä hän oli 1995–2001, Tampereen kaupunkilähetyksen hallituksen jäsen hän oli 1997–2002 ja puheenjohtaja 2002–2014 sekä Kirkkopalvelut ry:n valtuuston varapuheenjohtaja 2001–2009. Suomen mielenterveysseuran suisiditoimikunnan jäsenenä hän oli 1967–1969, SOS-palvelun johtokunnan jäsenenä 1969–1973 ja Turvapaikkalautakunnan jäsenenä 1991–1997.[4]

TeoksetMuokkaa

  • Finnish personality questionnaire as a test of neuroticism. Helsinki: University of Helsinki, 1964.
  • Diakonia – kutsumus ja ammatti Tutkimus diakonissoista ja seurakuntasisaren virasta A study of deaconesses and of the office of parish sister. Väitöskirja. Porvoo: Helsingin yliopisto, 1969.
  • Seurakuntasuunnittelu. Kirkon tutkimuslaitoksen julkaisuja. Helsinki: Kirjapaja, 1971. ISBN.
  • Human distress and human relations in telephone distress service. Tampere: Research institute of the Lutheran church, 1971.
  • Henkinen hätä ja ihmissuhteet palvelevassa puhelimessa. Sarja A ; 11. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1971.
  • Jouko Sihvo, Heikki Mäkeläinen, Martti Lindqvist: Suomen evankelisluterilainen kirkko vuosina 1967–1971. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1973. ISBN 951-693-006-9.
  • Laajenevat herätysliikkeet ja niiden leviämisolosuhteet. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1973. ISBN 951-693-019-0.
  • Jouko Sihvo, Heikki Mäkeläinen, Martti Lindqvist: Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren 1967–1971. Tampere: Kyrkans forskningsinstitut, 1973. ISBN 951-693-007-7.
  • Uskonto ja itsemurhat. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1974. ISBN 951-693-024-7.
  • Diakonit seurakuntatyössä ja sosiaalihuollossa. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1974. ISBN 951-693-033-6.
  • Deacons in parish and welfare work. Tampere: Research Institute of the Lutheran Church, 1974. ISBN 951-693-034-4.
  • Martti Lindqvist, Jouko Sihvo: Homoseksuaalisuus ja kirkko katsaus uusimpaan tutkimukseen ja keskusteluun. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1975. ISBN 951-693-040-9.
  • Avioliitto ja avioero: Tutkimus eräistä avioliittoa ja avioeroa koskevista käsityksistä ja käyttäytymismuodoista 1940-luvun lopusta lähtien Suomessa. Kirkon tutkimuslaitos. Sarja A, no. 30. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1976. ISBN 951-693-047-6.
  • Marriage and divorce in Finland since the Second World War. Tampere: Research Institute of the Lutheran Church in Finland, 1977. ISBN 951-693-048-4.
  • Religiousness in Finland. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1979. ISBN 951-693-069-7.
  • Uskonnollisuus ja kirkollisuus Suomessa. Kirkon tutkimuslaitos. Sarja A, no. 34. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1979. ISBN 951-693-067-0.
  • Näkökulma suomalaisten moraaliin: Avoliitto, avioliitto ja seksi kirkollisessa etiikassa. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10715-8.
  • Seurakunta elämän käännekohdissa. Helsinki: Kirjaneliö, 1992. ISBN 951-600-830-5.
  • Inkerin kansan 60 kohtalon vuotta. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1872-X.
  • Inkerin kirkon neljä vuosisataa - Kansa, kulttuuri, identiteetti. Helsinki: SKS, 2015. ISBN 978-952-222-627-3.
  • Valkjärven evakkopojan mutkainen matka. Väyläkirjat, 2020. ISBN 978-952-7375-56-3.

LähteetMuokkaa

  1. a b Erkki Kansanaho, Teologian tohtorit (PDF)
  2. 16.11. - Yleisteos Inkerin kansan kohtalon vuosista julkistettiin Evl.fi: Suomen Ev.-lut. kirkko - Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 16.8.2007.
  3. Henkilöstö, professorit, Helsingin yliopisto
  4. a b c d e Suomen teologit Finlands teologer 2010