Avaa päävalikko

PääsuuntauksetMuokkaa

 
Šiialaisuus (sininen) ja sunnalaisuus (vihreä) alueittain.

SunnalaisuusMuokkaa

Pääartikkeli: Sunnalaisuus

Sunnalaisuus on islamin suurin suuntaus, johon kuuluu noin 90 % kaikista muslimeista. Sunnilaisuus kehittyi 700- ja 800-luvuilla šiialaisuudesta, josta se erosi 660-luvulla. Se edustaa Koraanin tulkinnassa konservatiivista suuntaa, ja noudattaa profeetan menettelytapaa.[1] Uusia tulkintoja ei hyväksytä.[2]

Sunnalaisuuden sisällä on useampia lainopillisia (fiqh) ja teologisia (kalam) suuntauksia. Klassisen sunnilaisen islamin neljä suurta lainopillista koulukuntaa ovat malikismi, hanafismi, shafi'ismi ja hanbalismi. Teologisia koulukuntia puolestaan ovat ash'arismi, maturidismi ja voimakkaan literalistista tulkintaa painottava traditionalistinen teologia tai atharismi. Lisäksi puhutaan fundamentalisistisesta suuntauksesta, joka äärimuodoissaan edustaa yleensä atharistista teologiaa,[3] jonka vastakohta on liberaali tai edistyksellinen suuntaus, joka painottaa itsenäisen tulkinnan eli ijtihadin merkitystä opillisissa kysymyksissä.[4] Klassisia näkemyksiä on usein arvosteltu siitä, ettei ijtihadilla ole ollut niiden šaria-tulkinnoissa riittävää sijaa.[5]

ŠiialaisuusMuokkaa

Pääartikkeli: Šiialaisuus

Šiialaisuus on toinen islamin pääsuuntauksista. Šiiat ovat enemmistönä Iranissa ja Irakissa. Yhtenä erona sunneihin on Muhammedin jälkeläisten tunnustaminen kalifeiksi. Heidän mukaansa Alin pojista polveutuvat johtajat, imaamit, joilla on myös uskonnollinen valta.[1] Šiialaisuus jakautuu useisiin eri haaroihin. Suurin näistä on kaksitoistašiialaisuus, joka on Iranin valtionuskonto. Muista muodoista seuraavaksi merkittävin on seitsemänšiialaisuus.[6]

SuufilaisuusMuokkaa

Pääartikkeli: Suufilaisuus

Suufilaisuus on islamin mystiikkaa korostava suuntaus. Sen päämääränä on yhteys Jumalaan mietiskelemällä. Nimitys suufilaisuus tulee arabian sanasta suf, joka tarkoittaa villaa. Sillä viitataan askeettien käyttämään villakaapuun. Osa selittää nimityksen tulevan kreikan sanasta sofia, viisaus tai arabian safa, puhtaus. Suufilaisuus kehittyi 700-luvulla, ja sitä esiintyy niin šiiojen kuin sunnienkin keskuudessa.[1] Askeettisuus ja köyhyyden ihainnointi ovat yleistä sufeille, joka on ottanut vaikutteita kristillisestä munkkihurskaudesta.[2] Suufilaisuutta esiintyy sekä sunnalaisuuden että šiialaisuuden sisällä, eikä se ole suuntaus samassa merkityksessä kuin nämä.

Pienempiä sivuhaarojaMuokkaa

IbadilaisuusMuokkaa

Ibadilaisuus on hyvin vanha lähes yksinomaan Omanissa seurattu hyvin vanhoillinen islamin haara. Se ei edusta sen enempää šiialaisuutta kuin sunnalaisuutta, ja se voidaan nähdä näiden lisäksi kolmanneksi perinteisen islamin päähaaraksi, ja syy sille, miksi sitä ei tällaisena mainita on vain liikkeen pieni koko ja vähäinen merkitys.

DerviššiläisyysMuokkaa

Pääartikkeli: Derviššit

Dervissit ovat luostariyhteisöön järjestäytyneitä sufilaismunkkeja. He muodostavat pääasiassa miehille tarkoitettuja hierarkkisia veljeskuntia. Dervissit harrastavat erilaisia ekstaasitekniikoita, kuten jumalakokemuksen saamista tanssin avulla.[2]

AhmadiaMuokkaa

Pääartikkeli: Ahmadiyya

Ahmadialaisuus on uusislamistinen lähetystyötä tekevä järjestö. Sillä on toimintaa myös länsimaissa.[2]

KoraanifundamentalismiMuokkaa

Koraani-fundamentalismi tarkoittaa vain Koraaniin nojaavaa näkemystä islamista. Se syntyi 1800- ja 1900-lukujen välissä Intiassa ja Egyptissä uudistamaan islamia. Näkemys sai alkunsa ainakin osittain länsimaissa, kun historiallis-kriittiset tutkimukset asettivat kyseenalaiseksi hadith perimätietokokoelmien aitouden. Hadith-kokoelmat muodostavat yhdessä Koraanin kanssa Profeetan elämäntavan eli sunnan, jonka ortodoksiseen jäljittämiseen perustuu islamin pääsuuntaus sunnalaisuus.[7]

Vapaamielisille muslimiajattelijoille hadith-kokoelmien aitouden kyseenalaisuus merkitsi yhteentörmäystä arvomaailmoissa. Useat luopuivat islamista yhteiskunnallisen ajattelun pohjana ja jättivät käsitteen sekularisoituneen yhteiskunnan ulkopuolelle yksityisasiaksi. Toiset vastaavasti pyrkivät löytämään ratkaisun islamin sisältä.[7]

Nämä koraani-fundamentalistit asettivat kyseenalaiseksi sunnan aseman yhdenvertaisena Koraanin kanssa. He eivät kyseenalaistaneet Profeetan elämäntapaa eli sunnaa itseään, mutta heidän näkemyksensä mukaan Muhammadin kuoltua tästä sunnasta ei ole luotettavaa tietoa. Toisin sanoen sunnan sitovuus oli rauennut. Vastaavasti hadith-kokoelmiin perustuvaa sunnaa puolustavien mukaan Koraanin alkuperäinen merkitys jää hämäräksi mikäli sen rinnalla ei tarjota yksityiskohtaista tulkintaa ja viiteryhmää.[7]

Koraani on itsessään väljää ja sisältää harvemmin selkeitä käskyjä ja kieltoja. Koraani-fundamentalisteille tämä avaisi ovet dynaamiselle, väljälle islamille. Koraani näyttäisi yleiset moraaliset suuntaviivat ja kukin aikakausi sovittaisi sanoman sopivaksi nykyaikaan. Vastustajien mukaan islam on Profeetan aikana luotu muuttumaton järjestelmä ja mikä tahansa muutos olisi turmellusta.[7]

Koraani-fundamentalismin kukoistuskausi oli 1900-luvun alkupuolella, mutta perinteinen sunna-ajattelu säilyi muuttumattomana. Nykyään Koraani-fundamentalismilla on yksittäisiä kannattajia lähinnä länsimaissa, joissa he toimivat vailla laajempaa kannattajakuntaa.[7]


Islamin suuntauksien lukumääräMuokkaa

Suuntaus Prosentti osuus (koko maailma)
Sunnalaisuus 1,4 miljardia[8]
Šiialaisuus 154–200 miljoonaa[9]
Ibadilaisuus 2,7 miljoonaa[10]
Ahmadiyya 10–20 miljoonaa[11]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Ketola, Kääriäinen, Sakaranaho, Sama'neh, Vappula, Vuori-Hellman: Maailmanuskontojen Arkki. Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4782-4.
  2. a b c d Tiimonen, Soili: Uskonto - Lukion kertauskirja. WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0.
  3. Halverson: Theology and Creed in Sunni Islam, s. 38–48. , 2010. (englanniksi)
  4. Aslan, R: No god but God. Random House, 2005. (englanniksi)
  5. Ziba Mir-Hosseini: How the Door of Ijtihad Was Opened and Closed: A Comparative Analysis of Recent Family Law Reforms in Iran and Morocco Washington and Lee Law Review. 2007. (englanniksi)
  6. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  7. a b c d e Hämeen-Anttila 1999, s. 242–245.
  8. Pew Research Center: Mapping the Global Muslim Population pewforum.org. 7.10.2009. ”there are 1.57 billion Muslims of all ages living in the world today [...] Of the total Muslim population, 10–13% are Shia Muslims and 87–90% are Sunni Muslims” Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)
  9. Pew Research Center: Mapping the Global Muslim Population pewforum.org. 7.10.2009. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)
  10. Robert Brenton Betts: The Sunni-Shi'a Divide: Islam's Internal Divisions and Their Global Consequences. Potomac Books, Inc., 2013-07-31. ISBN 9781612345222. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). en
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.