Pedro I

Pedro I (suomeksi myös Pietari I); (12. lokakuuta 1798 Queluzin palatsi, Lissabon Portugalin kuningaskunta – 24. syyskuuta 1834 Queluzin palatsi, Lissabon, Portugalin kuningaskunta) oli itsenäisen Brasilian keisarikunnan ensimmäinen keisari ja Portugalin kuningas Pietari IV.

Pedro I Pedro IV
Brasilian keisari
Brasilian keisari
Valtakausi	12. lokakuuta 1822 − 7. huhtikuuta 1831
Kruunajaiset	1. joulukuuta 1822
Seuraaja	Pedro II
Portugalin ja Algarven kuningas
Valtakausi	10. maaliskuuta 1826 − 2. toukokuuta 1826
Edeltäjä	Juhana VI
Seuraaja	Maria II
Syntynyt	12. lokakuuta 1798 Queluzin palatsi, Lissabon, Portugali
Kuollut	24. syyskuuta 1834 (35 vuotta) Queluzin palatsi, Lissabon, Portugali
Hautapaikka	Keisarillinen krypta, Brasilian itsenäisyyden monumentti, São Paulo, Brasilia
Puoliso	Maria Leopoldina Leuchtenbergin Amélie
Lapset	Kuningatar Maria II Prinssi Miguel Prinssi João Carlos Prinsessa Januária Prinsessa Paula Prinsessa Francisca Keisari Pedro II Maria Amélia
Koko nimi	Pedro de Alcântara Francisco António João Carlos Xavier de Paula Gonzaga Pascoal Cipriano Serafim de Bragança e Bourbon
Suku	Bragança
Isä	Juhana VI
Äiti	Carlota Joaquina
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Suku

Pedro de Alcântara Francisco António João Carlos Xavier de Paula Gonzaga Pascoal Cipriano Serafim de Bragança e Bourbon oli Portugalin kuninkaan Juhana VI:n (João VI) ja infanta, prinsessa Carlota Joaquinan toiseksi vanhin poika. Hänen äidinisänsä oli Espanjan kuningas Kaarle IV ja äidinäitinsä kuningatar Maria Luisa, joiden vanhin tytär Carlota Joaquina oli. Hänen isoisänsä Pietari III oli samalla hänen isosetänsä ja hänen isoäitinsä Maria I oli samalla hänen tätinsä.

Pedrolla oli kahdeksan sisarusta. Hänen vanhempi sisarensa Maria Isabel de Bragança (1797–1818) avioitui Espanjan kuningas Ferdinand VII:n kanssa. Nuorempi veli Miguel de Bragança (1802–1866), jota tasavaltalaiset kutsuivat "Vallananastajaksi" oli Portugalin kuningas vuosina 1828–1834, kunnes joutui luopumaan kruunusta sisällissodan 1832–1834 jälkeen.

Lapsuus ja koulutus

Kruununprinssi Pedro noin 11-vuotiaana, Francesco Bartolozzi n. 1809

Pedron vanhempien avioliitto oli onneton. Äiti Carlota Joaquina oli kunnianhimoinen nainen, joka pyrki aina ajamaan Espanjan etuja, jopa Portugalin kustannuksella. Hän oli kuulemma uskoton aviomiehelleen, ja meni niin pitkälle, että suunnitteli puolisonsa kukistamista sala​​liitossa tyytymättömien portugalilaisten aatelisten kanssa. Vanhemmat asuivat toisistaan erillään eikä äiti halunnut tavata lapsiaan.

Hiukan vakautta hänen lapsuudessaan tarjosivat kotipettaja Maria Genoveva do Rêgo e Matos, jota hän rakasti äitinään, ja opinto-ohjaaja munkki António de Arrábida, josta tuli hänen mentorinsa. Molemmat vastasivat Pedron kasvatuksesta ja yrittivät antaa hänelle sopivan koulutuksen. Hänen opetuksensa sisälsi laajan joukon aineita, kuten matematiikka, poliittinen talous, logiikka, historia ja maantiede. Hän oppi puhumaan ja kirjoittamaan paitsi portugalia myös latinaa ja ranskaa. Hän osasi kääntää englannista ja ymmärsi saksaa. Vielä myöhemminkin keisarina, Pedro omisti joka päivä vähintään kaksi tuntia opiskeluun ja lukemiseen.

Huolimatta Pedron opinto-ohjelman laajuudesta, hänen koulutuksensa osoittautui puutteelliseksi. Historioitsija Octávio Tarquínio de Sousa sanoo, että Pedro "oli epäilemättä älykäs, terävä-älyinen ja tarkkanäköinen." Historioitsija Roderick J. Barman kuitenkin sanoo, että hän oli luonteeltaan "liian kiihkeä, liian arvaamaton ja liian tunteellinen". Hän pysyi impulsiivisena eikä koskaan oppinut hallitsemaan itseään tai arvioimaan päätöstensä seurauksia ja mukauttamaan näkemyksiään tilannemuutoksiin. Hänen isänsä ei koskaan antanut kenenkään kurittaa poikaansa. Vaikka Pedron opinto-ohjelmaan kuului kaksi tuntia opiskelua joka päivä, hän toisinaan kiersi sääntöjä irtisanomalla opettajansa ja harrasti omasta mielestään mielenkiintoisempia asioita.

Kruununprinssi

Kruununprinssi Pedro 18-vuotiaana, Jean-Baptiste Debret 1816

Nuorena miehenä Pedro oli komea ja energinen ja piti fyysisistä aktiviteeteista, kuten ratsastuksesta, jossa hän oli erinomainen. Hänellä oli vain vähän kärsivällisyyttä häntä kyllästyttäviin asioihin, kuten opiskelemiseen tai valtionhallintoon, vaikka hänestä kehittyikin erittäin taitava puutyömies ja muusikko. Hän piti myös naisista ja aloitti sarjan suhteita jo nuorena.

Isä, kuningas Juhana VI pakeni vuonna 1807 perheineen Napoleonin valloituksia Brasiliaan, jolloin Rio de Janeirosta tuli tosiasiallisesti Portugalin imperiumin pääkaupunki. Kuninkaan palattua 1820-luvulla Portugaliin maa menetti monet etuoikeuksistaan, mikä raivostutti kansallismieliset. Kruununperijä Pedro, joka oli jäänyt Brasiliaan, asettui kansallismielisten puolelle ja tuki jopa vuonna 1820 puhjennutta kapinaa Portossa.

Pedro ympäröi itsensä ministereillä, jotka olivat itsenäistymisen puolella. Portugalin Cortês (parlamentti), joka suosi Brasilian siirtomaa-asemaa, vaati Pedroa palaamaan Lissaboniin "saattamaan loppuun poliittisen koulutuksensa ".

Keisari Pedro I, Simplício Rodrigues de Sá 1822

Brasilian keisari

Kieltäydyttyään palaamasta Portugaliin Pedro menetti asemansa kruununperillisenä, ja hänet alennettiin hovin edustajaksi Brasiliassa. Pedron saatua uutisen hän julisti ”Itsenäisyys tai kuolema!” Hän julisti Brasilian itsenäisyyden 7. syyskuuta 1822 ja hänet julistettiin Brasilian keisariksi 12. lokakuuta 1822. Kolme kuukautta myöhemmin 1. joulukuuta 1826 hänet kruunattiin keisari Pedro I:ksi.

Pedron alkuperäinen suosio hiipui. Vuonna 1823, kun Brasilian yleiskokous valmisteli liberaalia perustuslakia, hän hajotti sen ja karkotti radikaalin johtaja José Bonifácio de Andrada e Silvan. Pedro hyväksyi 25. maaliskuuta 1824 jonkin verran vähemmän liberaalin perustuslain, jonka valtioneuvosto oli laatinut hänen pyynnöstään.

Vaikka peruskirjan hyväksyminen saattoi pelastaa Pedron aseman, se ei palauttanut hänen suosiotaan. Hänen itsevaltainen tyylinsä, hänen oppimattomuudesta johtuva innostuksen puutteensa parlamentaarista hallintoa kohtaan ja jatkuva kiinnostus Portugalin asioihin eivät miellyttäneet hänen alamaisiaan.

Samoin armeijan epäonnistuminen sodassa Argentiinaa vastaan Cisplatinan provinssista eli nykyisen Uruguayn alueesta vähensi hänen suosiotaan. Voimakas vastustus Brasilian parlamentissa ja joukko paikallisia kansannousuja sai hänet luopumaan kruunusta huhtikuussa 1831 poikansa Pedro II:n hyväksi, joka oli tuolloin viisivuotias ja Pedro I palasi Portugaliin.

Avioliitot ja lapset

Ensimmäinen avioliitto

Arkkiherttuatar Maria Leopoldinan saapuminen 5. marraskuuta 1817 Brasiliaan, Jean-Baptiste Debret 1817

Pedron ensimmäinen puoliso oli Itävallan arkkiherttuatar Maria Leopoldina (1797–1826), joka oli keisari Frans I:n ja Napolin ja Sisilian prinsessa Maria Teresan toiseksi vanhin tytär. 18-vuotiaan kruununprinssi Pedron mielestä 19-vuotias Maria Leopoldina ei ollut tarpeeksi kaunis vaan ylipainoinen. He avioituivat 6. marraskuuta 1817 Rio de Janeiron katedraalin Kuninkaallisessa kappelissa. Heidät kruunattiin 1. joulukuuta 1822.

Pedrolle ja Maria Leopoldinalle syntyi seitsemän lasta 10 vuoden aikana. Maria Leopoldina kärsi useita keskenmenoja ja kuoli yhdeksännen raskautensa keskenmenon komplikaatioihin 29-vuotiaana. Hän oli ollut kansan rakastama keisarinna, ja alamaisten parissa kiersi jopa huhu, että Maria Leopoldina oli kuollut aviomiehensä väkivallan uhrina. Heidän avioliittonsa ei ollut onnellinen ja Pedro pakotti aviopuolisonsa sietämään vuodesta 1822 palatsissa asunutta pitkäaikaista rakastajatartaan Domitila de Castroa ja tämän lapsia.

• Maria da Glória (4. huhtikuuta 1819 – 15. marraskuuta 1853), Portugalin kuningatar Maria II 1826–1853, avioitui ensin Auguste de Beauharnais'n Leuchtenbergin herttuan, Eugène de Beauharnais'n pojan kanssa, joka kuoli muutama kuukausi avioliiton jälkeen. Avioitui toisen kerran Saksi-Coburg-Gothan prinssi Ferdinandin kanssa, josta tuli kuningas Ferdinand II ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Heille syntyi oli yksitoista lasta. Maria II oli veljensä keisari Pedro II:n kruununperillinen, kunnes hänet suljettiin pois Brasilian perintölinjasta lailla nro. 91, 30. lokakuuta 1835.
• Miguel, Beiran prinssi (26. huhtikuuta 1820), syntyi kuolleena
• João Carlos, Beiran prinssi (6. maaliskuuta 1821 – 4. helmikuuta 1822), kuoli alle vuoden ikäisenä
• Januária Maria, Brasilian prinsessa (11. maaliskuuta 1822 – 13. maaliskuuta 1901), avioitui 1844 Aquilan kreivi prinssi Luigin (1824–1897), Molempain Sisilian kuninkaan Frans I:n ja kuningatar Maria Isabellan pojan kanssa. Heille syntyi kuusi lasta. Tunnustettiin virallisesti Portugalin infantaksi 4. kesäkuuta 1822, ja katsottiin myöhemmin poissuljetuksi Portugalin perintölinjasta Brasilian itsenäistyttyä.
• Paula Mariana, Brasilian prinsessa (17. helmikuuta 1823 – 16. tammikuuta 1833), kuoli 9-vuotiaana luultavasti aivokalvontulehdukseen, Brasiliassa sen itsenäistymisen jälkeen syntyneenä suljettiin pois Portugalin perintölinjasta.
• Francisca, Brasilian prinsessa (2. elokuuta 1824 – 27. maaliskuuta 1898), avioitui 1843 Joinvillen prinssi François d'Orléansin kanssa, joka oli Ranskan kuninkaan Ludvig Filip I:n ja Napolin ja Sisilian prinsessa Maria Amalian poika. Heille syntyi kaksi lasta. Brasiliassa sen itsenäistymisen jälkeen syntynyt Francisca suljettiin pois Portugalin perintölinjasta.
• Pedro II Brasilian keisari (2. joulukuuta 1825 – 5. joulukuuta 1891), avioitui 1843 Molempain Sisiliain kuninkaan Frans I:n ja kuningatar Maria Isabellan tyttären Teresa Cristinan kanssa. Heille syntyi neljä lasta, joista vanhin oli kruununprinsessa Isabella. Brasiliassa sen itsenäistymisen jälkeen syntynyt Pedro II suljettiin pois Portugalin perintölinjasta, eikä hänestä tullut Portugalin kuningasta isänsä Pedro V luovuttua kruunusta.

Toinen avioliitto

Pedro I:n toinen avioituminen Amélie de Leuchtenbergin kanssa lokakuussa 1829 Rio de Janeiron katedraalissa, Jean-Baptiste Debret n. 1829. Isänsä takana ovat lapset Pedro, Januária, Paula ja Francisca.

Ensimmäisen puolisonsa kuoleman jälkeen Pedro lähetti Barbacenan markiisin etsimään hänelle uutta puolisoa Euroopan kuningassuvuista kunnianhimoisina vaatimuksinaan hyvä syntyperä, kauneus, hyveellisyys sekä kultivoitunut sivistys. Hänen oman epämääräisen maineensa vuoksi – julkinen pitkäaikainen suhde rakastajattareen ja viisi aviotonta lasta sekä edellisen puolison huono kohtelu – saivat kahdeksan ruhtinas- ja kuningashuonetta torjumaan suoralta kädeltä morsiankyselyt. Lisäksi entinen appi keisari Frans I, joka oli nimittänyt vävyään lurjukseksi, pyrki kaikin voimin estämään uuden avioliiton, jotta hänen lapsenlapsensa perisivät aikanaan Brasilian kruunun.

Pedro joutui tinkimään vaatimuksistaan ja pelkkä hyveellisyys sekä hyvä luonne olivat nyt riittävästi. Pariisin suurlähettiläs Pedra Brancan varakreivi Domingos Borges de Barrosille oli vinkattu Amélie de Leuchtenbergistä. Tämän ainoa "vika" oli se että hänen isänsä Eugène de Beauharnais oli ollut Napoleonin vahva tukija, Portugalin sekä Brasilian pahin vihollinen Pyreneiden niemimaan sodassa ja jopa tämän adoptiopoika sekä lähtenyt maanpakoon Baijeriin. Amélien äiti Baijerin prinsessa Augusta oli innokas saamaan Beauharnais'n suvulle kuninkaallista statusta. Hänen oma sukunsa Wittelsbachit edustivat pitkää linjaa hallitsijoita.

Prinsessa oli pitkä, erittäin kaunis, sopusuhtainen, ja hänellä oli herkät kasvonpiirteet, siniset silmät ja kullanruskeat hiukset. Resenden markiisi António Teles da Silva Caminha e Meneses, joka lähetettiin tarkistamaan nuoren naisen kauneus, ylisti häntä suuresti sanoen, että hänellä oli "fyysinen olemus, jota taidemaalari Antonio da Correggio kuvaa maalauksessaan Saban kuningattaresta." Amélie oli myös sivistynyt ja herkkä. The Times of London vahvisti, että hän oli yksi parhaiten koulutetuista ja valmennetuista prinsessoista saksankielisessä maailmassa.

Pedron toinen puoliso vuodesta 1829 oli Amélie de Leuchtenberg (1812–1873). Hänen isänsä Eugène de Beauharnais (1781–1824) oli keisarinna Josefinen ja tämän ensimmäisen aviomiehen, varakreivi Alexandre de Beauharnais'n poika. Hänen äitinsä oli Baijerin prinsessa Amelie Augusta (1788–1851), Baijerin kuningas Maksimilian I:n ja prinsessa Augusta Wilhelmina Maria von Hessen-Darmstadtin tytär. Amélia vihittiin välittäjän avulla 2. elokuuta 1829 Münchenissä vaatimattomassa seremoniassa ilman sulhasta ja 16. lokakuuta heidät vihittiin Keisarillisessa kappelissa Rio de Janeiron katedraalissa. Samalla laivalla hänen kanssaan saapui Pedron vanhin tytär, 10-vuotias Maria II. Kerrotaan että keisari Pedro lankesi mielenliikutuksesta polvilleen nähdessään ensi kertaa vaimonsa tätä kuljettavalla aluksella.

Heille syntyi Pariisissa maanpaon aikana tytär:

• Maria Amélia (1. joulukuuta 1831 – 4. helmikuuta 1853) Brasilian prinsessa, kuoli 21-vuotiaana tuberkuloosiin

Vaikka Amélia ei tullut vielä moneen vuoteen raskaaksi, Pedro pysyi hänelle uskollisena eikä ottanut uusia rakastajattaria.

Muut suhteet

Pedrolla oli pitkäaikainen rakastajatar, Santosin markiisitar Domitila de Castro (1797–1867) vuodesta 1822 lähtien ja heille syntyi vuosina 1823−1830 viisi lasta. Suhde loppui viimeisen kerran elokuussa 1829 ennen kuin Pedro avioitui toisen puolisonsa kanssa. Pedro tunnusti lapsista vanhimman tyttären, Goiásin herttuatar Isabel Marian (1824–1898), joka otetiin pois äidiltään nelivuotiaana ja lähetettiin viisivuotiaana sisäoppilaitokseen Ranskaan. Hän avioitui vuonna 1843 Treubergin kreivi Ernst Joseph Johann Fischler von Treubergin (1775-1835) kanssa ja heille syntyi neljä lasta. Nuorempaa tytärtä Maria Isabel de Alcântara Bourbonia (1830–1896) Pedro ei koskaan tunnustanut eikä antanut hänelle aatelisarvoa eikä perintöä.

Näiden lisäksi Pedrolla oli ainakin kaksi aviotonta lasta.

Keisari Pedro I, Simplício Rodrigues de Sá n. 1830

Keisari Pedro I, Antônio Joaquim Franco Velasco 1826

Kuningas

Isänsä kuollessa Pedro I sai myös Portugalin kuninkaan kruunun Pedro IV:nä 10. maaliskuuta 1826. Hän asetti voimaan Portugalin uuden perustuslain, mutta hänet pakotettiin eroamaan 28. toukokuuta tyttärensä Maria II:n hyväksi. Koska Maria oli vain seitsenvuotias, Pedro IV asetti veljensä Miguelin valtakunnanhoitajaksi ja lupasi hänen naivan Marian.

Poliittisen kriisin jälkeen Pedro I erotettiin Brasilian keisarin asemasta viisivuotiaan poikansa Pedro II:n hyväksi 7. huhtikuuta 1831. Pedro I miehitti Azorit ja hyökkäsi veljeään Miguelia vastaan, joka oli ottanut haltuunsa Portugalin kuninkaan kruunun ja kumonnut Pedro I:n perustuslain. Kolmivuotisen Portugalin sisällissodan 1832-1834 jälkeen Miguel pakotettiin luopumaan vallasta vuonna 1834 ja ajettiin maanpakoon ja Maria II palautettiin valtaistuimelle.

Keisari Pedro I:n ja keisarinna Amélien haudat Keisarillisessa kryptassa São Paulossa.

Perintö

Monumento à Independencia do Brasil, 1922

Pedro I kuoli syntymäpaikassaan Queluzin palatsissa 35 vuoden ikäisenä Portugalin sisällisodassa 1832-1834 taistelemisen uuvuttamana pitkälle edenneeseen tuberkuloosiin. Hänen maalliset jäänteensä sydäntä lukuun ottamatta palautettiin Brasiliaan vuonna 1972 maan 150-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. Pedro I:n toiveiden mukaisesti hänen sydämensä on säilötty kirkkoon Portossa Portugalissa. Vuonna 2022 sydän kuljetettiin muutamaksi viikoksi Brasiliaan osana maan 200-vuotisjuhlia.

Pedro I, ensimmäinen puoliso Maria Leopoldina ja toinen puoliso Amélie de Leuchtenberg on haudattu Keisarilliseen kryptaan Brasilian itsenäisyyden monumenttiin São Pauloon, joka valmistui vuonna 1982.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pedro I Wikimedia Commonsissa