Wikipedia

Wittelsbach

saksalainen hallitsijasuku

Wittelsbach on eurooppalainen hallitsijasuku, joka on alun perin kotoisin nykyisen Saksan Baijerin alueelta. Kaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisaria kuului sukuun: Ludvig IV Baijerilainen 1300-luvulla ja Kaarle VII 1700-luvulla. Suvun jäsenet hallitsivat Baijeria yli seitsemänsadan vuoden ajan (1180–1918),[1] ensin herttuoina, vuodesta 1623 vaaliruhtinaina ja vuodesta 1806 kuninkaina. Lisäksi suvussa on ollut Reinin pfalzkreivejä (1214–1803 ja 1816–1918), Brandenburgin rajakreivejä (1323–1373), Hollannin, Hainautin ja Zeelandin kreivejä (1345–1432), Kölnin vaaliarkkipiispoja (1583–1761), Jülichin ja Bergin herttuoita (1614–1794/1806), Ruotsin kuninkaita (1441–1448 ja 1654–1720) sekä Bremen-Verdenin kreivejä (1654–1719).

Wittelsbach-suvun vaakuna.

Historia

muokkaa

Wittelsbachit periytyvät mahdollisesti 900-luvun alussa eläneestä Baijerin rajakreivi Luitpoldista.[2] Tätä ei ole kuitenkaan voitu varmasti todistaa.

Suvun nimi tulee vuonna 1209 tuhoutuneesta Wittelsbachin linnasta, joka sijaitsi Paarjoen rannalla lähellä Aichachia Baijerissa. Vuonna 1124 Scheyernin kreivi Otto V siirtyi hallitsemaan kreivikuntaansa Wittelsbachista käsin ja alkoi samalla käyttää nimeä Wittelsbach. Keisari Fredrik Barbarossa antoi hänen pojalleen Otto VI:lle vuonna 1180 Henrik Leijonalta riistetyn Baijerin herttuakunnan, jolloin tästä tuli herttua Otto I. Otto I:n pojanpoika Otto II sai vuonna 1214 avioliiton kautta haltuunsa myös Reinin pfalzkreivikunnan. Otto II:n kuoltua vuonna 1255 valtakunta jaettiin hänen poikiensa kesken. Pfalzia ja Ylä-Baijeria hallinneeseen nuorempaan sukulinjaan kuulunut Ludvig II valittiin vuonna 1328 keisariksi nimellä Ludvig IV. Vuonna 1329 hän jakoi niin sanotulla Pavian sopimuksella perintömaansa uudelleen luovuttamalla Reinin pfalzkreivikunnan ja Nordgaun (nykyinen Oberpfalz) veljenpojilleen Rudolf II:lle ja Ruprecht I:lle. Hän piti itsellään Ylä-Baijerin, johon Ala-Baijeri yhdistettiin sitä hallinneen vanhemman sukulinjan sammuttua vuonna 1340. Tämä järjestely jakoi Wittelsbachit vuosisadoiksi kahteen sukuhaaraan, joista toinen hallitsi Baijeria ja toinen Pfalzia.[3][2]

Pfalzia veljensä kuoltua yksinään hallinnut Ruprecht I sai vuoden 1356 kultaisella bullalla vaaliruhtinaan arvon, jolloin syntyi Pfalzin vaaliruhtinaskunta eli Kurpfalz.[3][2] Wittelsbachien pfalzilaisesta sukuhaarasta tuli yksi Saksan kuningas, vuosina 1400–1410 hallinnut Ruprecht Pfalsilainen. Pfalzin alue jaettiin myöhemmin useisiin osiin, joita hallitsivat eri sukuhaarat. Sama tapahtui välillä myös Baijerissa, joka jaettiin vuonna 1392 kolmen eri sukuhaaran hallitsemiksi Baijeri-Münchenin, Baijeri-Ingolstadtin ja Baijeri-Landshutin herttuakunniksi. Herttua Albrekt IV kuitenkin yhdisti ne uudelleen 1500-luvun alussa ja asetti primogenituuriin perustuneen perimysjärjestyksen, jotta Baijeria ei enää pilkottaisi uudelleen.[3] Wittelsbachien pfalzilaiselle haaralle kuulunut vaaliruhtinaan arvo siirrettiin kolmikymmenvuotisen sodan aikana vuonna 1623 baijerilaiselle haaralle, mutta myös Pfalz palautettiin vuonna 1648 vaaliruhtinaskunnaksi.[2][3]

Wittelsbachit olivat kahdesti Ruotsin (ja samalla myös Suomen) hallitsijasukuna. Ensin vuosina 1440–1448 koko Kalmarin unionia hallitsi Kristoffer Baijerilainen, joka nimestään huolimatta kuului suvun pfalzilaiseen eikä baijerilaiseen haaraan. Vuonna 1654 Ruotsin kuninkaaksi tullut Kaarle X Kustaa oli myös Wittelsbachien pfalzilaisesta haarasta. Hänen sukunsa, joka Ruotsissa tunnetaan pfalzilaisena sukuna, hallitsi Ruotsia vuoteen 1720.[2]

Toinen Wittelsbachin suvusta tullut keisari oli Baijerin vaaliruhtinas Kaarle Albert, joka oli keisarina Itävallan perimyssodan aikana vuosina 1742–1745 nimellä Kaarle VII.[3] Hänen poikansa Maksimilian III Joosefin kuoltua vuonna 1777 Wittelsbachien alkuperäinen baijerilainen haara sammui kokonaan. Vuonna 1724 tehdyn sopimuksen mukaisesti Baijerin kruunu siirtyi tällöin pfalzilaisen haaran päämiehelle, vaaliruhtinas Kaarle Teodorille, jolloin valtakunnat yhdistyivät uudelleen. Myös Kaarle Teodorin sukuhaara sammui hänen kuollessaan vuonna 1799, mutta kruunu siirtyi edelleen pfalzilaisen haaran nuoremman Zweibrücken-sukuhaaran päämiehelle Maksimilian IV Joosefille, joka kruunautti itsensä vuonna 1806 Baijerin kuninkaaksi nimellä Maksimilian I. Suku hallitsi sen jälkeen Baijeria (vuodesta 1871 tosin vain osana Saksan keisarikuntaa) aina vuoteen 1918, jolloin kuningas Ludvig III joutui luopumaan kruunusta vallankumouksen seurauksena.[3][2]

Wittelsbachin sukuun kuuluivat myös Unkaria 1300-luvun alussa muutaman vuoden hallinnut Otto Wittelsbach, Böömin kuninkaana vuosina 1619–1620 ollut Fredrik I ja Kreikkaa vuosina 1832–1862 hallinnut kuningas Otto.

Suvun tämänhetkinen päämies on Baijerin herttua Franz.

Suvun nykyisen päämiehen esi-isät

muokkaa

Wittelsbachin suvun perimysjärjestys on patrilineaarinen, alenevassa polvessa isältä pojalle. Franzista ylöspäin oleva patrilineaarinen järjestys on:

  1. Luitpold, Baijerin rajakreivi, k. 907
  2. Arnulf, Baijerin kreivi, k. 937
  3. Berthold Baijerilainen, 915–980
  4. Henri I Schweinfurtilainen, 960–1017
  5. Henri II Schweinfurtilainen, 1017–1043
  6. Otto I, Scheyernin kreivi, 1044–1072
  7. Otto II, Scheyernin kreivi, k. 1108
  8. Otto IV, Wittelsbachin kreivi, 1083–1156
  9. Otto I Wittelsbach, Baijerin herttua, 1117–1183
  10. Ludvig I, Baijerin herttua, 1173–1231
  11. Otto II Wittelsbach, Baijerin herttua, 1206–1253
  12. Ludvig II, Baijerin herttua, 1229–1294
  13. Rudolf I, Baijerin herttua, 1274–1319
  14. Adolf, Reinin pfalzkreivi, 1300–1327
  15. Ruprecht II, vaaliruhtinas, 1325–1398
  16. Ruprecht Pfalsilainen, 1352–1410
  17. Stefan, Simmern-Zweibrückenin pfalzkreivi, 1385–1459
  18. Ludvig I, Zweibrückenin pfalzkreivi, 1424–1489
  19. Alexander, Zweibrückenin pfalzkreivi, 1462–1514
  20. Ludvig II, Zweibrückenin pfalzkreivi, 1502–1532
  21. Wolfgang, Zweibrückenin pfalzkreivi, 1526–1569
  22. Kaarle I, Birkenfeldin pfalzkreivi, 1560–1600
  23. Kristian I, Birkenfeldin pfalzkreivi, 1598–1654
  24. Kristian II, Zweibrückenin pfalzkreivi, 1637–1717
  25. Kristian III, Zweibrückenin pfalzkreivi, 1674–1735
  26. Fredrik Mikael, Zweibrückenin pfalzkreivi, 1724–1767
  27. Maksimilian I Joosef, Baijerin kuningas, 1756–1825
  28. Ludvig I, Baijerin kuningas, 1786–1868
  29. Luitpold, Baijerin prinssihallitsija, 1821–1912
  30. Ludvig III, Baijerin kuningas, 1845–1921
  31. Rupprecht, Baijerin kruununprinssi, 1869–1955
  32. Albrecht, Baijerin herttua, 1905–1996
  33. Franz Bonaventura Adalbert Maria, Baijerin herttua, s. 1933

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1154. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  2. ↑ a b c d e f Nordisk familjebok (1921), s. 881–882 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 19.9.2017.
  3. ↑ a b c d e f House of Wittelsbach (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 19.9.2017.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wittelsbach&oldid=22743006”