Ludvig III (Baijeri)

Baijerin kuningas (1913–1918)

Ludvig III (syntyjään Ludwig Leopold Joseph Maria Aloys Alfred; 7. tammikuuta 1845 München, Baijeri18. lokakuuta 1921 Sárvár, Unkarin kuningaskunta) oli Baijerin viimeinen kuningas vuosina 1913–1918.

Ludvig III
Ludvig valokuvattuna vuonna 1912
Baijerin kuningas
Valtakausi 5. marraskuuta 191313. marraskuuta 1918
Edeltäjä Otto
Seuraaja monarkia lakkautettu
Syntynyt 7. tammikuuta 1845
München, Baijeri
Kuollut 18. lokakuuta 1921 (76 vuotta)
Sárvár, Unkarin kuningaskunta
Puoliso Marie Therese
Lapset 13
Koko nimi Ludwig Leopold Joseph Maria Aloys Alfred
Suku Wittelsbach
Isä Luitpold
Äiti Auguste Ferdinande
Uskonto roomalaiskatolisuus

Varhaiset vaiheet

muokkaa

Ludvig oli Baijerin prinssi Luitpoldin ja Itävallan arkkiherttuatar Augusten lapsi. Sisaruksia Ludwigilla oli kolme, joista Ludwig oli vanhin.[1]

Avioliitto ja lapset

muokkaa

Vuonna 1868 Ludvig meni naimisiin itävaltalaisen Marie Theresen kanssa. Ludvigille syntyi yhteensä 13 lasta, 4 poikaa ja 9 tytärtä:[1]

  • kruununprinssi Rupprecht
  • prinsessa Adelgunde
  • prinsessa Maria Ludwiga
  • prinssi Karl
  • prinssi Franz
  • prinsessa Mathilde
  • prinssi Wolfgang Maria Leopold
  • prinsessa Hildegard
  • prinsessa Notburga
  • prinsessa Wiltrud
  • prinsessa Helmtrud
  • prinsessa Dietlinde
  • prinsessa Gundelinde

Baijerin kuninkaana

muokkaa

Ludvig seurasi aluksi isäänsä Baijerin sijaishallitsijana vuonna 1912. Tämä oli toiminut Ludvigin serkun, mielenvikainen kuningas Oton sijaishallitsijana, mutta vuotta myöhemmin Ludvig syrjäytti Oton ja hänestä tuli virallisesti Baijerin kuningas.[2]

Ludvigin lyhyt hallintokausi oli konservatiivinen. Hallitsijana hän sai vaikutteita paavi Leo XIII:n kiertokirjeestä Rerum Novarumista. Häntä kutsuttiin joskus nimellä ”Millibauer”, ”meijerifarmari”, koska hän oli suuresti kiinnostunut maataloudesta ja viljelystä.

Ensimmäinen maailmansota

muokkaa

Ludvigia syytettiin sokeasta Preussin seuraamisesta, ja hänen epäsuosionsa kasvoi ensimmäisen maailmansodan aikana. Kun sota kesti ja rintama läheni Baijeria, valtiossa puhkesi saksalainen sosialistinen vallankumous. Juuri ennen sodan loppumista Ludvig pakeni perheineen Münchenin palatsista. Hän oli ensimmäinen saksalainen monarkki, joka syöstiin valtaistuimeltaan.

Pari päivää sodan jälkeen, 13. marraskuuta, Ludvig kirjoitti käskyn, joka vapautti sotilaat ja siviilivirkailijat valoistaan.[2] Kurt Eisnerin johtaman tuoreen tasavallan hallitus tulkitsi tämän eroilmoitukseksi.

Ludvigin veli Leopold oli sotamarsalkka Saksan armeijassa.

Maastapako ja viimeiset vuodet

muokkaa

Baijerista paettuaan Ludvig muutti ensin Liechtensteiniin, josta hän siirtyi sittemmin Sárváriin, Unkariin, jossa hän kuoli vuonna 1921.[3] Vallasta luopuminen painoi entisen kuninkaan mieltä.[2]

Kunnianosoituksia

muokkaa

Baijerilaiset

muokkaa

Ulkomaalaiset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b King Ludwig III of Bavaria Unofficial Royalty. 8.7.2016. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
  2. a b c Louis III | Reign, Succession & Monarchy Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
  3. a b Ludwig III. (Wittelsbach) König von Bayern prussianmachine.com. Viitattu 25.8.2023.
  4. a b Königliche Orden (s. 7 & 11) Hof- und Staats-Handbuch des Königreich Bayern. 1908. Viitattu 25.8.2023. (saksaksi)
  5. Hof- und Staatshandbuch des Königreichs Bayern: 1867. Landesamt, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.8.2023). (saksaksi)
  6. a b c Ritter-Orden (s. 50, 52 & 55) Hof- und Staatshandbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie. 1918. Viitattu 25.8.2023. (saksaksi)
  7. Prussia (Germany): Schwarzer Adler-orden. Preussische Ordens-liste, 1886, s. 7. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
  8. Königliche Orden, s. 28. Staatshandbuch für Württemberg, 1896. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.8.2023). (saksaksi)
Edeltäjä:
Otto
Baijerin kuningas
1913–1918
Seuraaja:
-