Clas Thunberg

suomalainen pikaluistelija

Arnóld Clas Robert Thunberg (5. huhtikuuta 1893 Helsinki28. huhtikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen pikaluistelija ja olympiavoittaja. Yhdessä norjalaisen Ivar Ballangrudin kanssa hän hallitsi pikaluistelua 1920- ja 1930-luvuilla. Thunbergin uran huippukausi oli samoihin aikoihin Paavo Nurmen kanssa ja hän ylsi talvilajissa samaan kuin Nurmi kesällä. Tästä syystä Thunbergia on kutsuttu nimellä ”jääkenttien Nurmi”.

Mitalit
Clas Thunberg 1924
Clas Thunberg 1924
Maa:  Suomi
Miesten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Chamonix 1924 1 500 m
Kultaa Kultaa Chamonix 1924 5 000 m
Kultaa Kultaa Chamonix 1924 yleiskilpailu
Kultaa Kultaa St. Moritz 1928 500 m
Kultaa Kultaa St. Moritz 1928 1 500 m
Hopeaa Hopeaa Chamonix 1924 10 000 m
Pronssia Pronssia Chamonix 1924 500 m
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Tukholma 1923 yhteispisteet
Kultaa Kultaa Oslo 1925 yhteispisteet
Kultaa Kultaa Davos 1928 yhteispisteet
Kultaa Kultaa Oslo 1929 yhteispisteet
Kultaa Kultaa Helsinki 1931 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Tampere 1927 yhteispisteet
Pronssia Pronssia Kristiania 1922 yhteispisteet
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Helsinki 1922 yhteispisteet
Kultaa Kultaa Oslo 1928 yhteispisteet
Kultaa Kultaa Tukholma 1931 yhteispisteet
Kultaa Kultaa Davos 1932 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Hamar 1923 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Kristiania 1924 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Tukholma 1927 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Davos 1929 yhteispisteet

Thunberg on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä olympiaurheilijoista, sillä pikaluistelussa hän voitti kaksissa talviolympialaisissa yhteensä viisi kultamitalia. Seuraavan kerran samaan pystyi Eric Heiden vuonna 1980.

Urheilu-ura muokkaa

Thunberg voitti ensimmäisen matkavoittonsa SM-kisoissa 1915, joissa hän oli nopein 500 metrin matkalla ajalla 46,4. Seuraavana vuonna hän teki ensimmäisen Suomen-ennätyksensä. 1 500 metrillä syntynyt aika 2.26,7 rikkoi Väinö Wickströmin ja Arvo Tuomaisen nimissä olleen kotimaan ratojen Suomen-ennätyksen 0,6 sekunnilla. Julius Skutnabb rikkoi ennätyksen seuraavana vuonna. Vuonna 1920 Thunberg oli PM-kisoissa nopein 500 metrillä (aika 46,4) sekä 1 500 metrillä (2.37,6), mutta mestaruus meni ruotsalaiselle Eric Blomgrenille. Saman vuoden SM-kisoissa Thunberg oli niin ikään nopein 500 ja 1 500 metrillä, mikä riitti myös yleismestaruuteen. Matkavoitot tulivat ajoilla 48,1 ja 2.34,8.[1]

Henkilökohtaiset ennätykset muokkaa

Uran päättyminen muokkaa

Tammikuussa 1932 Thunberg oli jo voittanut Davosissa käydyissä EM-kisoissa 500, 1 500 ja 5 000 metriä, ja ollut 10 000 metrillä lopulta viides, voittaen yhteispisteillä Euroopan mestaruuden ylivoimaisesti.

Suurelle yleisölle huippukunnossa ollut Thunberg ilmoitti olympiakisoista poisjäännin syyksi amerikkalaisten kilpailuissa käyttämän yhteislähdön. ”Minun olisi opeteltava kokonaan uusi urheilumuoto. Se ei ole enää luistelua. Se on juoksua.” kommentoi hän Uudessa Suomessa 1. tammikuuta.

Marraskuussa 2005 julkaistusta kirjasta Viestinviejät. Tositarinoita talviolympiakisoista[2] käy Urheiluarkiston tutkijan Ossi Viidan kirjoittamasta osuudesta ilmi, että todellinen syy Thunbergin poisjääntiin oli kilpailukielto. Thunberg oli vaatinut Suomen luistinliitolta 3 500 markkaa valmennuskorvausten ja matkarahojen lisäksi perheensä toimeentuloa varten olympiakisojen ajaksi, mutta liitto ei ollut suostunut pyyntöön, vaan antoi saman vuoden huhtikuuhun kestäneen kilpailukiellon. Asian todellista laitaa ei tuolloin paljastettu yleisölle.

Saavutuksia muokkaa

  • viisi olympiakultaa: Chamonix 1924 (1 500 metriä, 5 000 metriä ja yhteistulos), St. Moritz 1928 (500 m ja 1 500 m)
  • olympiahopeaa Chamonix 1924 (10 000 m, voittaja Julius Skutnabb)
  • olympiapronssia Chamonix 1924 (500 m)
  • maailmanmestari 1923, 1925, 1928, 1929 ja 1931 (yleisluistelu)
  • MM-hopeaa 1927 ja MM-pronssia 1922 (yleisluistelu)
  • Euroopan mestari 1922, 1928, 1931 ja 1932 (yleisluistelu)
  • EM-hopeaa 1923, 1924, 1927 ja 1929 (yleisluistelu)
  • neljä maailmanennätystä

Lähteet muokkaa

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 209, 217–218. Otava, 1970.
  2. useita: Viestinviejät. Tositarinoita talviolympiakisoista. Suomen urheilumuseosäätiö, 2005. ISBN 9529907540.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa