Sten Stensen

Sten Stensen (s. 18. joulukuuta 1947 Drammen) on norjalainen pikaluistelun maailmanmestari ja olympiavoittaja, joka kuului maansa edustusjoukkueeseen vuosina 1969–1978.[1]

Mitalit
Sten Stensen
Sten Stensen
Maa:  Norja
Miesten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Innsbruck 1976 5 000 metriä
Hopeaa Hopeaa Innsbruck 1976 10 000 metriä
Pronssia Pronssia Sapporo 1972 5 000 metriä
Pronssia Pronssia Sapporo 1972 10 000 metriä
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Inzell 1974 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Deventer 1973 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Heerenveen 1976 yhteispisteet
Pronssia Pronssia Heerenveen 1977 yhteispisteet
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Heerenveen 1975 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Oslo 1976 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Oslo 1978 yhteispisteet

Urheilu-uraMuokkaa

Stensen saavutti Sapporon olympialaisissa 1972 pronssimitalin 5 000:lla ja 10 000 metrillä.[1][2] Seuraavana vuonna hän saavutti yleisluistelun MM-kilpailuissa hopeaa. Vuonna 1974 hän voitti Inzellin MM-kilpailuissa kultaa ja sijoittui EM-kilpailuissa kuudenneksi. Vuonna 1975 hän voitti EM-kultaa mutta jäi MM-kilpailuissa neljänneksi.[1]

Innsbruckin olympialaisissa 1976 Stensen voitti kultaa 5 000 metrillä ja saavutti hollantilaisen Piet Kleinen takana hopeaa 10 000 metrillä.[1][2] Samana vuonna hän oli sekä EM- että MM-kilpailuissa hopealla; edellisissä häntä parempi oli maanmies Kay Arne Stenshjemmet ja jälkimmäisissä Piet Kleine. Samana vuonna Stensen luisteli kahdesti 10 000 metrillä maailmanennätyksen: tammikuussa hän luisteli Oslossa ajan 14.50,31 ja maaliskuussa Medeossa hän otti ennätyksen Piet Kleinelta takaisin ajalla 14.38,08. Vuonna 1977 Stensen saavutti vielä MM-pronssia[1] ja EM-hopeaa. Kaikkiaan Stensen saavutti urallaan 11 arvokisamitalia ja neljä olympiamitalia. Vuoden 1976 menestysten perusteella hänet valittiin vuoden parhaaksi luistelijaksi maailmassa, josta hän sai tunnustuksena Oscar Mathisen -palkinnon.

Uransa aikana hän kuului Norjan legendaariseen pikaluistelukvartettiin yhdessä Jan Egil Storholtin, Kay Arne Stenshjemmetin ja Amund Sjøbrendin kanssa. Aikalaiset kutsuivat heitä Norjassa alkukirjaimen mukaan nimellä "Fire S" eli "Neljä ässää".[3]

Uran jälkeinen aikaMuokkaa

Urheilu-uran päätyttyä keväällä 1978 hän toimi Norjan radiolle lajiasiantuntijana lähes 20 vuoden ajan.[3]

Stensen valitsi nuorena jo sotilasuran ja yleni aina everstiksi jäätyään 60-vuotiaana eläkkeelle. Sen jälkeen hän työskenteli vielä puolustusvoimain rakennushankkeiden johtotehtävissä. Viimeiset vuodet hän on ollut aktiivi vapaa-ajanpurjehtija. Hän palasi Norjaan kesällä 2019 kierrettyään vaimonsa kanssa moottoripurjeveneellään maailmaa peräti viisi vuotta. [3]

LähteetMuokkaa

  • Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto; & Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 547. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
  • Sten Stensenin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Arponen, ym., s. 547
  2. a b Sports Reference LLC
  3. a b c Poissa parrasvaloista: Sten Stensen - Purjehtiva eversti kuuluu Norjan legendaariseen pikaluistelukvartettiin.. Urheilulehti, 13.11.2019, nro 46, s. 46.


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.