Johann Olav Koss
Johann Olav Koss (s. 29. lokakuuta 1968 Drammen, Norja) on norjalainen pikaluistelija, nelinkertainen olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari sekä Euroopan mestari.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Johann Olav Koss | |||
Maa: Norja | |||
Miesten pikaluistelu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Albertville 1992 | 1 500 m | |
Kultaa | Lillehammer 1994 | 1 500 m | |
Kultaa | Lillehammer 1994 | 5 000 m | |
Kultaa | Lillehammer 1994 | 10 000 m | |
Hopeaa | Albertville 1992 | 10 000 m | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Innsbruck 1990 | yleiskilpailu | |
Kultaa | Heerenveen 1991 | yleiskilpailu | |
Kultaa | Göteborg 1994 | yleiskilpailu | |
Hopeaa | Hamar 1993 | yleiskilpailu | |
Pronssia | Calgary 1992 | yleiskilpailu | |
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Sarajevo 1991 | yleiskilpailu | |
Hopeaa | Heerenveen 1992 | yleiskilpailu | |
Hopeaa | Heerenveen 1993 | yleiskilpailu | |
Hopeaa | Hamar 1994 | yleiskilpailu |
Vuonna 1987 Koss voitti Norjan juniorien mestaruuden, mutta ei pärjännyt 1986 eikä 1987 nuorten MM-kilpailuissa. Vuonna 1988 hän debytoi aikuisten maailmanmestaruuskilpailuissa mutta karsiutui päätösmatkalta. Seuraavana vuonna hän sijoittui EM-kilpailuissa viidenneksitoista ja MM-kisoissa kahdeksanneksi. Kossin uran läpimurto tapahtui vuonna 1990, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden Innsbruckissa.
Voidaan sanoa, että Koss oli 1990-luvun alkupuolen paras pikaluistelija maailmassa voittaen maailmanmestaruudet vielä 1991 ja 1994 sekä jääden hopealle 1993 ja pronssille 1992. Albertvillen 1992 olympialaisissa Koss voitti kultaa 1 500 metrillä vain 0,04 sekunnin erolla maanmieheensä Ådne Søndråliin ja hopeaa 10 000 metrillä Bart Veldkampin takana[1]. Lisäksi hän sijoittui 5 000 metrillä seitsemänneksi[2]. Euroopan mestaruuden hän voitti 1991 ja sijoittui kolmena seuraavana vuonna EM-hopealle.
Kossin uran paras vuosi oli hänen viimeinen aktiivivuotensa 1994, jolloin hän Lillehammerin olympialaisissa voitti kolme kultamitalia (1 500, 5 000 ja 10 000 metriä) uusilla maailmanennätysajoilla[3] ja voitti lisäksi maailmanmestaruuden. Noista ennätyksistä kaksi säilyi rikkomattomana klaps-luistinten aikakauteen saakka. Arvostettu Sports Illustrated-lehti nimesi Kossin tuolloin vuoden miesurheilijaksi.
Kilpauransa jälkeen Kossista tuli UNICEFin lähettiläs ja KOK:n jäsen (vuosina 1999-2002). Hän meni naimisiin kanadalaisen Belinda Stronachin kanssa vuonna 1999, mutta liitto päättyi eroon vuonna 2003.
Lähteet
muokkaa- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 13, s. 194–195. Spartakus Oy, 1992. ISBN 951-96269-2-1.
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 13, s. 194. Spartakus Oy, 1992. ISBN 951-96269-2-1.
- ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 15, s. 214–215. Sporttikustannus Oy, 1994. ISBN 951-8920-20-6.
1924: Clas Thunberg | 1928: Clas Thunberg | 1932: Jack Shea | 1936: Charles Mathiesen | 1948: Sverre Farstad | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Jevgeni Grišin / Juri Mihailov | 1960: Roald Aas / Jevgeni Grišin | 1964: Ants Antson | 1968: Kees Verkerk | 1972: Ard Schenk | 1976: Jan Egil Storholt | 1980: Eric Heiden | 1984: Gaétan Boucher | 1988: André Hoffmann | 1992: Johann Olav Koss | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Ådne Søndrål | 2002: Derek Parra | 2006: Enrico Fabris | 2010: Mark Tuitert | 2014: Zbigniew Bródka | 2018: Kjeld Nuis | 2022: Kjeld Nuis |
1924: Clas Thunberg | 1928: Ivar Ballangrud | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Reidar Liaklev | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Boris Šilkov | 1960: Viktor Kositškin | 1964: Knut Johannesen | 1968: Fred Anton Maier | 1972: Ard Schenk | 1976: Sten Stensen | 1980: Eric Heiden | 1984: Tomas Gustafson | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Geir Karlstad | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage | 2006: Chad Hedrick | 2010: Sven Kramer | 2014: Sven Kramer | 2018: Sven Kramer | 2022: Nils van der Poel |
1924: Julius Skutnabb | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Åke Seyffarth | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Sigge Ericsson | 1960: Knut Johannesen | 1964: Jonny Nilsson | 1968: Johnny Höglin | 1972: Ard Schenk | 1976: Piet Kleine | 1980: Eric Heiden | 1984: Igor Malkov | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Bart Veldkamp | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage | 2006: Bob de Jong | 2010: Lee Seung-hoon | 2014: Jorrit Bergsma | 2018: Ted-Jan Bloemen | 2022: Nils van der Poel |