Pikaluistelu talviolympialaisissa 1980
XIII talviolympialaisissa Lake Placidissa, Yhdysvalloissa vuonna 1980 järjestettiin pikaluistelussa yhdeksän kilpailutapahtumaa. Isäntämaan Eric Heiden voitti viisi kultamitalia, mihin ei yksikään toinen pikaluistelija ole yksissä olympialaisissa pystynyt.
Miehet muokkaa
500 m muokkaa
| Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 | 
|
Eric Heiden | 38,03 (OE) |
| 2 | 
|
Jevgeni Kulikov | 38,37 |
| 3 | 
|
Lieuwe de Boer | 38,48 |
Kilpailupäivä: 15. helmikuuta
Eric Heiden oli ennakkosuosikki kisojen kaikilla viidellä matkalla. Viikkoa aiemmin hän oli voittanut neljännen sprinttereiden maailmanmestaruutensa mutta oli hävinnyt siellä 500 metrin kilpailussa joukkuetoverilleen Tom Plantille. Lake Placidin avausmatkalla hän luisteli ensimmäisessä parissa Jevgeni Kulikovin kanssa ja jätti tämän taakseen viimeisestä kaarteesta suoralle tultaessa.[1]
1 000 m muokkaa
| Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Eric Heiden | 1.15,18 (OE) |
| 2 | 
|
Gaetan Boucher | 1.16,68 |
| 3 | 
|
Frode Rønning | 1.16,91 |
|
|
Vladimir Lobanov | 1.16,91 |
Kilpailupäivä: 19. helmikuuta
Eric Heiden ja Gaetan Boucher luistelivat ensimmäisessä parissa eikä kukaan luistellut myöhemmissä pareissa heitä nopeammin.[2]
1 500 m muokkaa
| Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Eric Heiden | 1.55,44 (OE) |
| 2 |
|
Kay Arne Stenshjemmet | 1.56,81 |
| 3 |
|
Terje Andersen | 1.56,92 |
Kilpailupäivä: 21. helmikuuta
Eric Heiden voitti jo neljännen kultamitalinsa ja hänen parinaan luistellut Kay Arne Stenshjemmet saavutti hopeaa.[3]
5 000 m muokkaa
| Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Eric Heiden | 7.02,29 (OE) |
| 2 |
|
Kay Arne Stenshjemmet | 7.03,28 |
| 3 |
|
Tom Erik Oxholm | 7.05,59 |
Kilpailupäivä: 16. helmikuuta
Eric Heiden voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Kaksi paria Heidenin jälkeen luistellut Kay Arne Stenshjemmet johti vielä kaksi kierrosta ennen maalia mutta putosi lopussa tämän taakse.[4]
10 000 m muokkaa
| Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Eric Heiden | 14.28,13 (ME) |
| 2 |
|
Piet Kleine | 14.36,03 |
| 3 |
|
Tom Erik Oxholm | 14.36,60 |
Kilpailupäivä: 23. helmikuuta
Eric Heiden voitti ennätyksellisen viidennen kultamitalinsa maailmanennätysajalla oltuaan edellisenä iltana katsomassa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välistä jääkiekko-ottelua ja nukuttuaan yönsä huonosti.[5]
Naiset muokkaa
500 m muokkaa
| Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 | 
|
Karin Enke | 41,78 (OE) |
| 2 |
|
Leah Mueller-Poulos | 42,26 |
| 3 |
|
Natalja Petrusjova | 42,42 |
Kilpailupäivä: 15. helmikuuta
Kultamitalisti Karin Enke nousi kansainväliseen tietoisuuteen vasta viikko ennen olympialaisia voittaessaan sprinttereiden maailmanmestaruuden.[6]
1 000 m muokkaa
| Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Natalja Petrusjova | 1.24,10 (OE) |
| 2 |
|
Leah Mueller-Poulos | 1.25,41 |
| 3 |
|
Silvia Albrecht | 1.26,46 |
Kilpailupäivä: 17. helmikuuta
Kärkikaksikko Petrusjova ja Mueller-Poulos luistelivat toisessa parissa, ja neuvostoliittolainen ehti maaliin yli kymmenen metriä vastustajaansa edellä.[7]
1 500 m muokkaa
| Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Annie Borckink | 2.10,95 (OE) |
| 2 |
|
Ria Visser | 2.12,35 |
| 3 |
|
Sabine Becker | 2.12,38 |
Kilpailupäivä: 14. helmikuuta
Naisten avausmatkan voitti 28-vuotias Annie Borckink, jolla ei aiemmin ollut yhtään arvokisamitalia.[8]
3 000 m muokkaa
| Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Bjørg Eva Jensen | 4.32,13 (OE) |
| 2 |
|
Sabine Becker | 4.32,79 |
| 3 |
|
Beth Heiden | 4.33,77 |
Kilpailupäivä: 20. helmikuuta[9]
Lähteet muokkaa
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Winter Olympics, 2002 Edition, s. 100–140. Aurum Press, 2001. ISBN 1-85410-807-7.
Viitteet muokkaa
