Ants Antson

Ants Antson (11. marraskuuta 1938 Tallinna31. lokakuuta 2015) oli virolainen pikaluistelija ja olympiavoittaja, joka edusti aktiiviurallaan Neuvostoliittoa.

Mitalit
Antson vuonna 1966.
Antson vuonna 1966.
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Innsbruck 1964 1 500 metriä
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Oslo 1964 yhteispisteet

Urheilu-uraMuokkaa

Antson kuului vuodesta 1963 entisen huippuluistelija Boris Šilkovin valmentamaan Neuvostoliiton maajoukkueeseen. Vuonna 1964 Antson voitti Euroopan mestaruuden. Samana vuonna Innsbruckin olympialaisissa hän voitti kultaa 1 500 metrillä. Lisäksi hän luisteli 11. helmikuuta Oslossa 3 000 metrillä uuden maailmanennätyksen 4.27,3. Saavutustensa myötä hänelle myönnettiin Oscar Mathisen -palkinto. Samoin hänet valittiin vuonna 1964 Viron vuoden urheilijaksi.

Antson edusti MM- ja EM-kisoissa Neuvostoliittoa. MM-kisoissa hän oli 15:s vuonna 1964, viides vuonna 1965, 15:s vuonna 1966 ja neljäs vuonna 1967. Vuoden 1964 Euroopan mestaruuden jälkeen hän oli kuudes vuonna 1965, 12:s vuonna 1966, neljäs vuonna 1967 ja 16:s vuonna 1968.

Vuonna 1967 Antson voitti Neuvostoliiton yleisluistelumestaruuden. Hopeaa hän saavutti vuosina 1965 ja 1968 ja pronssia 1966.

Kilpauran jälkeenMuokkaa

Uransa jälkeen Antson toimi Tallinnan Kalevissa vuosina 1970–1977 valmennustehtävissä erityisesti pyöräilijöiden valmentajana. Sen jälkeen hän johti Tallinnan Pyöräilyvelodromia. Vuosina 1993–2000 hän oli Tallinnan kaupunginhallituksessa ja osastopäällikkönä Viron Kulttuuri- ja urheiluministeriössä. Antsonilla oli kunniatehtävä kantaa juuri itsenäisyytensä takaisin saaneen Viron joukkueen lippua Albertvillen talviolympialaisissa 1992.

Antson kuoli 76-vuotiaana 31. lokakuuta 2015.[1]

Henkilökohtaiset ennätyksetMuokkaa

  • 500 m: 40,7, 16. tammikuuta 1968, Alma-Ata
  • 1 500 m: 2.07,2 16. helmikuuta 1968, Grenoble
  • 5 000 m: 7.34,8 16. tammikuuta 1968, Alma-Ata
  • 10 000 m: 15.57,7 18. tammikuuta 1968, Oslo

Parhaimmillaan Antson oli ”aateliskalenterin” neljännellä sijalla.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa