Wikipedia

Bengt Laurikainen

suomalainen valtiopäivämies

Bengt ”Pentti” Petterson Laurikainen, ven. Бенгт Лаурикайнен, (3. helmikuuta 1748 Seppola[1], Mikkelin maalaiskunta – 20. toukokuuta 1816 Asila, Mikkelin maalaiskunta) oli suomalainen talollinen, lautamies, kaksinkertainen valtiopäivämies Ruotsin säätyvaltiopäivillä[2] ja vuoden 1808 Suomen lähetyskunnan talonpoikaisedustaja silloisesta Kymenkartanon läänistä[3][4][2][5].

Bengt Laurikainen
Suomen lähetyskunnan edustaja
talonpoikaissäädyn edustaja Suomen pietarin lähetyskunnassa 26. lokakuusta 1808 – 7. tammikuuta 1809.
Valtiopäivämies Ruotsi
talopoikaissäädyn edustaja Norrköpingissä 15. maaliskuuta – 15. kesäkuuta 1800.
Valtiopäivämies Ruotsi
talopoikaissäädyn edustaja Gävlessä 23. tammikuuta – 24. helmikuuta 1792.
Henkilötiedot
Syntynyt3. helmikuuta 1748
Seppola, Mikkelin maalaiskunta, Ruotsi
Kuollut20. toukokuuta 1816 (68 vuotta)
Asila, Mikkelin maalaiskunta, Suomen suuriruhtinaskunta
Kansalaisuus Ruotsi 1748– , Suomi 1809–
Ammatti maanviljelijä
Vanhemmat Petter Laurikainen
Maria Laurikainen o.s. Pulkin
Puoliso (Elin) Helena Mårtendotter o.s. Martin
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Kunniamerkit lähetyskunnan mitali
Aiheesta muualla
Kotisivu

Henkilöhistoria muokkaa

Pentti Laurikaisen vanhemmat olivat Petter Laurikainen (s. 1704) ja Maria Laurikainen (o.s. Pulkin s. 1722), jotka olivat torppareina Mikkelin maalaiskunnan Seppolan kylän kartanomailla.

Hän oli yhden manttaalin tilallinen Mikkelin Hiirolassa Matiskalan kantatilalla[6][7], sekä Asilassa sijaitsevalla Laaskan maatilalla Hintsalasta kotoisin olleen aviopuolisonsa (Elin) Helena Mårtendotter (o.s. Martin, Martinen, s. 1752)[8]. Perheessä oli kuusi lasta: Petter (1771), Maria (1774[9]), Anders (1776), Catharina (1779), Bengt (1781[10][11]) ja Henric (1793).

Luottamustoimet muokkaa

Laurikainen oli lautamiehenä Mikkelin kihlakunnan käräjäoikeudessa. Ruotsintaitoisena hän tuli valituksi talonpoikaissäädyn edustajaksi Ruotsin säätyvaltiopäiville vuosina 1792 ja 1800[2][12][13][14][15][16][17][18]. Hänet valittiin myös vuonna 1808 Pietariin matkanneeseen suomalaiseen lähetyskuntaan neuvottelemaan Suomen autonomisen aseman itsehallinnollisista kysymyksistä sekä Suomen liittämisestä keisarillisen Venäjän alaiseksi suuriruhtinaskunnaksi[19][20][21][16][17]. Vuoden 1792 Gävlen valtiopäivät olivat Gävlessä 23.1.–24.2.1792[18][16][17]. Säätyjen jäsenet valikoituivat lääniensä tehtävistä vastaaviin valiokuntiin. Valtiopäiväedustajat kävivät kumartamassa alamaisuuttaan Kustaa III:lle. Talonpojat sekä papisto kokoontuivat pitämään kokouksiaan Gävlen lukiossa. Laurikaisesta tuli toistamiseen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustaja 10. maaliskuuta 1800 järjestetyillä Norrköpingin valtiopäivillä[18][16]. Tuolloin säädyt kävivät kumartamassa Kustaa IV Aadolfia[12][18][14][15].

Laurikainen sai kutsun heinäkuussa 1808 Kymenkartanon läänin maaherra Johan Herman Lodelta osallistua 26. lokakuuta 1808 lähtevään Suomen lähetyskuntaan[19][20][22][23][16][17]. Laurikainen oli todennäköinen ehdokas, koska hän oli osallistunut jo aikaisemmin kaksi kertaa Ruotsissa pidettäville valtiopäiville, hänen taitonsa ja kykynsä olivat hyväksi ja täyttivät silloisen hovikelpoisuuden kriteerit talonpoikaissäädyn lähettiläänä. Lähetyskunta sai audienssin keisari Aleksanteri I:ltä, ja suomalaiset vakuuttivat näin uskollisuutta uudelle hallitsijalle. Lähetyskunta kieltäytyi esiintymästä valtiopäivien valtuuksin, mutta se laati 17 kohdan esityslistan[24][25], johon keisari merkitsi myönteisen päätöksensä. Lähetyskunnan edustajista marraskuussa saapuneet saivat luvan palata Suomeen 6. tammikuuta ja loput edustajat palasivat tammikuun loppuun mennessä 1809.[22][26][23][27][28][17].

Laurikainen oli värvättynä Ruotsin kuninkaan määräyksestä ruotutalollisena, ruotutalo sijaitsi Asilassa Laaskan maatilalla sotilastorppa (ruotu no. 52, pääkatselmuksen sotilasrulla 1801[29]), velvoite oli majoittaa ruotusotilasta (varusmies Johan Estman vuosien 1783–1785[30]) tilan torpassa. Ruotuvelvoite päättyi vuonna 1809 Suomen siirtyessä osaksi Venäjän keisarikuntaa[29].

Kunnianosoitukset muokkaa

Lehtiartikkelit muokkaa

  • Lehtiartikkeli Mikkelin mies autonomiaa rakentamassa, Länsi-Savo 2009, Geni.com.[33]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Historiakirjat - Kirjaluettelo hiski.genealogia.fi. Viitattu 16.10.2022.
  2. ↑ a b c 1922 Förhandlingar och uppsatser. 35, 1921 (Nimirekisteri: Laurikain Bengt Pettersson s.137) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.9.2023. ruotsikielinen
  3. ↑ 7.6.1900 Nya Pressen no 150 B, s. 1 (Bengt Laurikainen, valtiopäivämies ja lähetyskunnanjäsen) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.9.2023. ruotsikielinen
  4. ↑ 20.12.1900 Lukutupa no 20-21, s. 8 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.9.2023.
  5. ↑ 1922 Förhandlingar och uppsatser. 35, 1921., s. 176 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 25.2.2024.
  6. ↑ Kuvien tarkastelu - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia astia.narc.fi. Viitattu 17.10.2022.
  7. ↑ Hiirolan kylahistoriaa by Mikkelin Kaupunki - Issuu issuu.com. Viitattu 17.10.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Photos in Valokuvia henkilöstä Helena Laurikainen www.geni.com. Viitattu 17.10.2022.
  9. ↑ Historiakirjat - Kirjaluettelo hiski.genealogia.fi. Viitattu 17.10.2022.
  10. ↑ Historiakirjat - Kirjaluettelo hiski.genealogia.fi. Viitattu 17.10.2022.
  11. ↑ Tuula Häkkinen, Seija Maaranen, Seppo kaipainen: Perinnetietoa koskentaipaleesta s.136 (Bengt Laurikainen) Mikkelin kaupunki, Perinnetietoa Koskentaipaleesta. 30.2.1987. ykstyinen. Viitattu 23.10.2022.
  12. ↑ a b Luettelo Suomen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajista säätyvaltiopäivillä web.archive.org. 5.1.2020. Arkistoitu 5.1.2020. Viitattu 16.10.2022.
  13. ↑ julkisen neuvoston valtiopäiväjäsen Bengt Laurikainen v.1792 s.179, v.1800 s.189) ja sisällysluettelo s.209 (pdf) weburn.kb.se. Viitattu 28.6.2019. (ruotsiksi)
  14. ↑ a b Valtiopäiväedustajia Mikkelin maalaiskunnasta ja kaupungista – Seutuwiki seutu.wikimikkeli.fi. Viitattu 16.10.2022.
  15. ↑ a b Etelä-Savon valtiopäiväedustajat (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 16.10.2022.
  16. ↑ a b c d e marraskuuta 1872 Kirjallinen Kuukauslehti no 10-11, s. 17 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 24.10.2022.
  17. ↑ a b c d e toukokuuta 1880 Kirjallinen Kuukauslehti no 5, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 24.10.2022.
  18. ↑ a b c d Hallinto ja oikeuslaitos. säätyedustus – Savon historia savonhistoria.fi. Viitattu 16.10.2022.
  19. ↑ a b Mikkelin mies autonomiaa rakentamassa (Länsi-Savon artikkeli) documentcloud.adobe.com. 2008. Viitattu 11.6.2019.
  20. ↑ a b Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen: Suomen kansan historia documentcloud.adobe.com. 1881–1882. Viitattu 11.6.2019.
  21. ↑ Kaisa Kyläkoski: Sukututkijan loppuvuosi: Kaksi valtiopäivämiestä vuodelta 1800 Sukututkijan loppuvuosi. sunnuntai 25. tammikuuta 2015. Viitattu 30.10.2022.
  22. ↑ a b Robert Castrén: Finska deputationen 1808-1809, s. 32, 50, 82. G.W. Edlund, 1879. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.10.2022). sv
  23. ↑ a b Sakari Yrjö-Koskinen: 576 (Finlands historia från den äldsta tiden intill våra dagar) runeberg.org. 1874. Viitattu 16.10.2022. (ruotsiksi)
  24. ↑ Suomen lähetyskunta: Suomen lähetyskunnan ensimmäisestä muistiosta web.archive.org. 9.1.2022. Arkistolaitos/nayttelyt/1809. Arkistoitu 9.1.2022. Viitattu 16.12.2022.
  25. ↑ Pietarissa/I S:t Petersburg web.archive.org. 9.1.2022. Arkistoitu 9.1.2022. Viitattu 16.12.2022.
  26. ↑ Emanuel Thelningin maapäivämaalaus ja Porvoon tapahtumat - PDF Free Download docplayer.fi. Viitattu 16.10.2022.
  27. ↑ Hugo Schulman: 374 (Striden om Finland 1808-1809) runeberg.org. 1909. Viitattu 16.10.2022. (ruotsiksi)
  28. ↑ 245-246 (Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika) runeberg.org. Viitattu 16.10.2022.
  29. ↑ a b Savon rykmentti: Majurin komppania Ruotutalot: pääkatselmus 1801 (Bengt Laurikainen, Asila ruotu 52) www.rajapuro.net. Viitattu 16.10.2022.
  30. ↑ Majurin komppania: ruotu 52 (varusmies Johan Estman) www.rajapuro.net. Viitattu 3.1.2023.
  31. ↑ Lähetyskunnan mitali (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 16.10.2022. (suomeksi, venäjäksi)
  32. ↑ Kuvamateriaalia Suomen lähetyskunnan mitalista (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 16.10.2022.
  33. ↑ a b Mikkelin mies autonomiaa rakentamassa, Länsi-Savo 2009. www.geni.com. Viitattu 5.5.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bengt_Laurikainen&oldid=22368567”