Manttaali

Ruotsin valtakunnassa käytetty verotusyksikkö

Manttaali (ruots. mantal ’miesluku’) oli Ruotsin valtakunnassa käytetty veroyksikkö, jonka pohjalta laskettiin maatilojen verotus.

Manttaalikivi Korsnäsissä. Harrströmin kylässä olevan tilan mailta kaivutöiden yhteydessä löytynyt kivi on nykyään kylän kivisillan lähellä.[1] Tien vierelle sijoitetulla manttaalikivellä osoitettiin kunkin tilan tienhoitorasitteen pituus, joka määräytyi tilan manttaaliluvun perusteella.[2]

Manttaali tarkoitti 1500-luvulla ensin yhtä normaalikokoista tilaa. Luku mittasi tilan verotusvoimaa, ja se määräsi verosuoritukset, jotka tilan tuli tehdä. Lukua ositettiin murto-osiin tilan koon suhteessa: pieni tila saattoi olla puolen manttaalin tila, vielä pienempi neljännesmanttaalin tila ja niin edelleen. Tilan jakaminen osiin tai sen väkiluvun pieneneminen vaikuttivat lopulta myös tähän yksikköön.

1600-luvulla otettiin käyttöön tuotantoarvoon perustuva laskenta. Yksi manttaali ei tämän takia vastannut enää mitään tiettyä pinta-alaa. Kun arvo oli määritetty, manttaalilukua ei enää muutettu tuoton muuttuessa, mutta tilan jakaminen pienempiin pienensi manttaalilukua vieläkin murto-osiin.

Manttaaliosa oli Suomessa käytössä suurelta osin vielä 1800-luvulle, mutta 1900-luvun verotuksessa sillä ei ollut enää käytännön merkitystä. Kiinteistöjen manttaaliluvut kuitenkin edelleen laskettiin kiinteistötoimituksissa, ja tilojen osuudet yhteisistä alueista, esimerkiksi vesialueista, määrättiin yleensä manttaalin perusteella.[3] Vuoden 1906 eduskuntauudistukseen saakka manttaalit toimivat maaseudulla myös valtiollisen äänioikeuden perustana talonpoikaissäädyn edustajia säätyvaltiopäiville valittaessa. Äänioikeutettuja olivat manttaaliin pantua maata omistaneet ja henkilön käytössä olleiden äänien määrä oli manttaalimäärän mukainen.[4]

Vuodesta 1997 alkaen manttaalia ei enää ole määrätty, ja esimerkiksi osuudet yhteisiin alueisiin jakautuvat yleensä pinta-alojen perusteella.[3] Aiemmin kiinteistörekisterissä olleet tiedot manttaalista ja osaluvusta on kuitenkin säilytettävä edelleen rekisterissä.[5]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Harrströmin museosilta, Korsnäs; Hoito- ja ylläpitosuunnitelma, s. 15. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-257-709-2 (PDF). Teoksen verkkoversio (PDF).
  2. Niukkanen, Marianna: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset; tunnistaminen ja suojelu, s. 101. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. Museovirasto, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.6.2016).
  3. a b Kiinteistönmääritystoimitus osakasluettelon laatimiseksi (Kuinka suuri osuuteni on?) Maanmittauslaitos. Viitattu 9.1.2009 ja 16.9.2012.
  4. Juhani Mylly: Edustuksellisen kansanvallan läpimurto, s. 38–40. Helsinki: Edita, 2006.
  5. Kiinteistörekisteriasetus (5.12.1996/970), 14 § Finlex. Viitattu 9.1.2009.