Nya Pressen (1882–1900)
Nya Pressen oli Helsingissä vuonna 1882 perustettu ruotsinkielinen sanomalehti. Se oli ruotsalaisen puolueen ja myöhemmin myös perustuslaillisten tärkein äänenkannattaja. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov lakkautti lehden vuonna 1900.
| Nya Pressen | |
|---|---|
 Nya Pressenin 9-palstainen ”jättilakana” vuonna 1900. |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Kustantaja | Tidnings och Tryckeri Ab i Helsingfors |
| ISSN | ISSN 1458-2503 |
| Levikki | 10 163 (1900) |
| Perustettu | 1882 |
| Lakkautettu | 1900 |
| Päätoimittaja | Axel Lille |
| Sitoutuneisuus | ruotsalainen puolue |
| Kotikunta | Helsinki |
| Kotimaa | Suomi |
| Ilmestymistiheys | 7 kertaa viikossa |
| Kieli | ruotsi |
Lehden vaiheet
muokkaaNya Pressen perustettiin ruotsalaisen puolueen johtavaksi äänenkannattajaksi. Sen taustalla oli Vikingenin piiristä noussut ryhmä, johon kuuluivat muun muassa Axel Lille, Rudolf Elving, Georg Asp, V. M. von Born ja R. A. Wrede.[1] Lehden tehtävänä oli ruotsalaisen kulttuurin ja ruotsin kielen puolustaminen ja fennomaanien pyrkimysten vastustaminen. Se arvosteli voimakkaasti Helsingfors Dagbladin edustamia liberaaleja ja yritti saada heidät liittymään svekomaaneihin. Kulttuuri- ja uskontokysymyksissä Nya Pressen oli vapaamielinen.[2]
Vuodesta 1891 lähtien lehden linjaksi muodostui myös Suomen autonomisen aseman ja perustuslakien puolustaminen. Helmikuun manifestin julkaisemisen jälkeen vuonna 1899 siitä tuli perustuslaillisen vastarinnan johtava äänitorvi. Jo vuosikymmenen alussa lehti sai runsaasti sensuurin asettamia painoesteitä ja vuonna 1894 viranomaiset antoivat sille ensimmäisen varoituksen. Vuosina 1898–1900 se sai kirjoittelustaan yhteensä kahdeksan varoitusta. Kenraalikuvernööri Bobrikov lakkautti Nya Pressenin vuonna 1899 kahden kuukauden ajaksi, jolloin toimitus julkaisi erinimisiä tilapäislehtiä ja sarjan sensuroimattomia Cirkulär-Bref -monistelehtisiä. Painoesteet, varoitukset ja määräaikainen lakkautus eivät muuttaneet lehden tinkimätöntä perustuslaillista linjaa, ja kesä-heinäkuussa 1900 kenraalikuvernööri lakkautti sen lopullisesti. Heinäkuun 4. päivänä toimitus julkaisi vielä Afsked-nimisen jäähyväisnumeron, joka levisi Helsingissä 56 000 kappaleen painoksena.[3]
Toimitus ja talous
muokkaaNya Pressenin päätoimittajana työskenteli koko sen ilmestymisajan Axel Lille. Toiseksi toimittajaksi palkattiin vuonna 1894 Arvid Neovius. Muita toimittajia olivat lehdestä sen loppuaikana vastannut Konni Zilliacus, toimitussihteeri Julius Hirn, Arvid Hultin, G. R. Snellman ja Karl Flodin. Avustajajoukkoon kuuluivat muun muassa von Born, Wrede, Leo Mechelin, M. W. af Schultén, C. G. Estlander, W. Söderhjelm ja Emil Schybergson sekä ruotsinmaalaiset August Strindberg, Verner von Heidenstam, Oskar Levertin ja Gustaf af Geijerstam.[4]
Lehden julkaisijana toimi Tidnings och Tryckeri Ab i Helsingfors,[1] joka 1880-luvun lopussa oli Weilin & Göösin jälkeen Helsingin toiseksi suurin kirjapaino[5]. Julkaisulupa oli Axel Lillen nimissä[1]. Seitsenpäiväisen lehden taloudellinen tilanne oli aluksi vaikea, mutta jo vuosina 1885–1886 se ohitti Helsingfors Dagbladin, jonka lakkaaminen vuonna 1889 lisäsi levikkiä voimakkaasti[6]. Vuonna 1890 Nya Pressen oli 5 500 kappaleen painoksellaan Hufvudstadsbladetin ja Uuden Suomettaren jälkeen Suomen kolmanneksi suurin sanomalehti[7]. Vuonna 1900 lehden levikki ylitti 10 000 kappaleen rajan.[8]
Helsingissä Nya Pressenin menestys oli Hufvudstadsbladetia paljon heikompi, mutta sen valtakunnallinen levikki oli monin verroin kilpailijaa suurempi[9]. Ruotsinkielisellä maaseudulla luettiin varsinkin vuosina 1894–1900 julkaistua viikkopainosta. Vuonna 1890 Nya Pressen ilmestyi kahdesti päivässä aamulla ja illalla, koska aineisto ei teknisistä syistä mahtunut yhteen lehteen. Iltapainos lopetettiin seuraavana vuonna, kun uusi painokone mahdollisti formaatin kasvun.[1] Vuonna 1900 Nya Pressenin sivukoko olikin Suomen sanomalehtihistorian suurin, kaksi kertaa nykyistä broadsheet-kokoa suurempi[10].
Seuraajat
muokkaaNya Pressenin lakkauttamisen jälkeen svekomaanit ja perustuslailliset jäivät vaille johtavaa äänenkannattajaansa[11]. Sen tilalle perustettiin joulukuussa 1900 Dagligt Allehanda, joka lakkautettiin jo seuraavana vuonna. Arvid Neovius ja Konni Zilliaccus ryhtyivät julkaisemaan Tukholmassa salaa Suomessa levitettyä Fria Ord -lehteä. Axel Lillen toimittama uusi Nya Pressen perustettiin vuonna 1906.[1]
Lähteet
muokkaa- Suomen lehdistön historia 1: Sanomalehdistön vaiheet vuoteen 1905. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-220-0
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e Suomen lehdistön historia 6: Hakuteos Kotokulma – Savon Lehti, s. 168–169. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-240-5
- ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 350–352.
- ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 504–505.
- ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 503–505.
- ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 273.
- ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 350–353.
- ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 451.
- ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 504.
- ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 353.
- ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 581.
- ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 505.