Avaa päävalikko

Asetatsolamidi

kemiallinen yhdiste
Asetatsolamidi
Asetatsolamidi
Asetatsolamidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
N-(5-sulfamoyyli-1,3,4-tiadiatsol-2-yyli)asetamidi
Tunnisteet
CAS-numero 59-66-5
ATC-koodi S01EC01
PubChem 1986
DrugBank DB00819
Kemialliset tiedot
Kaava C4H6N4O3S2 
Moolimassa 222,268
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 258–259 °C (496–498 °F) [1]
Liukoisuus veteen 0,98 g/l (30 °C)[2]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 98 %[2]
Metabolia Ei metaboloidu
Puoliintumisaika 3-9 h[2]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen, intravenoosi

Asetatsolamidi eli asetatsoliamidi (C4H6N4O3S2) on sulfonamidijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä diureettina ja glaukooman, epilepsian ja vuoristotaudin hoidossa.[2] Asetatsolamidi kuuluu WHO:n julkaisemaan luetteloon tärkeimmistä lääkeaineista.[3]

Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudetMuokkaa

Huoneenlämpötilassa asetatsolamidi on valkoista kiteistä ainetta. Aine liukenee huonosti veteen, mutta on heikko happo ja liukenee tämän vuoksi hyvin emäksisiin liuoksiin. Asetatsolamidin pKa-arvo on 7,2.[1][4]

Vaikutusmekanismi ja käyttökohteetMuokkaa

Asetatsolamidin vaikutus perustuu hiilihappoanhydraasientsyymin toiminnan estämiseen. Hiilihappoanhydraasin toiminnan estyessä natriumin, kaliumin ja vetykarbonaatti-ionin takaisinimeytyminen munuaisissa vähenee ja näiden pitoisuus munuaisissa laskee ja kloridi-ionien pitoisuus munuaisissa kasvaa. Tämä johtaa osmoottiseen epätasapainoon ja virtsan erittyminen lisääntyy. Tähän perustuu asetatsolamidin diureettinen vaikutus. Tämän seurauksena myös paine silmissä laskee. Epilepsiakohtausten hoito ja ehkäisy perustuu myös hiilihappoanhydraasin estoon. Asetatsolamidin käyttö lisää vetykarbonaatti-ionien erittymistä virtsaan, minkä vuoksi virtsa muuttuu emäksiseksi ja elimistöön muodostuu metabolinen asidoosi. Tämä lisää eräiden lääkeaineiden imeytymistä ja eritystä.[2][4][5][6][7][8][9][10]

Asetatsolamidi imeytyy tablettina otettuna tyypillisesti hyvin ja vaikutukset ovat suurimmillaan muutaman tunnin kuluttua lääkkeen otosta. Ihmisen entsyymit eivät juurikaan metaboloi lääkeainetta ja se erittyy muuttumattomana virtsaan.

Asetatsolamidin diureettiseen ja epilepsiakohtauksia hillitsevään vaikutukseen kehittyy helposti resistenttiys. Tämän vuoksi ainetta ei nykyisin käytetä juurikaan näihin tarkoituksiin. Tärkeimmät käyttökohteet ovat glaukooman hoito, johon sitä käytetään oraalisesti tabletteina tai glaukoomakohtauksen yhteydessä ruiskeena laskimoon. Asetatsolamidia käytetään myös vuoristotaudin ehkäisyyn ja hoitoon.[7][4][6][1][11]

HaittavaikutuksetMuokkaa

Asetatsolamidihoidon lisäyksenä kaliumin erittyminen virtsaan lisääntyy, mikä voi johtaa kaliumin pitoisuuden laskemiseen liian matalaksi eli hypokalemiaan. Tämä voi aiheuttaa muun muassa väsymystä ja sekavuutta. Tyypillisiä sivuvaikutuksia ovat huonovointisuus ja vatsakivut. Lisäksi voi ilmetä allergisia iho-oireita. Asetatsolamidi voi aiheuttaa muutoksia veressä ja anemiaa.[7][10]

SynteesiMuokkaa

Asetatsolamidin synteesin lähtöaineet ovat ammoniumtiosyanaatti ja hydratsiini, joiden reaktiossa muodostuva bistiroureajohdannainen syklisoituu 2-amino-5-merkapto-1,3,4-tiodiatsoliksi, joka reagoi etikkahappoanhydridin kanssa asetyloiduksi johdannaiseksi. Tämä johdannainen kloorataan sulfonyylikloridijohdannaiseksi, joka reagoi ammoniakin kanssa muodostaen asetatsolamidia.[4][8]

 

LähteetMuokkaa

  1. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 10. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c d e Acetazolamide DrugBank. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)
  3. WHO Model List of Essential Medicines 2013. WHO. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)
  4. a b c d Max Hropot & Hans Jochen Lang: Diuretics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 30.8.2014
  5. Peter Cervoni & Peter S. Chan: Diuretic Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 30.8.2014
  6. a b Michael Williams & Mark W. Holladay: Hypnotics, Sedatives, Anticonvulsants, and Anxiolytics, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 30.8.2014
  7. a b c Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 35. Diureetit Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 30.8.2014.
  8. a b Ṛuben Vardanyan,Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 131, 278-279. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.8.2014). (englanniksi)
  9. Jimmy D. Bartlett,Siret D. Jaanus: Clinical Ocular Pharmacology, s. 159-163. Elsevier Health Sciences, 2008. ISBN 9780750675765. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.8.2014). (englanniksi)
  10. a b Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Cardiovascular Drugs, s. 223-229. Elsevier, 2009. ISBN 978-0-444-53268-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.8.2014). (englanniksi)
  11. Tero Kivelä: Glaukooma TherapiaFennica. Viitattu 30.8.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa