Arvo Linturi
Arvo Viljo Ilmari Linturi (vuoteen 1906 Lindroth; 23. helmikuuta 1887 Turku – 30. toukokuuta 1975 Helsinki)[1] oli suomalainen poliitikko ja yritysjohtaja, joka erikoistui alkoholipolitiikkaan ja toimi pitkään Alkon apulaisjohtajana. Kansallista Edistyspuoluetta edustanut Linturi oli Suomen sisäasiainministerinä vuosina 1929–1930 ja toimi myös Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajana vuosina 1938–1945 sekä Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 1937–1946.[1]
| Arvo Linturi | |
|---|---|
 Arvo Linturi vuonna 1970. |
|
| Suomen sisäasiainministeri | |
|
Kallion III hallitus
16.8.1929–4.7.1930 |
|
| Edeltäjä | T. M. Kivimäki |
| Seuraaja | Erkki Kuokkanen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. helmikuuta 1887 Turku |
| Kuollut | 30. toukokuuta 1975 (88 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Edistyspuolue |
| Koulutus |
oikeustutkinto (1909) varatuomari (1916) |
Perhe muokkaa
Linturin vanhemmat olivat nimismies Kaarlo Evert Lindroth ja Ida Albertina Andrell. Hänen veljiään olivat muun muassa yleisurheilija Oiva Linturi ja taidemaalari Into Linturi. Arvo Linturi oli kolmesti naimisissa. Hänen lapsiaan olivat kirjailija ja toimittaja Jouko Linturi sekä toimittaja Marja Niiniluoto.[1]
Linturi harrasti valokuvausta, taiteen keräilyä ja sukututkimusta.[1]
Lakimiehenä muokkaa
Linturi kirjoitti ylioppilaaksi Rauman yhteislyseosta vuonna 1905, suoritti oikeustieteellisen tutkinnon Helsingin yliopistossa 1909 ja sai varatuomarin arvon 1916. Hän työskenteli Rauman kaupunginviskaalina vuosina 1909–1917 ja kaupunginvoutina vuosina 1912–1917. Vuonna 1917 Linturi meni töihin Serlachius & Rytin asianajotoimistoon, jonka osakkaana hän oli vuosina 1918–1926. Sen jälkeen hän oli vuoden ajan Merenkulkuhallituksen lainopillisena merenkulkuneuvoksena. Vuonna 1927 hänet nimitettiin Suomen Asuntohypoteekkipankin toimitusjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1946. Pankki myönsi lainoja kaupungeissa asuville asuntojenomistajille.[1]
Sisäasiainministerinä muokkaa
Edistyspuolueeseen kuulunut Linturi toimi sisäasiainministerinä Kyösti Kallion maalaisliittolaisessa vähemmistöhallituksessa vuosina 1929–1930.[1] Virallisesti hän toimi ammattiministerinä.[2] Linturin sisäministerikaudella Etelä-Pohjanmaalla käynnistyi Lapuan liikkeenä tunnettu väkivaltainen kommunisminvastainen liikehdintä. Kun lapualaiset olivat marraskuussa 1929 hyökänneet Lapuan haastejuhlat -nimisen tapahtuman järjestäneiden kommunistinuorten kimppuun, Linturi reagoi ilmoittamalla, että hallitus nostaisi syytteen kommunistista nuorisoliittoa vastaan. Kallion hallitus valmisteli myöhemmin myös niin sanotut kommunistilait, mutta joutui eroamaan ennen niiden käsittelyä eduskunnassa.[1]
Alkon johdossa muokkaa
Linturi toimi vuosina 1932–1946 Oy Alkoholiliike Ab:n hallintoneuvoston varapuheenjohtajana ja vuosina 1946–1954 yhtiön apulaisjohtajana. Lisäksi hän oli Alkon Ravintolat Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Hänen vaikutuksensa Suomen alkoholipolitiikkaan oli merkittävä. Linturin asenne oli holhoava ja hän uskoi alkoholin myyntikieltojen ja -rajoitusten myönteisiin vaikutuksiin. Hän sai muun muassa aikaan vuoteen 1952 voimassa olleen määräyksen, jolla anniskeluravintoloilta kiellettiin alkoholin tarjoilu baarituoleilla istuville asiakkaille. Linturin mukaan tällä ehkäistiin baarien muodostuminen ”prostituoitujen ja puoliprostituoitujen kokoontumispaikoiksi”.[1]
Linturi kehitti myös Alkon vuosina 1944–1956 käyttämän ostajaintarkkailujärjestelmän käyttäen esikuvana Ruotsin vastaavaa järjestelmää. Alkon asiakkaat joutuivat rekisteröitymään hankkimalla viinakortin, he saivat tehdä ostoksensa vain yhdestä alkoholimyymälästä ja heidän ostoskäyttäytymistään tarkkailtiin. Alkon myyjien piti antaa puhuttelu runsaasti alkoholia ostaneille asiakkaille, minkä lisäksi yhtiön palkkalistoilla olevat tarkkailijat selvittivät miten ostokset käytettiin. Tarkkailijoita oli yhteensä noin 250. Itsensä usein humalaan juovaa asiakasta voitiin rangaista henkilökohtaisella myyntikiellolla. Linturi uskoi näin voitavan ennaltaehkäistä alkoholismia. Ostajaintarkkailujärjestelmää arvosteltiin yhtiön sisällä, koska se tuli kalliiksi ja koska myyntikiellon saaneet siirtyivät usein trokareiden asiakkaiksi. Ostajaintarkkailusta luovuttiin vuonna 1956, mutta myyntikiellot ja viinakortit säilyivät käytössä pitkään sen jälkeenkin.[3]
Linturi oli myös Suomen Tupakka Oy:n johtokunnan puheenjohtaja.[1]
Teoksia muokkaa
- Myyntikielto väkijuomain väärinkäytön vastustamiskeinona (1943)
- Yhteiskuntamoraalia muovaavat tekijät ja alkoholipolitiikka (1949)
- Linturin suku (1969)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Uola, Mikko: Linturi, Arvo (1887–1975) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Arvo Linturi Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ Parhi-Riikola, Päivi: Suomalainen viinapää[vanhentunut linkki] (Tiede-lehti 6/2003). Viitattu 13.3.2013.