Avaa päävalikko

Oikeustutkinto oli 1895–1921 käytössä ollut korkeakoulututkinto, joka suoritettiin Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa. Se tuotti pätevyyden tuomarinvirkoihin, joihin aiemmin oli pätevyysvaatimuksena tuomarintutkinto. Se oikeutti esimerkiksi palvelemaan senaatin talousosastossa ja tuomiokapituleissa.[1][2]

Ylempi ja alempi oikeustutkinto syrjäyttivät oikeustutkinnon. Ylempi oikeustutkinto oli käytössä 1922–1948 ja sen syrjäytti lainopin kandidaatin tutkinto, joka oli käytössä 1948–1962. Vuodesta 1963 lähtien tutkinnon nimenä oli oikeustieteen kandidaatin tutkinto.[1] Vuodesta 2005 alkaen oikeustieteellinen ylempi korkeakoulututkinto on ollut oikeustieteen maisterin tutkinto. Ennen vuotta 2005 opintonsa aloittaneet saattoivat kuitenkin valmistua oikeustieteen kandidaateiksi myös vuoden 2005 jälkeen.

Alempi oikeustutkinto oli käytössä 1922–1976. Sen korvasi vuodesta 1977 lähtien varanotaarin tutkinto. Alempi oikeustutkinto tuotti pätevyyden alempiin hallinnollisiin toimiin ja sen suorittanut saattoi saada oikeuden käyttää varanotaari-nimitystä, joka otettiin käyttöön 1948.[1][3] Varanotaarin tutkinnon korvasi 1996 oikeusnotaarin tutkinto.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Facta 2001, WSOY 1981–1987
  2. Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909–1919
  3. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana alempi oikeustutkinto
  4. Factum, Weilin+Göös 2003–2005