Avaa päävalikko

Alternative metal eli vaihtoehtometalli on 1990-luvulla[1] syntynyt musiikkisuuntaus, jota voisi kuvailla vaihtoehtorockin ja heavy metalin sekoitukseksi. Sen pääpiirteitä ovat raskaat, metal-vaikutteiset riffit, säröäänet ja rumpusoinnit yhdistettynä erilaisiin "kokeileviin" elementteihin: muun muassa parittomiin tahtilajeihin, monimutkaisiin kappalerakenteisiin ja sanoituksiin sekä omaperäisiin soittotekniikoihin ja äänenkäyttöön.

Alternative metal
Alkuperä vaihtoehtorock, heavy metal sekä useita muita
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Kehittymisen
ajankohta
1990-luku
Tyypillisiä
soittimia
sähkökitara, bassokitara, rummut, kosketinsoitin
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
grunge, nu metal, post-grunge

Usein alternative metaliin sisältyy eri tyylisuuntien sekoittamista, esimerkkeinä funk, rap, jazz, grunge, progressiivinen rock, punk ja industrial. Usein musiikissa ilmenee vastarinta "tavallista" metallia kohtaan tai perinteisen lähestymis- tai soittotavan välttäminen. Nu metalin juuret ovat voimakkaasti alternative metalissa. Alternative metal on melko löyhä käsite, ja usein se voidaankin liittää yhtyeisiin, joiden lähestymistapa metaliin on omalaatuinen tai joita ei voi luokitella ainoastaan heavy metaliksi.

HistoriaMuokkaa

Metallimusiikin hallinta valtavirrassa päätyi 1990-luvun alussa, kun Nirvana ja muut grunge-yhtyeet tulivat suosituiksi. Tämä merkitsi vaihtoehtorockin läpimurtoa.[2] Grunge-yhtyeet ottivat vaikutteita metallimusiikista mutta välttivät suosittujen yhtyeiden tapoja. Glam metal menetti suosionsa kahdesta syystä. Ensinnäkin grungen vuoksi.[3] Toiseksi, koska Metallica ja post-thrash-yhtye Pantera tekivät hyökkäävämmän tyylin suosituksi.[4] Vuosikymmenen alussa muutamat uudet metalliyhtyeet saavuttivat kaupallista menestystä: Panteran Far Beyond Driven ylsi Billboardin listan kärkeen vuonna 1994. Kuitenkin valtavirran näkökulmasta metallimusiikki oli kuollut.[5] Jotkut yhtyeet yrittivät muuttaa tyyliään. Metallica pani mainekuvansa uusiksi: jäsenet leikkasivat hiuksensa, ja yhtye esiintyi vaihtoehtomusiikin tapahtuma Lollapaloozassa vuonna 1996. Vaikka yhtyeen vanhat ihailijat eivät pitäneet tästä muutoksesta,[6] Metallica pysyi yhtenä vuosisadan menestyneimmistä yhtyeistä.[7]

Jane’s Addictionin tavoin monet 1990-luvun menestyneimmät yhtyeet olivat alternative metal -alalajissa.[8] Käsite liitettiin moniin yhtyeisiin, jotka yhdistivät metallimusiikkiin eri tyylejä. Alternative metaliin kuuluivat esimerkiksi grungea yhdistänyt Alice in Chains ja noise rock-vaikutteinen White Zombie. Muutkin yhtyeet kokeilivat eri tyylejä: Faith No More yhdisti alternative rockiin punkia, funkia, metallia ja hip hopia; Primus taas liitti musiikkiinsa aineksia funkista, punkista, thrash metalista ja kokeellisesta musiikista. Tool yhdisti metallia ja progressiivista rockia. Syntetisaattoreita käyttävät ja toisinaan dance-musiikin puolelta etäisesti vaikutteita hakevat yhtyeet, kuten Rammstein, Lacuna Coil ja Velcra sekä industrial metal -laji yleensä. Yhteistä kaikille edellä mainituille yhtyeille on, etteivät ne enää pyri hakemaan äärimmäistä hyökkäävyyttä musiikissaan, vaikka metallimusiikille tyypilliset elementit löytyvät usein niiden sanoituksista ja kitarariffeistä. Ministry sekoitti metallia industrial-tyyliinsä. Samoin teki Marilyn Manson, vaikka se yhdisti myös vaikutteita shock rockista, jonka Alice Cooper oli tehnyt suosituksi. Alternative metal -yhtyeitä yhdisti halu kokeilla metallimusiikkia ja inho glam metalin visuaalisuutta kohtaan. Jälkimmäisesta poikkeuksia ovat White Zombie ja Marilyn Manson.[8] Alternative metalin tyyliyhdistelmät edustivat kirjavaa tulosta siitä, mitä avoimuus eri tyyleille sai aikaan.[9]

1990-luvun lopulla alkoi yhdysvaltalaisen metallin uusi aalto, kun yhtyeet saivat innoitusta alternative metal -yhteiden tyylikokeiluilta.[10] Tätä suuntausta alettiin kutsua uusmetalliksi tai rapcoreksi ("nu metal"). Yhtyeet kuten P.O.D., Korn, Papa Roach, Limp Bizkit, Slipknot ja Linkin Park "olivat kehitelleet uuden kaavan, jossa heavy metalin ukkosmainen kumu kohtasi rapin notkeanfunkyn rytmin. Ja kun nämä kaksi oli saatettu yhteen, kompromissi viimeisteltiin death metalin karmivalla äänivallilla."[11]

Uusmetalli sai suosiota MTV-lähetyksillä. Lisäksi Ozzy Osbournen aloittama Ozzfest-tapahtuma sai viestimet puhumaan metallimusiikin uudesta noususta vuonna 1996.[12] Samana vuonna Korn julkaisi Life Is Peachyn. Se oli ensimmäinen nu metal -albumi, joka saavutti albumilistan top 10:n. Kaksi vuotta myöhemmin yhtyeen Follow the Leader meni kärkeen vuonna 1999. Billboard huomioi, että tuolloin Yhdysvalloissa oli 500 metallimusiikkiin erikoistunutta radio-ohjelmaa. Se oli 3 kertaa enemmän kuin 10 vuotta sitten.[13] Vaikka nu metal oli suosittua 2000-luvun alussa, perinteisen metallimusiikin harrastajat eivät pitäneet tyylistä.[14] Vuonna 2005 rapcore-suuntaus alkoi laantua. Kuitenkin P.O.D. ja Korn sekä yhtyeet kuten System of a Down jatkoivat menestystään.[15]

Alternative metalliksi luokiteltavia yhtyeitäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. What Is Alternative Metal? Rock.about.com. Viitattu 24.7.2011. (englanniksi)
  2. Christe (2003), s. 304–6; Weinstein (1991), s. 278
  3. Christe (2003), p. 231
  4. Birchmeier, Jason. "Pantera". Allmusic.com. Viitattu 9.11.2007.
  5. Christe (2006), s. 355
  6. Christe (2006), s. 360
  7. Christe (2006), s. 366
  8. a b Genre - Alternative Metal All Music Guide. Viitattu 26.3.2007. (englanniksi)
  9. Christe (2006), s. 244
  10. Christe (2006), s. 366–67
  11. Christe (2006), s. 376
  12. Christe (2003), s. 379
  13. Christe (2006), s. 388
  14. Christe (2006), s. 374
  15. D'angelo, Joe: Nu Metal Meltdown 2003. MTV.com. Viitattu 28.3.2007. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa