Korn
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Historia 2000-luvulta eteenpäin |
Korn (tyyliteltynä KoЯn tai KoRn logotyypin mukaan) on yhdysvaltalainen, moninkertaisesti Grammy-palkittu metalliyhtye, joka on toiminut vuodesta 1993. Kornin levyjä on myyty koko maailmassa yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on 15 vuoden ajan ollut metalliyhtyeitä, joiden levyjä on myyty eniten.[1]
 |
|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1993– |
| Tyylilaji | alternative metal, nu-metal |
| Kotipaikka |
 Bakersfield, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Jonathan Davis - laulu, säkkipilli, rummut |
| Entiset jäsenet | |
| Levy-yhtiö |
Sony BMG/Epic, 1994–2003 |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Yhtye tuli suosituksi metalliyleisön keskuudessa albumeillaan Korn (1994) ja Life Is Peachy (1996), joita pidetään nu metalin uranuurtajina. Varsinainen maine tuli kuitenkin vasta kolmannella albumilla Follow the Leader (1998).
Tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "Blind", "A.D.I.D.A.S.", "Freak on a Leash", "Got the Life", "Falling Away from Me", "Make Me Bad", "Here to Stay", "Right Now", "Did My Time", "Twisted Transistor", "Coming Undone", "Evolution", "Oildale (Leave Me Alone)", "Get Up!" sekä "Narcissistic Cannibal".
HistoriaMuokkaa
Perustaminen, Neidermeyer's Mind -demo ja varhaiset vuodet (1993–1995)Muokkaa
Kornia ennen muodostettu yhtye L.A.P.D. lopetti toimintansa laulaja Richard Morrillin huumeriippuvuuden takia. Muusikot Reginald Arvizu, James Shaffer ja David Silveria halusivat kuitenkin jatkaa soittamista, joten he hankkivat bändiin kitaristiksi Brian Welchin ja jatkoivat nimellä Creep.
Vuonna 1993 yhtye löysi laulaja Jonathan Davisin nähtyään hänet bändissä Sexart. He yrittivät saada häntä liittymään Creepiin, mutta Davis ei aluksi halunnut liittyä yhtyeeseen. Lopulta hän päätti kuitenkin liittyä mukaan. Kun Davis oli palkattu, jäsenet päättivät muuttaa yhtyeen nimen. Pian nimeksi vakiintui Davisin ehdottoma Korn. Jonathan piirsi logon lapsen käsialalla, ja K tuli C:n tilalle R:n ollessa väärinpäin.
Huhtikuussa samana vuonna yhtye aloitti yhteistyön tuottaja Ross Robinsonin kanssa. Tämän yhteistyön tuloksena syntyi demo Neidermeyer's Mind. Yhtyeelle oli vaikeuksia saada levytyssopimusta ensimmäiselle albumillensa, koska 1990-luvun rock-musiikki oli suurimmaksi osaksi grungea. Monien yritysten ja levy-yhtiöiden jälkeen Paul Pontius Immortal Recordsista ja Epic Recordsista kuuli Kornin soittavan yökerhossa, josta hän vaikuttui niin, että allekirjoitti tuottaja- ja levytyssopimuksen jo paikan päällä. Korn aloitti samannimisen debyyttialbuminsa teon.
Musiikillisesti uusi albumi oli sekoitus heavy metallia, grungea, hip hoppia ja funkia, joista jälkimmäisin liittyi yhtyeen sävellysten rytmitykseen. "Blind" oli albumin ensimmäinen single ja sai kohtuullisen määrän radiosoittoa ja huomiota. Kun levy julkaistiin 11. lokakuuta 1994, Korn aloitti kiertueen ilman radio- ja TV-asemien tukea. Bändi luotti yksinomaan heidän intensiiviseen live-esiintymiseensä, joka loi suuren kulttiliikkeen. Tämän fanikunnan työ auttoi Kornin nousemaan Billboard 200 -albumilistalle yltäen lopulta korkeimmillaan sijalle 72. vuonna 1996. "Shoots and Ladders" oli yhtyee ensimmäinen Grammy-ehdokkuus sarjassa "Paras metalliesitys". Yhtyeen ensimmäisellä isolla kiertueella olivat mukana muun muassa Megadeth ja Deftones. Kiertueen jälkeen bändi palasi studioon levyttämään.
Life Is Peachy (1996–1997)Muokkaa
Korn lyöttäytyi yhteen jälleen Ross Robinsonin kanssa toista albumiaan varten. Life is Peachy julkaistiin 15. lokakuuta 1996. Musiikillisesti albumi oli samantyylinen kuin edellinen, mutta osoitti enemmän funkin vaikutteita esimerkiksi kappaleissa "Porno Creep" ja "Swallow". Albumilla oli myös kaksi cover-kappaletta, Warin "Low Rider", jossa Welch lauloi ja Davis soitti säkkipilliä ja Ice Cuben "Wicked", jossa vierailee Chino Moreno Deftonesista. Life is Peachy myi ensimmäisellä viikollaan yli 106 000 kappalettaa ja pääsi kolmanneksi Billboard 200 -albumilistalla. Ensimmäinen single, "No Place to Hide", sai Grammy-ehdokkuuden Paras metalliesitys -sarjassa. A.D.I.D.A.S. oli toinen single, ja siitä tehtiin albumin ainoa musiikkivideo. Bändi sai enemmän suosiota, kun se aloitti yhteistyön Lollapalooza-musiikkifestivaalien pääesiintyjän Toolin kanssa. Yhtye joutui kuitenkin keskeyttämään suunnitelmansa, koska Shafferille diagnosoitiin virusperäinen aivokalvontulehdus.
Follow the Leader, valtavirran menestys (1998-1999)Muokkaa
Ennen yhtyeen kolmannen albumin julkaisua, Korn oli tuottanut viikoittaista online-TV-show'ta, KornTV:tä, joka dokumentoi levyn tekemistä ja esitteli kutsuvieraita kuten pornotähti Ron Jeremyn, Limp Bizkitin ja 311-yhtyeen. Hanke antoi faneille mahdollisuuden soittaa ja kysyä bändiltä kysymyksiä. Korn julkaisi kolmannen albuminsa Follow the Leaderin 18. elokuuta 1998. Pitkäsoitti sisälsi useita vierailevia laulajia, joita olivat muun muassa Ice Cube, Tre Hardson Pharcydestä, Fred Durst Limp Bizkitistä ja näyttelijä Cheech Marin piilotetussa kappaleessa "Earache My Eye", jonka Marin oli kirjoittanut itse.
Korn aloitti näyttävän kampanjan kiertueella edistääkseen Follow the Leaderin myyntiä. Yhtye lähti kiertueelle ryhmän vuokraamalla suihkukoneella läpi koko Pohjois-Amerikan. Jäsenet puhuivat faneille ja vastasivat kysymyksiin erityisillä "fanikonferensseilla", joita järjestettiin kaikilla pysähdyksillä matkan varrella. Tilaisuuksissa yhtye jakoi myös nimikirjoituksia. Jim Rose isännöi koko Kampaign-kiertueen.
Follow the Leader oli menestys: se debytoi Billboard-listalla ensimmäisellä sijalla 268 000 kappaleen myynnillä. Albumi sisälsi myös suositut singlet "Got the Life" ja "Freak on a Leash". Pitkäsoitto lisäsi Kornin valtavirtasuosiota, ja musiikkivideot saivat paljon soittoaikaa MTV:llä. Singlet myös menestyivät hyvin myös Billboard-listalla, jossa "Freak on a Leash" saavutti top 10 -sijoituksen Mainstream Rock -listalla ja Modern Rock -listalla, joista jälkimmäisellä se pysyi 27 viikkoa eli enemmän kuin mikään muu Kornin single.
Freak on a Leash voitti Grammyn parhaasta musiikkivideosta ja sai ehdokkuuden parhaasta metalliesityksestä. Video sai myös yhdeksän MTV Video Music Awards -ehdokkuutta. Lopulta se voitti parhaan rockvideon ja parhaan editoinnin kategoriat. Follow the Leader on yhtyeen kaupallisesti menestynein albumi. Albumi on ylittänyt viisinkertaisesti platinarajan ja myynyt maailmanlaajuisesti lähes kymmenen miljoonaa kappaletta.
Vuonna 1999 yhtye esiintyi animaatiosarja South Parkissa.[2]
Samana vuonna kun Follow the Leader julkaistiin, Korn aloitti oman vuosittaisen kiertueensa nimeltään Family Values Tour. Kornin lisäksi mukana erittäin menestyksekäällä kiertueella olivat pääesiintyjinä Incubus, Orgy, Limp Bizkit, Ice Cube ja saksalaisyhtye Rammstein. Kiertueesta julkaistiin live-CD ja DVD, joista CD myi kultaa ja DVD platinaa.
KokoonpanoMuokkaa
Nykyiset jäsenetMuokkaa
Ray Luzier
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
- Jonathan Davis – laulu, säkkipilli, rummut
- James "Munky" Shaffer – kitara, taustalaulu
- Brian "Head" Welch - kitara, taustalaulu
- Reginald "Fieldy" Arvizu – basso
- Ray Luzier - rummut
Entiset jäsenetMuokkaa
- David Silveria - rummut
- Terry Bozzio - rummut
TaustayhtyeMuokkaa
Taustayhtye soittaa ainoastaan konserteissa Kornin kanssa. Taustamuusikot eivät kuulu varsinaiseen yhtyeeseen.
Taustayhtye:
- Kalen Chase (2006-) – taustalaulu, perkussiot, kitara
- Zac Baird (2006-) – koskettimet
- Shane Gibson (2007-) - kitara
- Ray Luzier (2007-) – rummut
Entiset jäsenet:
- Rob Patterson (2005-2007, 2008) - kitara
- Clint Lowery (2007) - kitara
- Joey Jordison (2007) - rummut
- Michael Jochum (2006-2007) - perkussiot
Esiintymiset SuomessaMuokkaa
- 28. kesäkuuta 2004 – Hartwall Areena, Helsinki, lämmittelijäyhtyeenä Static-X
- 18. syyskuuta 2005 – Helsingin jäähalli, Helsinki, lämmittelijäyhtyeenä Finntroll
- 11. kesäkuuta 2007 – Helsingin jäähalli, Helsinki, lämmittelijäyhtyeenä Crumbland
- 9. helmikuuta 2008 – Hakametsän jäähalli, Tampere, lämmittelijäyhtyeinä Deathstars ja Flyleaf
- 6. heinäkuuta 2009 – Helsingin jäähalli, Helsinki, lämmittelijäyhtyeenä Entombed
- 6. kesäkuuta 2011 – The Circus, Helsinki, lämmittelijäyhtyeenä Stillwell
- 11. toukokuuta 2014 – The Circus, Helsinki, lämmittelijäyhtyeenä Hacktivist
- 30. kesäkuuta 2022 – Provinssi, Seinäjoki
- 1. heinäkuuta 2022 – Tuska Festival, Helsinki
DiskografiaMuokkaa
- Pääartikkeli: Kornin diskografia
AlbumitMuokkaa
| Vuosi | Albumi | U.S. | UK | Levy-yhtiö | RIAA cert. |
|---|---|---|---|---|---|
| 1994 | Korn | 72 | Immortal Records/Epic Records | 2x Platinaa | |
| 1996 | Life Is Peachy | 3 | 32 | Immortal Records/Epic Records | 2x Platinaa |
| 1998 | Follow the Leader | 1 | 5 | Immortal Records/Epic Records | 5x Platinaa |
| 1999 | Issues | 1 | 37 | Immortal Records/Epic Records | 4x Platinaa |
| 2002 | Untouchables | 2 | 4 | Immortal Records/Epic Records | Platinaa |
| 2003 | Take a Look in the Mirror | 9 | 53 | Immortal Records/Epic Records | Platinaa |
| 2004 | Greatest Hits, Volume 1 | 4 | 17 | Immortal Records/Epic Records | Platinaa |
| 2005 | See You on the Other Side | 3 | 5 | Virgin Records/EMI | 2x Platinaa |
| 2006 | Live and Rare | 51 | 9 | Immortal Records/Epic Records | |
| Chopped, Screwed, Live and Unglued | Virgin Records/EMI | ||||
| 2007 | MTV Unplugged: Korn | 9 | 6 | Virgin Records/EMI | |
| Untitled | 2 | 17 | Virgin Records/EMI | Kultaa | |
| 2010 | Korn III: Remember Who You Are | 2 | Roadrunner Records | Kultaa | |
| 2011 | The Path of Totality | Roadrunner Records | |||
| 2013 | The Paradigm Shift | Caroline Records | |||
| 2016 | The Serenity of Suffering | Roadrunner Records | |||
| 2019 | The Nothing | Roadrunner Records | |||
| 2022 | Requiem | Loma Vista Recordings |
KiertueetMuokkaa
Yksi pääesiintyjistä
|
|
Kornin Grammy-ehdokkuudetMuokkaa
Kornin Grammy voitotMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ Korn Tickets, Showtime (englanniksi) Luettu 5. elokuuta 2006.
- ↑ Jacklyn Bond, Henrik Laine: 101 Heavy Metal albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 124. Suomentanut Johanna Virtanen. , 2010. ISBN 9789522201805.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Kornin kotisivut
- Kornin kotisivut (englanniksi)
- Korn Last.fm:ssä (englanniksi)