Tämä artikkeli käsittelee alkuperäistä Alpine A110 -mallia. Vuoden 2017 mallista on oma artikkeli.

Alpine A110 (tunnetaan myös nimillä Renault Alpine, Alpine-Renault ja Berlinette) oli ranskalaisen Alpinen vuodesta 1961 vuoteen 1977 valmistama takamoottorinen urheiluauto. Sen edeltäjämalli oli Alpine A108. Autossa käytettiin kaikkien Alpine-autojen tavoin Renault’n moottoreita ja muuta tekniikkaa.

Alpine A110
Valmistustiedot
Valmistaja Alpine
Valmistusvuodet 1961–1977
Korimalli Berlinette
Luokka Urheiluauto
Muotoilija Giovanni Michelotti[1]
Edeltäjä Alpine A108
Seuraaja Alpine A310
Tekniset tiedot
Rakenne takamoottori
Moottori 1.1 L, 1.2 L, ja 1.3 L R8 Major/Gordini R4
1.5 L Lotus Europa R4
1.3 L ja 1.6 L Renault R4
Polttoaine Bensiini
Vetotapa takaveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaalivaihteisto
Mitat
Massa 706 kg
Pituus 4 050 mm
Akseliväli 2 271 mm
Leveys 1 500 mm

Historia muokkaa

Kun edeltävä malli A108 käytti Renault Dauphinen osia, A110 perustui puolestaan Renault 8 -malliin. Koriversioina esiteltiin aluksi umpikorinen ”Berlinetta”  ja sitten avomalli. Kori on tehty lujitemuovista teräskehikon päälle. Moottorivaihtoehtoina oli aluksi Renault 8 -mallissa käytetty 1,1 litran moottori ja 95 hevosvoimaa (SAE) tuottanut R8 Gordini -moottori. Myöhemmin autoon sai Renault 16 -malliin pohjautuvan moottorin, joka tarjosi 125 hevosvoimaa (DIN).

Menestys ralleissa muokkaa

A110 saavutti mainetta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa voitokkaana ralliautona, joka saavutti muun muassa kolmoisvoiton Ranskan Alppirallissa 1969.[2] Kolmannelle tilalle autolla ajoivat suomalaiset Jorma Lusenius ja Seppo Halme. Vuonna 1971 auto voitti Monte Carlo -rallin kuljettajana ruotsalainen Ove Andersson. 1970-luvun alkuvuosina Renault osti Alpine-tehtaan kokonaan itselleen ja 1973 perustettiin rallin maailmanmestaruussarja WRC , jolloin Renault alkoi kilpailla siinä A110-mallilla. Tehdastallin vakiokuljettajia olivat Bernard Darniche, Jean-Pierre Nicolas ja Jean-Luc Thérier, ja heidän lisäkseen käytettiin ”vierailevia tähtiä” kuten Jean-Claude Andruet, joka voitti 1973 Monte Carlo -rallin. Ralleissa käytettiin tuolloin 1,8 litran moottoria.

Vuonna 1974 varta vasten ralliautoksi suunniteltu Lancia Stratos aloitti voittokulkunsa WRC-rallimaailmassa, ja takamoottorisen A110:n aika alkoi olla ohi huolimatta yrityksistä parantaa sen ominaisuuksia.

Muita versioita muokkaa

Alpine A110 -mallia rakensi Alpinen Dieppen tehtaan lisäksi Meksikossa Diesel Nacional (DINA) -yhtiö nimellä Dinalpin[3] sekä Bulgariassa SPC Metalhimin ja ETO Bulenin muodostama osuuskunta nimellä Bulgaralpine. Bulgaralpinea valmistettiin noin 100 kappaletta ja ne kaikki jäivät Bulgarian sisämarkkinoille.[4]

WRC-voitot muokkaa

  #   Vuosi Osakilpailu Kuljettaja Kartanlukija
1 1973   42. Monte Carlo -ralli   Jean-Claude Andruet   Michèle 'Biche' Petit
2 1973   7. Portugalin ralli   Jean-Luc Thérier   Jacques Jaubert
3 1973   16. Marokon ralli   Bernard Darniche   Alain Mahé
4 1973   21. Akropolis-ralli   Jean-Luc Thérier   Christian Delferrier
5 1973   15. Sanremon ralli   Jean-Luc Thérier   Jacques Jaubert
6 1973   17. Korsikan ralli   Jean-Pierre Nicolas   Michel Vial

Lähteet muokkaa

  1. Autojen muotoilijat ajovalo.net. Viitattu 25.7.2017.
  2. Coupe des Alpes 1969 - Final results eWRC.cz. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).
  3. Perkins, Chris: This Dinalpin A110 Is the Hot Rod Renault Alpine of Mexico Roadandtrack.com. 17.5.2016. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).
  4. Little History About Bulgaralpine alpinea110.net. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Alpine A110