Ajolähtö (elokuva)
Ajolähtö on Mikko Niskasen ohjaama suomalainen draamaelokuva vuodelta 1982.
| Ajolähtö | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Mikko Niskanen |
| Käsikirjoittaja |
Mikko Niskanen Matti Ijäs |
| Tuottaja | Mikko Niskanen |
| Säveltäjä |
Mikko Alatalo Masi Luoma Harri Rinne |
| Kuvaaja | Henrik Paersch |
| Leikkaaja | Tuula Mehtonen |
| Pääosat |
Tero Niva Heikki Paavilainen Timo Torikka |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | National-Filmi |
| Ensi-ilta | 5. helmikuuta 1982 |
| Kesto | 109 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 2 477 062 mk |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elokuva kertoo kolmen pohjoisesta Keski-Suomesta kotoisin olevan nuorukaisen yrityksistä saada ote elämästään. Kukin janoaa paikkaansa, jolle rakentaa loppuelämän kauniit päivät, kuten Mikko Alatalo laulaa elokuvan teemasävelmässä. Kotiseutu tarjoaa kuitenkin vain niukasti toimeentulomahdollisuuksia, niinpä poismuutto jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Tyyliltään Ajolähtö on puolidokumentaarinen, kuten Mikko Niskasen useat muutkin ohjaustyöt. Elokuva sai parhaan ohjaajan ja parhaan kuvaajan Jussi-palkinnon 1982. Elokuvateattereissa Ajolähtö sai noin 175 000 katsojaa.[1]
Näyttelijät
muokkaa| Tero Niva | … | Late, Lauri Koivisto |
| Heikki Paavilainen | … | Pyry Kinnunen |
| Timo Torikka | … | Juuso Tammilehto |
| Sanna Majanlahti | … | Taina |
| Veikko Tiitinen | … | Pyryn isä |
| Paavo Pentikäinen | … | Pena, Pyryn isoveli |
| Tuulikki Kuorikoski | … | Lissu, Penan puoliso |
| Kauko Hynninen | … | Laten isä |
| Anita Väisänen | … | Laten äitipuoli |
| Lis Laviola | … | Mari |
| Vesa Vierikko | … | Ilpo Välikangas |
| Mikko Niskanen | … | Aaro, työnjohtaja |
| Leena Uotila | … | Tuula, Aaron aviopuoliso |
| Vesa Veijalainen | … | hovimestari |
Juoni
muokkaaAamu sarastaa varuskunnan ja isänmaan ylle. Viimeistä päivää armeijassa ovat Juuso, Pyry ja Late. Nuorukaiset ovat kotoisin pohjoisesta Keski-Suomesta. Heidän kotiseudullaan on niukasti työtä ja toimeentuloa tarjolla. Kenelläkään kolmikosta ei ole lainkaan peruskoulun jälkeistä koulutusta. Kaverukset juhlivat vapauttaan jo linja-autossa ja jatkavat illalla tanssipaikalla, jossa soittaa Ratsia-yhtye. Viinanhuuruisen hauskanpidon lomassa Juuso kertoo aikovansa maailmalle. Late haluaisi lähteä mukaan.
Kolmikko jatkaa rellestämistään kirkonkylän keskustassa. Yöksi he halajavat Marin luo. Rehvakas Juuso yrittää kähmiä Maria, mutta nainen torjuu lähentely-yrityksen. Late puolestaan tyytyy ihailemaan Maria tämän ollessa unessa.
Herkkä Late on vauraan siipikarjatilallisen poika. Hän ei tule toimeen äitipuolensa kanssa ja hakee työtä pienestä autokorjaamosta. Laten isä pyytää häntä takaisin kotiin töihin ja suuttuu, kun tämä ei suostu. Pyry on pienemmän talon poika, hiljainen peruskaveri. Hän ihastuu Tainaan, kirjastoauton hoitajaan.
Late häipyy kotoaan ovet paukkuen ja päästää kanoja vapaaksi. Kun Pyry käy autokorjaamolla Latea moikkaamassa, hän saa kuulla, että Late on kanittanut Datsun 100A:nsa ja lähtenyt Juuson perässä Göteborgiin. Late saapuu Göteborgiin, mutta Juuso on matkannut edelleen Norjan öljykentille. Late löytää yösijan Pyryn isoveljen Penan luota. Penan vaimo Lissu ei pidä Laten yövierailusta. Seinän läpi Late kuulee olevansa ei-toivottu vieras. Hän ajautuu Göteborgin suomalaiseen juopporemmiin, koettaa päästä hitsaajantöihin huonolla menestyksellä ja palaa kotikonnuilleen. Ensimmäisen yön kotiseudulleen palannut Late viettää Marin verstaassa.
Tällä välin Pyryn ja Tainan suhde on edennyt, tosin nihkeästi. Juuso puolestaan viihtyy huonosti hitsaajana Norjassa. Hän riehuu työmaan asuntolassa: mies haluaa viinaa ja naisia - heti. Hän viettää yhden yön norjalaisen naisen kanssa. Seuraava aamu on ankea ja harmaa.
Kun Juusokin palaa käymään kotiseudullaan, kolmikko on jälleen koolla. Laten kanitettu Datsun lunastetaan Juuson rahoilla. Juuso, Pyry ja Late suhaavat jälleen pitkin kotikontujaan. Juuso rehvastelee kruunuillaan ja pokaamillaan norjattarilla. Pihtiputaan Saapasjalkarockissa syntyy konflikti, kun Juuso yrittää ottaa väkisin erään nuoren naisen ja Late tulee estämään Juusoa. Taina avautuu Pyrylle, ja sanoo ettei pidä Juusosta.
Pyry aloittaa maatalouskoulun, mutta hänen suunnitelmansa isänsä maatilan jatkamisesta kaatuu, kun Pena kertoo aikeistaan myydä perintöosansa siitä saadakseen rahaa yrityksen perustamiseen. Myös Pyryn ja Penan iäkäs isä on valmis muuttamaan "kirkolle" ja jättämään tilan. Pyry lopettaa koulun kesken ja lähtee Laten perässä Koverharin terästehtaalle Etelä-Suomeen. Hän saa erinomaista ohjausta työnjohtaja Aarolta.
Late tapailee Aaron vaimoa Tuulaa ja eräänä iltana Aaro sattuu tulemaan kotiin Laten ja Tuulan touhutessa makuuhuoneessa. Aaro näkee vilauksen Latesta tämän poistuessa kiireen vilkkaa asunnosta. Mitään kohtausta ei kehkeydy, sillä Aaro ei vaikuta enää välittävän Tuulasta ja Tuulan syrjähypyistä.
Juuso tulee käymään Koverharissa. Ravintolailta vietetään pitemmän kaavan mukaan. Late sanoo Juusolle haluavansa tämän mukana Norjan öljykentille, mutta Juuso lähtiessään kehottaa Latea jäämään Suomeen. Late ottaa "rokulipäivän" töistä...hän ajaa Datsunillaan meren rannalle ja tekee itsemurhan pakokaasulla. Pyry saa suruviestin Tuulalta ja jää tuijottamaan tyhjyyteen. Aaro katselee heitä miettien.
Loppukohtauksessa Taina astelee niityn halki kohti Pyryn kotitilaa. Hän katsoo Pyryn huoneen ikkunasta sisään: huone on lähes tyhjä. Siellä on vain sänky, jossa Taina ja Pyry ovat kerran lemmiskelleet.
Kuvausajat ja -paikat
muokkaaAjolähtö kuvattiin 27. huhtikuuta – 17. heinäkuuta 1981. Kuvauspaikkoja olivat muun muassa Santahaminan varuskunta ja Viitasaari, Konginkangas sekä Pihtipudas. Elokuvaa kuvattiin myös Hangon Koverharissa ja Lappohjan baarissa. Maatalouskoulun kohtaukset kuvattiin Tarvaalan maatalousoppilaitoksessa Saarijärvellä. Lopun merenrantakohtaus otettiin Hangon Lappohjassa Etnan rannassa. Ruotsin osuudet kuvattiin Göteborgissa ja Norjan osuudet Stavangerissa.
Musiikki
muokkaaAjolähdön musiikkikappaleet laulaa Mikko Alatalo. Elokuvan sävelmiä on julkaistu muun muassa Siirtosuomalaisen laulut -trilogian albumilla III tasavallan vieraana (1982)[2]. Sävelmät Ajolähtö, Isänmaan toivot ja Jolsa jätkä ovat Alatalon ja Harri Rinteen käsialaa. Elokuvassa kuullaan diegeettisenä musiikkina muun muassa uuden aallon rockia Pihtiputaan Saapasjalkarockissa, joka 1980-luvun alussa oli keskeisiä suomalaisia rockfestivaaleja.
Arviot
muokkaaAjolähtö sai aikalaiskriitikoilta suopean vastaanoton. Keskisuomalainen: "Niskanen on jälleen tehnyt kotimaiselle elokuvalle suuntaa-antavan työn, sillä hänen uusin filminsä Ajolähtö on ilmiselvä mestariteos, täysin hänen aiemman tuotantonsa helmiin rinnastettavissa oleva elokuva ---." Helsingin Sanomat arvioi: "Tero Nivan suorituksessa on esillä Poikien Vesa-Matti Loiri kuin uudelleen kaksikymmentä vuotta myöhemmin."
Kari Uusitalo valitsi Ajolähdön sadan merkittävän suomalaisen näytelmäelokuvan joukkoon Mitä missä milloin 1990 -kirjassa. Hän kommentoi: "Mikko Niskanen kunnostautuu jälleen nuorison ongelmien kuvaajana."[3]
Elokuva oli Niskasen paluu, sillä ura oli välillä käynyt aallonpohjassa. Niskasen ja Matti Ijäksen käsikirjoittama elokuva hallitsee kriitikon mukaan tyylilajin. Sen lämpö tulee elämän realiteettien kautta. Vierikon rooli saa kriitikolta erityishuomion.[4]
Huomioita
muokkaaAjolähtö-elokuvan työnimiä olivat "Rentukan vuosi" ja "Vuosi elämästä". Niskanen uskoi, että 1980-luvun ongelmaksi olisi tullut sijoittaa aikoinaan Ruotsiin muuttaneet suomalaissiirtolaiset takaisin synnyinmaahansa.[1] Synopsiksen kehittelyssä Niskasta avusti kurikkalainen kirjailija Heikki Hemminki, joka näytelmissään on käsitellyt siirtolaisuutta ja maaltamuuttoa.[1] 1980-luvun alun nuorten ja nuorten aikuisten puhetyyli ja elämänmuoto on paljolti Matti Ijäksen hahmotelmaa.[1] Ijäs toimi myös elokuvan apulaisohjaajana.
"Ajolähtö" on pesäpallo-termi. Kyse on vaihtopakosta ajotilanteessa eli "jokaisen juoksijan on päästävä turvaan seuraavalle pesälle tai päästävä lopulliseen ratkaisuun"[5]lähde tarkemmin?.
Elokuva esitettiin televisiossa ensi kerran 4. toukokuuta 1984 ja on esitetty sen jälkeen vuosina 1989, 1992, 2009 (kolmiosaisena sarjana)[6] sekä 2012[7]. Se on julkaistu myös VHS:nä ja myöhemmin DVD:nä.
Lähteet
muokkaa- Suomen kansallisfilmografia 9, ISBN 951-37-2677-0
- Mitä missä milloin 1990, Otava 1989, ISBN 951-1-10908-1
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d Suomen kansallisfilmografia 9, sivu 130
- ↑ Äänitearkisto[vanhentunut linkki]
- ↑ MMM 1990, sivu 405
- ↑ Lauri Lehtinen, Tv-maailma, 14–15/2012 sivu 57
- ↑ Pesäpallon pelisäännöt 40 §
- ↑ Ajolähtö (1982) Elonet. Viitattu 19.4.2012.
- ↑ Kino Suomi: Ajolähtö Telkku. Arkistoitu 23.4.2012. Viitattu 28.4.2012.
Aiheesta muualla
muokkaa- Ajolähtö Elonetissä
- Suomalaisenelokuvanfestivaali.fi (Arkistoitu – Internet Archive)