Ángel Di María

argentiinalainen jalkapalloilija

Ángel Fabián Di María (s. 14. helmikuuta 1988 Rosario, Argentiina) on argentiinalainen jalkapalloilija. Hän edustaa Ranskan pääsarjassa pelaavaa Paris Saint-Germainia ja on pelipaikaltaan oikea tai vasen laitalinkki tai hyökkäävä keskikenttäpelaaja.

Ángel Di María
PSG-Shakhter15 (2).jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Ángel Fabián Di María
Syntymäaika 14. helmikuuta 1988 (ikä 33)
Syntymäpaikka Argentiina Rosario, Argentiina
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttä/laitalinkki
Pituus 180 senttimetriä
Seura
Seura Ranska Paris Saint-Germain
Pelinumero 11
Junioriseurat
1992–2005 Argentiina Rosario Central
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2005–2007 Argentiina Rosario Central 35 (6)
2007–2010 Portugali Benfica 76 (7)
2010–2014 Espanja Real Madrid 124 (22)
2014–2015 Englanti Manchester United 27 (3)
2015– Ranska Paris Saint-Germain 152 (50)
Maajoukkue
2007 Argentiina Argentiina U20 11 (5)
2008 Argentiina Argentiinan olympiajoukkue 6 (2)
2008– Argentiina Argentiina 104 (20)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 9. joulukuuta 2020.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 9. joulukuuta 2020.

Mitalit
Maa:  Argentiina
Jalkapallo
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2008 Jalkapallo
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Brasilia 2014 Jalkapallo
Copa América
Hopeaa Hopeaa Chile 2015 Jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Yhdysvallat 2016 Jalkapallo
Pronssia Pronssia Brasilia 2019 Jalkapallo

SeurajoukkueuraMuokkaa

AlkuvaiheetMuokkaa

Di María aloitti ammattilaisuransa vuonna 2005, kun hän teki ensiesiintymisensä Rosario Centralin edustusjoukkueessa. Tammikuussa 2007 venäläisseura FK Rubin Kazan tarjosi hänelle sopimusta ja aluksi hän olikin siirtymässä Venäjälle, mutta pyörsi lopulta kuitenkin päätöksensä ja jäi pelaamaan kotimaahansa. Di Marían hyvien esitysten jälkeen vuoden 2007 alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa, hän herätti kiinnostusta useissa Euroopan suurseuroissa. Lopulta hän siirtyi portugalilaisseura Benficaan.

BenficaMuokkaa

Seuran puheenjohtaja Luís Filipe Vieira esitteli hankkimansa nuoren argentiinalaislupauksen kannattajille ja kertoi hänen korvaavan joukkueesta kesällä pois siirtyneen Simãon. Di María osoitti jo ensimmäisten kuukausien aikana, että puheet hänestä eivät olleet turhia ja nousi näin myös nopeasti kannattajien suosioon.

Di María teki lokakuussa 2009 jatkosopimuksen Benfican kanssa, joka ulottui aina vuoteen 2015 asti. Sopimuksessa oli 40 miljoonan euron purkupykälä.[1] Myöhemmin samassa kuussa hän sai ylistystä silloiselta Argentiinan maajoukkuevalmentaja Diego Maradonalta.[2]

27. helmikuuta 2010 hän teki ensimmäisen hattutemppunsa joukkueessa ottelussa Leixõesia vastaan. Seuraavana päivänä hän sai suurta ylistystä maan lehdistössä.[3] Kauden aikana pelaamissaan 26 liigaottelussa hän teki kaikkiaan viisi ja syötti 12 maalia Benfican voittaessa mestaruuden. Hän voitti lisäksi toisena vuonna peräkkäin Portugalin liigacupin. Eurooppa-liigan 12 ottelussa hän viimeisteli kolme ja syötti kuusi maalia Benfican edettyä puolivälieriin.[4]

Real MadridMuokkaa

Kesällä 2010 hänet yhdistettiin vahvasti espanjalaiseen Real Madridiin. 17. kesäkuuta 2010 urheilulehti Marca tiedotti Di Marían siirtyvän 25 miljoonan euron siirtokorvauksella Madridiin.[5] Virallinen vahvistus siirrolle saatiin lopulta 28. kesäkuuta 2010, kun madridilaisseura ilmoitti hankkineensa hänet riveihinsä kuusivuotisella sopimuksella.[6]

Kausi 2010–2011Muokkaa

Di María pelasi ensimmäisen virallisen ottelunsa joukkueessa 29. elokuuta 2010 sarjakauden 2010–2011 avauskierroksella Mallorcaa vastaan.[7] Ensimmäisen maalinsa hän teki 18. syyskuuta 2010 vierasottelussa Real Sociedadia vastaan.[8] Runsas viikko myöhemmin 28. syyskuuta 2010 hän onnistui tekemään ensimmäisen maalinsa Mestarien liigassa vierasottelussa Auxerrea vastaan. 22. joulukuuta 2010 Di María kunnostautui maalien alustajana, syöttäen yhden Cristiano Ronaldon ja kaksi Karim Benzeman maaleista. Mestarien liigan neljännesvälierien toisessa osaottelussa Olympique Lyonnaisia vastaan hän viimeisteli ottelun viimeisen osuman ranskalaisseuran verkkoon Real Madridin edetessä jatkoon ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen, yhteismaalein 4–1.

Di María jatkoi maalitehtailujaan Mestarien liigassa seuraavalla kierroksella puolivälierissä Tottenham Hotspuria vastaan. Hän teki ensimmäisen osaottelun kolmannen maalin, espanjalaisseuran voittaessa sen lopulta numeroin 4–0. Ensimmäisen pokaalinsa hän voitti Real Madridissa 20. huhtikuuta 2011, kun joukkue kaatoi arkivihollisensa Barcelonan Copa del Reyn loppuottelussa. Di María oli ottelussa mukana niin hyvässä kuin pahassakin ensin syöttäen voitto-osuman, jonka viimeiseli Cristiano Ronaldo, ja tämän jälkeen hän tuli ulosajetuksi lisäajan loppuhetkillä toisella keltaisella kortillaan. Mestarien liigassa hän pelasi kaikkiaan kymmenen ottelua, joissa sekä teki että syötti kolme maalia Realin pudotessa välierissä. Primera Divisiónin 35 ottelussaan hän viimeisteli kuusi ja alusti 16 maalia.[4]

Kausi 2011–2012Muokkaa

Hieman tahmean alkukauden jälkeen Di María tuli tunnetuksi useista joukkuetovereilleen järjestämistään maalipaikoista. Hän nousi kauden ensimmäisen puoliskon aikana yhdeksi päävalmentaja José Mourinhon ehdottamaksi luottopelaajaksi.[9]

27. marraskuuta 2011 hän onnistui maalinteossa paikallisvastustaja Atlético Madridia vastaan. Viikkoa myöhemmin 3. joulukuuta 2011 hän teki ottelun ensimmäisen maalin vieraskentällä Sporting Gijónia vastaan. Real voitti Espanjan-mestaruuden ja Di María teki 23 pelaamassaan ottelussa viisi maalia ja syötti 16 osumaa. Mestarien liigan seitsemässä ottelussa hän osui kahdesti.[4]

Kausi 2012–2013Muokkaa

Di Maria pelasi kaudella 2012–2013 kaikkiaan 32 Espanjan pääsarjaottelua, joissa teki seitsemän ja syötti kaksi maalia. Mestarien liigan 11 ottelussa maalisyöttöjä kertyi neljä Real Madridin pudotessa kolmantena vuonna peräkkäin välierissä. Espanjan cupin finaalissa hän teki Realin lohdutusmaalin Barcelonan voittamassa ottelussa.[4]

Kausi 2013–2014Muokkaa

Di Maria pelasi Mestarien liigan kaudella 2013–2014 voittaneessa Real Madridissa 11 ottelua, joissa teki kolme ja syötti viisi maalia. Kaikki tehomerkinnät syntyivät alkulohkovaiheessa. Hän oli avauskokoonpanossa myös voittoisassa loppuottelussa. Espanjan liigan 34 ottelussa hän teki neljä ja syötti 18 maalia.[4]

Manchester UnitedMuokkaa

Di María siirtyi Englannin Valioliigan Manchester Unitediin 75 miljoonan euron siirtosummalla elokuussa 2014. Kauden 27 liigaottelussa hän viimeisteli kolme ja syötti 11 maalia.[4]

Paris Saint-GermainMuokkaa

Di María siirtyi Ligue 1:n Paris Saint-Germainiin 63 miljoonalla eurolla kesällä 2015. Tulokaskaudellaan hän teki 29 Ranskan pääsarjaottelussa kymmenen ja alusti 18 maalia. Seuraavan kauden 29 Ligue 1 -ottelussa hän teki kuusi ja syötti seitsemän maalia. Kauden 2017–2018 tehosaldo 30 liigaottelussa oli 11 maalia ja kuusi syöttöä, ja seuraavan kauden 30 ottelussa 12+12. Kaudella 2019–2020 pelaamissaan 26 Ligue 1:n ottelussa hän viimeisteli kahdeksan ja syötti 14 maalia. Hän voitti Ranskan-mestaruuden 2016, 2018, 2019 ja 2020. Ranskan Cupia Di María oli voittamassa 2016, 2017, 2018, 2020 sekä Ranskan liigacupia 2016, 2017, 2018 ja 2020. Hän teki liigacupin finaaleissa maalin 2016, 2017 ja 2018. Hän pelasi Mestarien liigassa kaudella 2019–2020 yhdeksän ottelua, joissa viimeisteli kolme ja syötti seitsemän maalia. Maalisyötöistä neljä näki päivänvalon alkulohkon Club Brugge -ottelussa. Hän oli avauskokoonpanossa myös tappiollisessa loppuottelussa Bayern Müncheniä vastaan. Kaikkiaan hän on 8. joulukuuta 2020 mennessä palannut PSG:ssä 43 Mestarien liigan ottelua, joissa on tehnyt 14 ja syöttänyt 16 maalia.[4]

MaajoukkueuraMuokkaa

Di María teki alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2007 viidessä pelaamassaan ottelussa kolme maalia. Hän istui vaihtopenkillä Argentiinan kukistaessa loppuottelussa Tšekin. Hän sai kutsun 28. tammikuuta 2008 Argentiinan olympiajoukkueeseen vuoden 2008 kesäolympialaisiin. Hän teki puolivälierässä Alankomaita vastaan 105. minuutilla ottelun 2–1-voittomaalin Lionel Messin syötöstä. Olympiaturnauksen loppuottelussa 28. elokuuta 2008 hän teki ottelun ainokaisen maalin, jolla Argentiina lopulta voitti toisen perättäisen olympiakultamitalinsa jalkapallosta.

Ensimmäisen maalinsa aikuisten maajoukkueessa hän teki 24. toukokuuta 2010 käydyssä ystävyysottelussa Kanadaa vastaan. Aiemmin samassa kuussa Diego Maradona valitsi hänet kokoonpanoonsa vuoden 2010 MM-kilpailuihin. Hän pelasi kisoissa viisi ottelua. Di María pelasi myös vuosien 2014 ja 2018 MM-kilpailuissa. Argentiinan hopeamitaliin päättyneissä 2014 kisoissa hän pelasi maansa viisi ensimmäistä ottelua ja teki neljännesvälierässä Sveitsiä vastaan voittomaalin jatkoajalla. Vuoden 2018 kisoissa hän teki kolmessa ottelussa yhden maalin. Hän pelasi vuosien 2011, 2015, 2016 ja 2019 Copa Américassa. Vuoden 2011 kisoissa hän viimeisteli kolmessa ottelussa kerran. 2015 hän pelasi kaikki kuusi ottelua ja teki välierässä Paraguayta vastaan kaksi maalia Argentiinan saavuttaessa hopeaa. Seuraavan vuoden Copa América Centenariossa hän viimeisteli kolmessa ottelussa kerran Argentiinan saavuttaessa jälleen hopeaa. Vuoden 2019 kisoissa hän pelasi kolmanneksi sijoittuneessa Argentiinan joukkueessa viisi ottelua ilman tehomerkintöjä. Joulukuuhun 2020 mennessä hän on pelannut 104 maaottelua ja tehnyt niissä 20 maalia.[4][10][4]

SaavutuksetMuokkaa

MaajoukkueetMuokkaa

SeurajoukkueetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Di Maria e a renovação: “É uma motivação mais” SL Benfica. Viitattu 27.3.2010. (portugaliksi)
  2. Maradona hails Chelsea target ontheminute.com. Viitattu 27.3.2010. (englanniksi)
  3. 10 things you need to know about Liverpool target Angel De Maria Mirror Football. Viitattu 4.10.2010. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i Ángel Di María Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
  5. Florentino Perez y el presidente del Benfica cierran el fichaje de Di María Marca. Viitattu 17.6.2010. (espanjaksi)
  6. Official Announcement Real Madrid. Viitattu 28.6.2010. (englanniksi)
  7. Slow start for Mourinho ESPN. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
  8. Ronaldo saves Real ESPN. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
  9. Ángel Fabián Di María Goal. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
  10. Ángel Fabián Di María - Goals in International Matches 21.8.2019. RSSSF. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa