Wikipedia

Zaporižžja

kaupunki Ukrainassa

Zaporižžja (ukr. Запорі́жжя, Zaporižžja, ven. Запоро́жье, Zaporožje) on kaupunki Dnepr-joen alajuoksulla Ukrainan itäosassa, Dnipron kaupungin eteläpuolella. Se on Ukrainan kuudenneksi suurin kaupunki ja maan energiantuotannon ja raskaan teollisuuden tärkeimpiä keskuksia. Se on Zaporižžjan alueen pääkaupunki.[2][3][4][5] Väkiluku oli vuoden 2022 alussa noin 710 052 henkeä.[1]

Zaporižžja
(Запоріжжя)
Запоро́жье
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Zaporižžja

Koordinaatit: 47.8391°N, 35.1398°E

Valtio Ukraina Ukraina
Alue Zaporižžjan alue
Perustettu 1770
Kaupungiksi 1806
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Oleksandr Sin
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 334 km²
Korkeus 86 m
Väkiluku (2022)  ([1]) 710 052
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Suuntanumero(t) +380 61(2)









Hortytsjan saari (NASAn satelliittikuvassa). Kuvan yläosassa DniproHES-vesivoimalan pato.

Kaupungin perustamisajankohtana pidetään 26. elokuuta 1770, jolloin Venäjän keisarikunnan Aleksandrovskin linnoituksen pystytys joen itäpuolelle alkoi. Se sai kaupunkioikeudet 1806 ja tunnettiin aluksi nimellä Aleksandrovsk eli Oleksandrivsk (ukr. Олександрівськ).[5] Se oli Jekaterinoslavin kuvernementin kihlakuntakaupunki, jossa oli vuonna 1897 yhteensä 18 849 asukasta[6]. Ukrainan SNT:ssa nimi vaihtui Zaporožjeksi 1921.[5] Ukrainan itsenäistyttyä 1991 kaupungista on kansainvälisesti ryhdytty käyttämään sen ukrainankielistä nimeä Zaporižžja.

Zaporižžja on kasvanut ja sijaitsee nykyään Dneprin molemmilla rannoilla. Joen ja kaupungin keskellä on sen jakava Hortytsjan saari.

Toisen näkemyksen mukaan kaupunkia olisi alettu perustaa jo 1554–1555, kun hetmani Baida-Vyšnevetski alkoi pystytyttää kasakkalinnoitusta Hortytsjan saarelle. Kaivauksissa saarelta on löytynyt tätäkin vanhemman slaavilaislinnoituksen jäänteet 1000-luvulta ja alueelta löytyy jäännöksiä jo pronssikaudelta ja paleoliittiselta kaudelta.

Hallinnollinen jako muokkaa

 
Zaporižžjan kaupunkipiirit. 1) Oleksandrivskin piiri (keskusta), 2) Tehdaspiiri (Zavodin piiri), 3) Komunarin piiri, 4) Dnipron piiri, 5) Voznesenkan piiri, 6) Hortytsjan piiri ja 7) Ševtšenkon piiri.

Paikallishallinnollinnossa kaupunki jakautuu seitsemään hallinnolliseen piiriin (kaupunkipiiriin).[7] Oheinen kartta selventää piirien keskinäistä sijaintia ja niiden alueita. Piirien nimet ovat muuttuneet vuosien saatossa Neuvostoliittoon viittaavan nimistön käyttöönoton ja dekommunisaation seurauksena. Esimerkiksi Dneprin vasemmalla rannalla sijaitseva keskusta (vanha kaupunki) on nykyiseltä nimeltään Oleksandrivskin piiri. Aiemmin se tunnettiin vuosina 1935-1960 Stalinin piirinä ja vuosina 1960-2016 Žovtnevin piirinä.[8]

Historia muokkaa

Skyyteistä hunneihin muokkaa

Dneprin rannalla Etelä-Ukrainassa sijaitsi Skyyttien valtakunnan pääkaupunki. Skyyttien valtakunta oli olemassa noin 700 eaa. – 400 jaa., minkä jälkeen se joutui hunnien valtaan. 600-luvulla alueelle tulivat ensin avaarit, sitten kasaarit. Kasaarien hävittyä 966 tuli alueen hallitsijaksi Kiovan ruhtinas Svjatoslav I. Alue joutui bolgaarien haltuun. Ukrainalaiset ruhtinaat kokoontuivat Hortitsan saarelle 1000-luvulla ja hyökkäsivät bolgaareja vastaan voitokkaasti Moložna-joella. Alue kuitenkin joutui pian mongolien valtapiiriin tataarien valloitettua alueen ja se liitettiin Krimin kaanikuntaan. 1400-luvulla alkoi muodostua kasakkayhdyskuntia Dneprin alajuoksulle.

Kasakkayhdyskunnat muokkaa

1400-luvulla Dneprin alajuoksulle tulleet kasakkayhdyskunnat vahvistivat puolustustaan ja muodostivat linnoituksia.

Etelä-Ukraina joutui Venäjän valtapiiriin 1700-luvulla, kun sen hallitsijat ryhtyivät määrätietoisesti laajentamaan valtakuntaansa etelään pyrkien Ottomaanien valtakunnan tai sille uskollisten kaanien poistamiseen Mustanmeren pohjoisrannoilta. Alueella asui riippumattomia kasakkayhdyskuntia, mm. Donin, Kubanin kasakat ja Zaporižžjan kasakat eli zaporogit ([Dnepr-joen] "koskien takaiset kasakat" = за + поро́г/поріг).

 
Ilja Repin (1880–1891): Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaani Mohammed IV:lle

Turkin vastainen Aleksandrovskin linnoitus muokkaa

Venäjän ja Turkin vastaisen sodan tuloksena pystytettiin 1770 alueelle Aleksandrovskin linnoitus, mistä vuoteen 1806 mennessä kasvoi Oleksandrivskin (ven. Aleksandrovsk) kaupunki; tämä nimi oli käytössä vuoteen 1921.[5] Linnoitus ja kaupunki sai nimensä Venäjän armeijan komentajan ruhtinas Aleksandr Golitsynin mukaan.

Rautatie ja teollistumisen alku muokkaa

Rautateiden kehitys ja teollistuminen kasvattivat Aleksandrovskin kokoa raskaan liikenteen solmukohtana. Neuvosto-Venäjän aikana 1921 Aleksandrovsk nimettiin Zaporožeksi.

Sähkövoimalaitos ja metallurgiaa muokkaa

 
Kunnostettu Dneprin vesivoimalaitos sodan jälkeen 1947

Aikaisemman rautateiden jouduttaman teollistumisen jatkoksi toisen kasvusysäyksen kaupungille tarjosi neuvostohallituksen GOELRO-hanke koko maan sähköistämiseksi. Näin päätettiin rakentaa suuri Dneprin vesivoimalaitos (lyh. DniproHES tai DneproGES), jonka rakennustyöt alkoivat 1927. Voimala otettiin käyttöön viiden vuoden kuluttua 10. lokakuuta 1932 ja se oli aikanaan Neuvostoliiton ja Euroopan suurin. Runsas sähköenergia mahdollisti nopean lisäteollistumisen. Vuoteen 1937 mennessä Zaporižžjassa tuotettiin 60% Neuvostoliiton alumiinista, valuraudasta, kaikki magnetiitti sekä 20 % teräksestä.

Väestö muokkaa

Vuonna 2001 väkiluku oli 810 620, ja heistä etnisesti ukrainalaisia oli 71 prosenttia ja venäläisiä 25 prosenttia.[2] Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen väkiluvun lasku on jatkunut väestöarvioiden mukaan myös 2010- ja 2020-luvulla.[9][1]

Vuosi 1840
[10]		 1897[6] 1931[11] 1959[12] 1970[13] 1979[14] 1989[15] 2001
[2] 		2014
(arvio)[9]		 2022
(arvio)[1]
Väkiluku &&&&&&&&&&&02569.&&&&002 569 &&&&&&&&&&018849.&&&&0018 849 &&&&&&&&&&089790.&&&&0089 790 &&&&&&&&&0434638.&&&&00434 638 &&&&&&&&&0657890.&&&&00657 890 &&&&&&&&&0780745.&&&&00780 745 &&&&&&&&&0883909.&&&&00883 909 &&&&&&&&&0810620.&&&&00810 620 &&&&&&&&&0766268.&&&&00766 268 &&&&&&&&&0710052.&&&&00710 052

Raskasteollinen elinkeinorakenne muokkaa

Energiatuotanto muokkaa

 
Euroopan suurimman ydinvoimalan kuuden voimalayksikön rivi Dneprin äärellä, 50 kilometriä Zaporižžjasta.

Zaporižžjassa on suuri pato ja siihen liittyen Ukrainan suurin vesivoimalaitos Dneprin vesivoimalaitos (DniproHES), jonka sähköntuotantoteho on noin 1 300 MW.[16]

Zaporižžjan alueella, Enerhodarin kaupungissa on alueen mukaan nimetty Euroopan suurin ydinvoimala, kuuden reaktorin Zaporižžjan ydinvoimalaitos (Zaporožskaja AES), joka tuottaa puolet maan ydinvoimasta ja viidenneksen maan kokonaissähköntuotannosta. Laitoksessa on kuusi VVER-1000-reaktoria, jotka rakennettiin vuosina 1985–1995. Voimalan kokonaiskapasiteetti on 5 700 MW. Suuri sähköntuotanto on raskaan metalliteollisuuden edellytys.

Raskas metalliteollisuus muokkaa

Zaporižžja on edelleen Ukrainan kolmanneksi teollistunein kaupunki. Elinkeinorakentaaltaan Zaporižžja on raskasteollinen. Siellä on 168 suurehkoa tehdasta, mm. raskasta metalliteollisuutta, ja 17 000 pienempää yritystä.

Kehittynyttä konepajateollisuutta muokkaa

Lentokonemoottorivalmistaja muokkaa

Zaporižžjassa on Motor Sitš -niminen lentokonemoottorivalmistaja, mikä tuottaa lentokonemoottoreita moniin ukrainalaisiin ja venäläisiin lentokone- ja helikopterityyppeihin.

Autotehdas muokkaa

Zaporižžjassa on ZAZ-autotehdas, joka valmisti pieniä neuvostoliittolaisia automalleja ja nyt kokoaa lisenssillä monia aasialaisia automalleja, kuten Daewoon Chevroleteja Rezzo, Kalos, Ewanda ja Nubira (Lacetti). Tehtaan omia malleja ovat kolmiovinen pieni viistoperäinen Tavria Nova ja keskikokoinen sedan Slavuta ja katettu pick-up -auto Pick Up. Tehtaalla on myös koottu E-sarjan Mercedes-Benzejä. lähde?

 
Zaporožets 965 (1962–1969), jota annettiin myös invalidien käyttöön Neuvostoliitossa

Liikenteestä muokkaa

Henkilöliikenteessä kaupungin tärkein Ukrainan rautateiden pikajunien rautatieasema on Zaporižžja I. Asema sijaitsee sekä Moskovasta Harkovan kautta etelään Krimille Simferopoliin ja Sevastopoliin vievän tärkeän rautatien että miljoonakaupunki Donetskista länsi-lounaaseen kohti Kryvyi Rihia vievän radan varrella. Kaupungissa on lukuisia muitakin asemia (kuten Zaporižžja II), jotka palvelevat matkustajia etenkin lähijunaliikenteessä.[17][18][19]

Yhteiskunnallinen suuntaus muokkaa

Yhteiskunnallisesti kaupunki kuuluu niihin itäukrainalaisiin alueisiin, missä esiintyy pyrkimyksiä autonomisten hallinnollisten alueiden luomiseen. Raskasteollisille alueille on energian hinta ja Venäjä taloudellisesti vaikuttava tekijä.

Kaupunki on ollut vuodesta 1953 Lahden ystävyyskaupunki.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 27.2.2023. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. ↑ a b c I. A. Puhatšova: Zaporižžja (Запоріжжя) Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine. 2010. Viitattu 27.2.2023. (ukrainaksi)
  3. ↑ Zaporizhia, The Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 27.2.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Zaporižžja (Запоріжжя) (ISBN 5-88500-012-3) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2: Z-O, s. 27. 1990. Viitattu 24.2.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b c d Mykola O. Frolov: Zaporižžja Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), osa 3: Е-Й; history.org.ua. 2005. Viitattu 27.2.2023. (ukrainaksi)
  6. ↑ a b Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g., Hersonskaja gubernija (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897. Hersonin kuvernementti) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 27.2.2023. (venäjäksi)
  7. ↑ City Districts Zaporizhzhia City Council, zp.gov.ua. Viitattu 8.2.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Oleksandrivskyi (district) Zaporizhzhia City Council, zp.gov.ua. Viitattu 8.2.2024. (englanniksi)
  9. ↑ a b H. M. Timoninoji: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2015 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2014 ja 1.1.2015) 2015. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), via archive.org. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 2.3.2023. (ukrainaksi)
  10. ↑ Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Aleksandrovsk löytyy julkaisun sivulta 14/41 otsikon (J)Ekaterinoslavskaja gubernija alaisuudesta) viewer.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 27.2.2023. (venäjäksi)
  11. ↑ Administativno-territorialnoje delenije Sojuza SSR - rajony i goroda SSSR. (na 1 janvarja 1931 goda). Administativnoje delenije, territorija i nanselenije Sojuza SSR: II Ukrainskaja SSR (Tšentralnyi ispolnitelnyi komitet sojuza SSR. Vserossijski tšentralnyi ispolnitelnyi komitet, Ukrainan SNT:tä koskevat sivut 192–217 (pdf)) istmat.info. 1931. Moskova. Arkistoitu 6.6.2013. Viitattu 27.2.2023. (venäjäksi)
  12. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 27.2.2023. (venäjäksi)
  13. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 27.2.2023. (venäjäksi)
  14. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 27.2.2023. (venäjäksi)
  15. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 27.2.2023. (venäjäksi)
  16. ↑ Encyclopedia of Ukraine
  17. ↑ Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:500 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  18. ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  19. ↑ Сервіс на вокзалах -Вокзал станції Запоріжжя I (Ukrainan rautateiden rautatieasemien yhteistiedot ja palvelut - Zaporižžja I rautatieasema) Ukrainan rautatiet, www.uz.gov.ua. Arkistoitu 7.10.2006. Viitattu 13.10.2011. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zaporižžja.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Zaporižžja&oldid=22280086”