Avaa päävalikko

Julkisen palvelun yleisradiotoiminta

valtioiden tukema radio- ja tv-toiminta
(Ohjattu sivulta Yleisradiotoiminta)

Julkisen palvelun yleisradiotoiminnaksi kutsutaan valtioiden tukemaa radio- ja tv-toimintaa. Lähes kaikilla maailman mailla on oma valtiollinen yleisradioyhtiölähde?. Yleensä toiminnan malliksi on otettu brittiläinen BBC, jota pidetään yleisesti puolueettomana ja luotettavana uutislähteenäkenen mukaan?.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

 
Ylen uutisstudio vuosina 2007-2013

Valtiollisten yleisradioyhtiöiden historia juontaa juurensa ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin oivallettiin radion mahdollisuudet tukea Eurooppaan muodostuneiden uusien valtioiden kansallista itsetuntoakenen mukaan?.

1930-luvulla voimistuneet aatesuuntaukset myös hyödynsivät mahdollisuutta puhua ”kansalle suoraan” ilman välikäsiä (esimerkiksi sanomalehtien päätoimittajia ja kustantajia). Radiosta Euroopassa tuli vahvasti valtiollinen, kun taas Yhdysvalloissa kaupallinen radio kehittyi voimakkaasti. Valtiot pystyivät takaamaan lähetystekniikan rakentamisen radiotoiminnalle pienimuotoista kaupallista tai voittoa tavoittelematonta harrastustoimintaa paremmin.lähde?

Suomen ensimmäinen yleisradioasema aloitti insinööri Arvi Hauvosen johdolla toimintansa Tampereella 1.11.1923.[1][2] Suomessa julkisen palvelun ohjelmatoiminnasta vastaa Yleisradio, joka perustettiin 1926 ja jonka osakkeista valtio omistaa suurimman osan. Yleisradiolla oli vuosikymmenien ajan monopoli radiolähetystoimintaan, joten sen tarjonta oli melkoisen monipuolista ja sillä katsottiin olevan myös kansansivistysvelvoite.

Julkisen palvelun ohjelmatoimintaa rahoitetaan verovaroin ja sen toimintaa ja palvelua ovat viime vuosina haitanneet taloudelliset vaikeudet. Tämän takia Ylen toimintaa on uudistettu ja osin karsittu.


Julkisen palvelun televisio- ja radioyhtiöitäMuokkaa

yhtiö valtio
Belteleradiokompanija (Белтелерадиокомпания)   Valko-Venäjä
British Broadcasting Corporation   Britannia
Bâlgarska Nationalna Televizija   Bulgaria
Vlaamse Radio- en Televisieomroep   Belgia (flaaminkielinen)
Radio télévision belge de la communauté française   Belgia (ranskankielinen)
Česká televize   Tšekki
Danmarks Radio   Tanska
Islamic Republic of Iran Broadcasting   Iran
Doordarshan   Intia
Ellinikí Radiofonía Tileórasi   Kreikka
Eesti Rahvusringhääling   Viro
France Télévisions   Ranska
Hrvatska radiotelevizija   Kroatia
Lietuvos nacionalinis radijas ir televizija   Liettua
Latvijas Televīzija   Latvia
Magyar Televízió / Magyar Rádió   Unkari
Makedonska radio televizija   Pohjois-Makedonia
Norsk Rikskringkasting   Norja
Natsionalna Telekompaniya Ukrayiny   Ukraina
Österreichischer Rundfunk   Itävalta
Canadian Broadcasting Corporation   Kanada
Telewizja Polska   Puola
Public Broadcasting Service/National Public Radio   Yhdysvallat
Nederlandse Publieke Omroep   Alankomaat
Rádio e Televisão de Portugal   Portugali
Ràdio i Televisió d'Andorra   Andorra
Radiotelevisione Italiana   Italia
Yleisvenäläinen valtion televisio- ja radioyhtiö   Venäjä
Radio Televizija Crne Gore   Montenegro
Raidió Teilifís Éireann   Irlanti
Radio-televizija Srbije   Serbia
Radio Televizioni Shqiptar   Albania
Radiotelevizija Slovenija   Slovenia
Televisión Española   Espanja
South African Broadcasting Corporation   Etelä-Afrikka
Korean Central Television   Pohjois-Korea
Ríkisútvarpið   Islanti
Australian Broadcasting Corporation   Australia
Nippon hōsō kyōkai   Japani
SRG SSR   Sveitsi
Televisi Republik Indonesia   Indonesia
Rozhlas a televízia Slovenska   Slovakia
Sveriges Television / Sveriges Radio   Ruotsi
Televiziunea Română   Romania
Türkiye Radyo Televizyon Kurumu   Turkki
Yleisradio   Suomi
Zweites Deutsches Fernsehen   Saksa
Norddeutscher Rundfunk   Saksa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Leppänen, Airi & Heino, Timo-Erkki & Mäntymäki, Eeva: Yleisradio median murroksessa. Julkaisija: Radio- ja Televisiotoimittajien liitto. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-313-5.
  • Public Service Media in the Networked Society : RIPE@2017 / Nordicom. 
Göteborg : Nordicom, 2018. ISBN 978-91-87957-73-4. Open Access -linkki.

Aiheesta muuallaMuokkaa